Yhden promillen juttuja koostuu siis novelleista, joiden aiheet liittyvät tavalla tai toisella alkoholiin. On tarinoita alkoholistiperheiden lapsista, bilettämisestä ja sen aiheuttamasta pikavippivelkavankeudesta, alkoholin vaikutuksista eri ihmisissä, rattijuopoista ja kadunmiehistä maahanmuuttajanäkökulmaa ja lieveilmiöitä unohtamatta. Novellit muodostavat melko kattavan katsauksen suomalaiseen alkoholinkäyttöön. Valitettavasti. Kuvaavinta on ehkä se, että kirja alkaa luettelolla kommenteista juomattomuuteen, joita on kaksi sivua(!). Onhan se nyt hei tosi kummallista, jos joku ei halua juoda!
Ota nyt yksi.
Kyllä sä yhden voit ottaa.
Sä et edes huomaa ottaneesi yhtä.
Hei come on, nauti elämästäsi! (Tää on Suomi! s. 9)
Täytyy toivoa, että nämä novellit antaisivat lukijoilleen ajattelemisen aihetta. Omasta mielestäni ne siinä onnistuvat olematta kuitenkaan liian osoittelevia. Pitäisi vielä kysyä nuorten mielipidettä, sillä heillehän nämä karut tarinat on tarkoitettu.
Minun on pakko vielä antaa kunniamaininta novellille Sekakäyttäjämagneetti. Se kertoo tytöstä, jonka viereen istuu bussissa aina joku deeku. Eräänä päivänä hän saa tarpeekseen.
Mies pysähtyy juuri minun kohdalleni ja kampeaa suurieleisesti viereeni. Äijä haisee siltä, ettei ole peseytynyt viikkoihin, vanha viina, pinttyneet vaatteet ja hiki lemuavat. Alan hengittää suuni kautta. Miehen hartiat ovat niin leveät, että litistyn ikkunaa vasten. (Novellista Sekakäyttäjämagneetti s. 96)
Kyllä vain, alkoholi liittyy jokaisen elämään jollakin tavalla. Tää on Suomi. (Toim. huom. Tiedän, juodaan sitä muuallakin ja on se ongelma muuallakin kuin täällä.)
Syvällisempää analyysia kokoelmasta löytyy Mari A:n ja Valkoisen kirahvin blogeista.
Haasteet: Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahti
Rannela, Terhi: Yhden promillen juttuja (Otava 2012)
Kansi: ? (Taas se tarra!)
Tämä kiinnostaa minuakin, aiheensa puolesta yleensä ja myös tulevana opettaja-ihmisenä. Lyhyt muoto on toisinaan se kaikkein toimivin, liian pitkät stoorit saattaisivat latistaa terävimmän kärjen. Täytyy hankkia luettavaksi siis!
VastaaPoistaJoo, ja tunneilla on ihan turha tarjota mitään liian pitkää tekstiä. Tuntuu, että kaikki eivät saa luettua edes yhden liuskan mittaisia. Kaikki pitäisi tulla ruudulta ja nopeasti, ilman mitään vaivannäköä.
PoistaKannattaa lukea:)
Mä taas ajattelin koko ajan lukiessani, että harmi kun en oo äikän maikka enää, kun näitä voisi käyttää hyvin tunneilla ;D
VastaaPoistaTai no, ehkä osaa niistä.
Harmi, että oon vielä hoitovapaalla. Maltan tuskin odottaa, että pääsen lukemaan näitä oppilaiden kanssa. ;D
PoistaMut joo, välillä opemoodi ottaa ylivallan häiritsevästi.
Loistavaa materiaalia koulun lisäksi ihan jokaiselle äidille ja isällekin, niille joiden pellavapäät tuolla kaupungin asemilla heiluvat.
VastaaPoistaJa toisaalta ehkä ihan nuorille itselleen, kun moni teksti loppui niin monen kysymyksen äärelle. Olisi ollut kiinnostava itsekin nuorena käydä jonkun aikuisen kanssa keskustelua tällaisista aiheista.
Toki tätä voi suositella kaikille teinien vanhemmille. Tuli vaan tällä kertaa niin vahvasti nuo äikäntunnit ja oppilaat mieleen..
PoistaEilen viimeksi mietin tuota nuorten (ja miksei suomalaistenkin) alkoholin käyttöä. Kävin illalla Helsingissä ja jostain syystä TIISTAI-iltana tuli paljon nuorisoa juomat kädessä vastaan ja vähän matkan päässä ambulanssi kantoi kyytiin tyttöä. En tietysti voi olla varma, että syynä oli liiallinen viina, mutta siltä tuo pahasti näytti.
Olen samaa mieltä siitä, että Yhden promillen jutut on osa Suomea. Voisivat osittain olla myös muualta, mutta Suomesta nämä ovat. Meidän takapihamme ja keittiömme ne näissä jutuissa näkyvät.
VastaaPoistaKirjoitin juuri blogiini tästä. Minustakin kirja on tärkeä paitsi nuorille - joille se on! - myös aikuisille. Jokaisen novellin voisi julkaista päivälehdessä koko kansan luettavaksi.
Olet oikeassa, Paula! Kyllä näillä novelleilla on sija aikuistenkin elämässä, sillä niissä on miettimisen aihetta ihan jokaiselle suomalaiselle.
Poista