Kirjablogit vaikuttavat minun lukemiseeni. Olen tullut niiden kautta törmänneeksi ja tarttuneeksi moneen sellaiseen kirjaan ja kirjailijaan, josta en muuten olisi välttämättä kuullut mitään. Eräs tällainen blogeista tuttu kirjailija on englantilainen Susan Fletcher, jonka teoksia on blogeissa aina toisinaan nostettu esiin. Koska hänen kirjojaan on poikkeuksetta kehuttu ja niiden aiheetkin ovat tuntuneet mielenkiintoisilta, olen laittanut kirjailijan nimen muistiin, jotta jossain vaiheessa kirjastossa käydessäni kiertäisin F-hyllyn kautta. Ennen kesälomaa näin teinkin. Lainasin samoin tein kaksi Fletcherin kirjaa: Meriharakat ja Irlantilaisen tytön. Ensin mainittu minun valitettavasti piti palauttaa ennen kuin ehdin sen pariin, mutta jälkimmäisen sain onneksi luettua.
Kolme asiaa tapahtui, kun olin seitsemänvuotias. (s. 11)
Romaanin minäkertoja, Evangeline "Eve" Green, odottaa esikoistaan ja kerii samalla auki elämäänsä - ja äitinsä elämää. Yksi hänen elämänsä seitsemäntenä vuonna tapahtuneista asioista oli hänen äitinsä kuolema. Nyt vuosia myöhemmin, omaa lasta odottaessaan hänen on käytävä läpi äidin kuolema ja kaikki siihen liittyvä vielä kerran läpi. Ja siihen liittyy paljon: äidin kuolema tapahtumana, muutto isovanhempien luo Walesiin, isän henkilöllisyyden pohtiminen, kyläläisten keskinäiset suhteet, tulipalo, Rosien katoaminen, salaperäinen vihreäsilmäinen mies, K, Daniel. Äidin nuorena kirjoittamat, kryptiset kirjoitukset, muistot hetkistä, kertovat jotakin, mutta eivät riittävästi. Tarinaa täydentävät muiden kertomukset ja Even omat muistot lapsuudestaan.
Äidiksi tuleminen on naisen elämässä käännekohta. Raskausaikana sitä pohtii omaa elämäänsä, suhdetta äitiinsä, vanhempiinsa. Pyrkii tulemaan sinuiksi itsensä kanssa, tulemaan tutuiksi tunteidensa kanssa.
On niitä pahempiakin tarinoita. Vuosiin tämä tarina ei merkinnyt minulle mitään. Mutta nyt se tuntuu seuraavan minua. Se saa minut kiipeämään sängystä ja sytyttämään valon. Kuulen tarinassa isoäidin varoitukset: on olemassa voimakas, tulikuuma ja veitsenterävä pelko. Sen rinnalla kaikki muu kalpenee, hän vakuutti. Se kouraisee ja salpaa hengen. Se herättää ihmisessä pedon. Odota vain, isoäiti sanoi. Sittenpä näet.- -Rakkauden hinta on pelko. Se on pelin henki. Kaikesta tapahtuneesta huolimatta vasta nyt, kun jäljellä on kuusi viikkoa, minä ymmärrän sen. (s. 25)
Fletcherin romaanin vahvuus on kerronta. Tarina ei suinkaan rakennu kronologisesti vaan muistoja ja ajatuksia pulpahtelee Even päähän milloin mistäkin ja miksikin. Edesmennyt äitikin saa oman äänen jälkeensä jääneiden tekstien kautta. Niistä usein lähtevät Evenkin ajatukset teilleen.
Minuun Irlantilainen tyttö kolahti melko kovaa. Upposin Fletcherin lauseisiin. Jäin kuuntelemaan, kun Eve verkkaiseen tahtiin kertoo tarinaansa.
Irlantilainen tyttö on luettu mm. Lukutuulia, Luettua ja Ajatuksia kirjamaasta -blogeissa.
Fletcher, Susan: Irlantilainen tyttö (Like 2010)
Englanninkielinen alkuteos: Eve Green (2004)
Suomentanut Jonna Joskitt
Kansi: Tommi Tukiainen
Lainattu kirjastosta
