L. M. Montgomery: Hedelmätarhan Kilmeny

Kuva: Minerva

Luin tänä vuonna jo aiemmin L. M. Montgomeryn Sinisen linnan, johon ihastuin ikihyviksi. Niinpä päätin lukea Montgomeryä enemmänkin, sillä kuuluvathan hänen Anna-kirjansa (Runotyttö-kirjoja en jostain syystä koskaan lukenut) lapsuuteni suosikkeihin. Monissa blogeissa, kuten Sinisen linnan kirjastossa,  on luettu Montgomeryn tänä vuonna ensimmäisen kerran suomeksi ilmestynyttä Hedelmätarhan Kilmenyä, ja sen minäkin päätin lukea.

Varhaisen kevätpäivän auringonpaiste, joka oli vaaleaa ja makeaa kuin hunaja, kylvetti Queenslean collegen punatiilisiä rakennuksia ja niiden tienoita. Se suodattui paljaiden, silmuilla olevien vaahteroiden ja jalavien oksien lävitse piirtäen poluille herkkiä, pakenevia kultaisia ja ruskeita kuvioita ja houkutellen eloon narsisseja, jotka kurkistivat vihreinä ja terhakoine naisopiskelijoiden pukuhuoneen ikkunan alla. (Aloituskappale s. 11)

Romaani kertoo nuoresta, vastavalmistuneesta Eric Marshallista, joka päätyy opettajaksi Lindsayn kouluun, Prinssi Edwardin saarelle. Eric on komea nuorukainen, jonka kuka tahansa neito olisi valmis ottamaan miehekseen. Eric vain ei ole löytänyt Sitä Oikeaa. Kohtalo tietysti kuljettaa niin, että saarella hän törmää täydelliseen tyttöön. Tämä on kuitenkin mykkä ja suorastaan pelokas, joten rakkaustarina ei ala helposti, mutta se kuitenkin alkaa.

Valitettavasti Hedelmätarhan Kilmeny ei ollut kovin kummoinen lukukokemus. Sain suorastaan taistella, että pääsin loppuun saakka. Kirjan juoni on melko kliseinen: tietysti rakkaus löytyy sieltä, mistä sen vähiten odottaa löytyvän; tietysti rakkaus kohtaa vastoinkäymisiä ja väärinkäsityksiä; ja huipennuksena, tietysti mykkä tyttö puhuu ensimmäisen kerran kriittisellä hetkellä, kun rakkaan henkeä uhataan. Tarina jää edellä mainittujen kliseiden varaan ja hyvinkin ohueksi, sillä ei henkilökuvauksessakaan päästä kovin syvälle. Oikeastaan ainoa asia, josta pidin, on Montgomeryn ympäristönkuvaus. Hän yksityiskohtaisella ja elävällä luonnonkuvauksellaan todella kuljettaa lukijan tarinan tapahtumapaikoille.

Pidän kuitenkin tärkeänä, että Montgomeryn kääntämättömiä romaaneja suomennetaan. Näin on mahdollista saada kokonaiskuva hänen tuotannostaan - ja fanit tietysti kiittävät. Onhan Montgomery monella muulla teoksellaan klassikkoasemansa ansainnut.

Montgomery, L. M.: Hedelmätarhan Kilmeny (Minerva 2012)

Englanninkielinen alkuperäisteos: Kilmeny of the Orchard (1910)

Suomentanut ja jälkisanat laatinut Sisko Ylimartimo

Kansi: Yliveto Oy

Sininen linna

Jollei eräänä toukokuun aamuna olisi satanut, olisi Valancy Stirlingin koko elämä ollut aivan toisenlainen. Hän olisi mennyt sukulaistensa kanssa täti Wellingtonin kihlajaiskekkereihin, ja tohtori Trent olisi mennyt Montrealiin. Mutta silloin satoi, ja nyt saatte kuulla, mitä hänelle sen johdosta tapahtui. (Aloituskappale s. 5)

Valancy Stirlingin elämä muuttuu tuona sateisena päivänä, kun hän saa kuulla, että hänellä on enintään vuosi elinaikaa. Siihen saakka niin sävyisä ja tottelevainen tytär muuttuu ja alkaa tehdä asioita oman päänsä mukaan, onnellisuutta tavoitellen. Hän sanoo vastaan äidilleen ja muille häntä kiusaaville sukulaisilleen ja vähät välittää tuon ajan sopivaisuussäännöistä.

Irtiotto suvusta auttaa Valancya löytämään itsensä, mutta hän löytää samalla paljon muutakin: rakkauden, ystäviä ja sinisen linnan, johon hän mielikuvituksessaan on aina paennut. L. M. Montgomeryn Sininen linna on romaani itsenäistymisestä ja itsensä löytämisestä, rakkaudesta ja onnellisuudesta mutta myös kodista. Onko koti aina sukulaisten luona vai voiko se olla jossakin muualla? Onko se paikka vai mielentila? Mikä tekee kodista kodin?

Uppouduin Siniseen linnaan niin, etten olisi malttanut laskea sitä kädestäni. Jokin siinä viehätti erityisen paljon. Pidän tavattomasti Montgomeryn kerronnasta, kielestä ja ajankuvasta. Silti ehkä eniten miellytti kirjan tunnelma. Parhaimpia hetkiä romaani tarjoaa erilaisten sukutapaamisten muodossa, mutta myös Valancyn ajatusten sekä luonnon ja ympäristön kuvailu on taidokasta.

Sininen linna on ihana! Aion ehdottomasti hankkia sen omaan hyllyyni Anna-kirjojen viereen. En tosin tällä kannella...

Pika-arvioiden sarja jatkuu, joten käy kurkkaamassa mitä ovat Sinisestä linnasta kirjoittaneet esimerkiksi marjis, Liisa, Satu ja Sonja.

Montgomery, L. M.: Sininen linna (Karisto 1987 [1969])

Englanninkielinen alkuteos: The Blue Castle (1926)

Suomentanut A. J. Salonen
Kansi: ?