Beth Revis: Miljoona aurinkoa (Across the Universe)

"Tämä ei tule olemaan helppoa", minä mutisen ja tuijotan raskasta, konehuoneeseen johtavaa metalliovea Varjeluksen Huoltotasolla. Näen sumeassa peilikuvassani Vanhimman tummat silmät, kuten hetkeä ennen hänen kuolemaansa. Näen suupielissäni Orionin pienen hymyn, kuten silloin kun hän iloitsi Vanhimman kuolemasta. Jossain kloonattujen piirteitteni takana, kaikkien minua edeltäneiden Vanhimpien piirteiden takana täytyy olla jotakin, mikä on vain minun, jotakin ainutlaatuista, jotakin mikä ei ole peräisin kaksi kerrosta alempana olevasta genetiikan laboratoriosta. (Seuraaja, aloituskappale s. 7)

Kuva: Otava

Luin viime vuonna Beth Revisin Across the Universe -trilogian ensimmäisen osan ja koska pidin siitä paljon, oli ilmiselvää, että jatkan sarjan parissa heti kun toinen osa ilmestyy. Miljoona aurinkoa -nimeä kantava kakkososa jatkaa tarinaa siitä, mihin se ensimmäisessä osassa jää. Vanhin on kuollut ja niinpä Seuraaja on uusi Vanhin. Hän ei kuitenkaan tahdo johtaa alusta edeltäjänsä ottein vaan lakkaa esimerkiksi huumaamasta asukkaita. Valitettavasti ongelmia alkaa ilmetä heti, kun asukkaat saavat tietoisuutensa ja tahtonsa takaisin, ja alus alkaa luisua sekasortoon.

Tämäkin kirja etenee ykkösosan tavoin vuoronperään Seuraajan ja Amyn näkökulmasta. Siinä missä Varjelus on kaikki, mihin Seuraaja on tottunut, on Maasta tulleella Amyllä suuria vaikeuksia sopeutua elämään Varjeluksella. Lisäongelmia aiheuttaa se, että aluksen asukkaat pitävät häntä erilaisuutensa takia friikkinä ja syypäänä kaikkiin ongelmiin. Amy painiskelee myös tunteidensa kanssa: hän ei osaa määritellä itseään ilman vanhempiaan, ilman Maata. Hän ei myöskään tiedä, mitä tuntee Seuraajaa kohtaan.

Tämän kirjan suurin ongelma on se, etteivät Seuraajan ja Amyn äänet eroa toisistaan riittävän paljon. Lukiessani en aina heti tiennyt kumpi on äänessä, ellei puheenaiheena ollut esimerkiksi aluksen johtaminen, mikä on selvästi Seuraajan heiniä. Jouduin useamman kerran tarkastamaan, kumman nimi luvun otsikkona on. Se jos mikä häiritsee lukukokemusta.

Toisaalta sanoisin, etteivät päähenkilöt vedä vertoja juonelle. Amy ja tässä kirjassa myös Seuraaja vaikuttavat tylsiltä hahmoilta. Onneksi sillä ei niinkään ole väliä, sillä tapahtumat ovat päähenkilöitäkin keskeisemmässä osassa. Kirja on todella jännittävä ja juonenkäänteet ovat yllättäviä. Amy ja Seuraaja selvittelevät tahoillaan omia ongelmiaan ja yrittävät ratkaista niitä parhaan kykynsä mukaan. Amy saa edellisessä osassa jäädytetyltä Orionilta vihjeitä, jotka selvitettyään hän saa tietää aluksen salaisuuden. Sen jälkeen hänen tulee tehdä valinta. Seuraajalla taas on kädet täynnä tyytymättömien asukkaiden kanssa, sillä kun ketään ei pakoteta töihin, alkaa tuottavuus laskea ja ruoka vähetä. Asukkaat alkavat myös muutaman kiihottajan myötä vastustaa Seuraajaa johtajana, mellakoida ja joku jopa murhaa hänen nimissään.

Kuten sanottua kirja on hyvin juonivetoinen, mutta en näe sitä pahana asiana. Etenkin kun juonenkäänteet ovat sellaisia kuin ne tässä ovat. Ainakaan minä en olisi suurinta osaa pystynyt arvaamaan. Revis myös tietää, kuinka trilogia rakennetaan. Kirja nimittäin loppuu sellaiseen kohtaan, että ihan pakko on se päätösosakin sitten aikanaan lukea.

Osallistun kirjalla Kosmoksen lumoa ja tähtisumua -haasteeseen.

Revis, Beth: Miljoona aurinkoa (Across the Universe 2) (Otava 2013)

Englanninkielinen alkuteos: A Million Suns (2012)

Suomentanut Outi Järvinen

Etukannen kuva: Michael Frost

Arvostelukappale

Across the Universe - Matka alkaa

 

En tiedä, missä on vika, kun tämän vuoden parhaat lukuhetket näyttävät liittyvän nuortenkirjoihin. Vai onko jossakin silloin vikaa? Eikö se samalla kerro siitä, että nuortenkirjat ovat laadukasta tavaraa, koska aikuinen, paljon elämänsä aikana lukenut jaksaa niitä lukea? Vai kertooko se vain siitä, etten minä ole kasvanut aikuiseksi? Oli miten tahansa, niin Beth Revisin Across the Universe - Matka alkaa on varsin toimiva nuorille suunnattu scifiromaani.

Isä sanoi: "Annetaan äidin mennä ensin." (Aloituskappale s. 9)

17-vuotias Amy lähtee vanhempiensa mukana pitkälle avaruusmatkalle kohti uutta planeettaa. Matka kestää yli 300 vuotta, joten kaikki tärkeät henkilöt - ja muutama merkityksetön, kuten Amy - on syväjäädytetty matkan ajaksi. Amy kuitenkin herää kesken matkan ja joutuu yksin sopeutumaan elämään Varjelus-aluksella ja ajatukseen, että hän on vanhempiaan vanhempi, kun heidät seuraavan kerran näkee.

Varjeluksella elämä on järjestetty tiettyjen periaatteiden mukaan ja aluksella eläviä johtaa Vanhin. Hän kouluttaa seuraavaa johtajaa 17-vuotiaasta Seuraajasta. Seuraaja ei kuitenkaan niele kaikkia Vanhimman opetuksia tai tämän johtamistapaa, muttei omaksi harmikseen oikein tiedä muustakaan. Amyn tullessa mukaan kuvioihin kaikki tietysti muuttuu.

Romaanin juonessa on paljon ennalta-arvattavuuksia, kliseitäkin, mutta myös paljon uutta. Juonenkäänteet ovat jännittäviä. Valvoin parina iltana aivan liian myöhään, koska en vain voinut lopettaa lukemista. Kiehtovia juonenkäänteitä tarjoavat Amyn sopeutuminen Varjelukselle, Seuraajan ymmärryksen kehittyminen, Varjeluksen asukkaiden (ravitsijoiden) tilanne - niin ja tietysti se, että joku tai jokin tappaa syväjäädytettyjä. Joitakuita saattaa kiinnostaa myös Amyn ja Seuraajan suhteen kehittyminen, mutta rakkaustarina ei (onneksi) ole keskeisintä antia.

Olen melkoisen kyllästynyt kerrontatapaan, jossa päähenkilöt vuorotellen kertovat oman näkökulmansa tapahtumista. Tässäkin romaanissa molemmat päähenkilöt, Amy ja Seuraaja, saavat äänensä kuuluviin. Se ei kuitenkaan minua häirinnyt. Ehkä siksi, etteivät he yleensä kerro samasta tapahtumasta omia näkemyksiään, vaan toisen katsantokanta riittää kuvaamaan tapahtumat. Amy ei mielestäni ole kovinkaan valovoimainen päätähti. Hänen hahmonsa jää melko ohueksi ja etäiseksi. Sen sijaan Seuraajan mielenliikkeitä ja kehittymistä seuraa mielenkiinnolla. Hänestä ilmenee koko ajan, loppuun asti, uusia puolia, joita ei odottanut olevan.

Varjelus on sukupolvialuksena melko mielenkiintoinen yhteiskunta. Jäin miettimään miten pystyisin elämään, jos tietäisin, että en koskaan näkisi muuta kuin avaruusaluksen seinät. Riittäisikö minut pitämään järjissäni tieto siitä, että lapseni näkevät uuden planeetan, tuntevat maan jalkojensa alla? Aluksen johtajan pitää pystyä astumaan jokaisen asukkaan sijaan ja ennakoimaan näiden ajatukset. Koska Varjelus on suljettu tila, sen yhteiskunnan tasapaino on hyvin herkkä ja haavoittuvainen. Vanhimman pitää siis keksiä parhaaksi näkemänsä keinot, joilla Varjelus pidetään toimivana elinympäristönä. Vanhin on hyvin omavaltainen, suoraan sanottuna diktaattorimainen. Ovatko kaikki keinot sallittuja, jos koko aluksen kohtalo on vaakalaudalla? Mikä on oikea tapa johtaa? Mikä ylipäätään on oikein?

Vähän pitää näin suomen kielen innokkaana vaalijana purnata kirjan nimestä. Miksi tuota alkuperäistä englanninkielistä nimeä raahataan suomennoksessakin mukana? Ja miksi kirjassa kaikki kiroilevat sanalla hervetti? Eihän sellaista oikeasti kukaan käytä. Vai käyttääkö?

Matka alkaa aloittaa nimensäkin mukaisesti matkan, jonka ympärille Revis kokoaa trilogian. Seuraava osa ilmestyy suomeksi tammikuussa 2013. Sitä odotellessa.

Varjeluksen kyydissä on matkannut mm. Jossu.

Haasteet: Kosmoksen lumoa ja tähtisumua -haaste

Revis, Beth: Across the Universe - Matka alkaa (Otava 2012)

Englanninkielinen alkuteos: Across the Universe (2011)

Suomentanut Outi Järvinen 
(Kannen tekijää ei kirjastosta lainatussa kirjassa taas näy)