Kun Kujerruksia-blogissa heitettiin haasteeksi hypätä lavalle, en miettinyt kahta kertaa. Kirjaston näytelmähyllyllä jouduin sitten miettimään senkin edestä. Valinnanvaraa nimittäin oli. Olen opiskeluaikana lukenut jonkin verran klassikkonäytelmiä, joten ajattelin, että nyt voisin vaihteen vuoksi lukea jotakin uudempaa ja kotimaista. Valitsin Reko Lundánia. Mukaan nappaamani punainen nide sisältää kaksi Lundánin näytelmää, Aina joku eksyy ja Teillä ei ollut nimiä. Molemmat näytelmät esitettiin KOM-teatterissa.
AKI Hei. Mä olen Aki Rinne, kohta 30 vee, vaimo Eija, kaks lasta, Pyry ja Lauha, DI...ei siis DJ...Se DI kuulostaa paremmalta kuin on, kemian tekniikkaa, ei siis mitään vuorineuvosputkee. Tää on mun koti. Rivarinpätkä Nöykkiössä. Kolme huonetta, keittiö, sauna, piha. Ei tässä taida mitään tän kummallisempaa... (AJE:n aloitusrepliikistä s. 11)
Aina joku eksyy kertoo Hanna Rinteestä, hänen elämästään, perheestään, alkoholismistaan, katumuksestaan. Hanna saa kohtauksen ja joutuu sairaalaan. Sinne häntä tulevat tapaamaan hänen lapsensa, Liisa ja Aki, jotka joutuivat Hanna-äidin alkoholismin takia isän kasvatettaviksi. Takaumien, muistojen kautta päästään lähelle Hannaa ja saatetaan ymmärtää tai ainakin etsiä syitä siihen, miksi hänen elämänsä on kulkenut juuri niiden rastien kautta kuin se on kulkenut. Osansa saavat myös suunnistuksen ja muun urheilun kautta kovuutta lapsilleen opettanut Lauri-isä sekä Liisan ja Akin isä, Ripa.
Teillä ei ollut nimiä kertoo saman perheen tarinan, tällä kertaa Rinteen vesojen näkökulmasta. Millaista Liisan ja Akin elämä on upseeri-isän kanssa varuskunta-alueella ilman äitiä? Miten arjen äidittömyys vaikuttaa lapsiin? Entä miten lapset käsittelevät äidin alkoholismia? Kiinnostavaa on myös se, miten kuvataan muiden suhtautumista lapsiin, jotka asuvat yksinhuoltajaisän kanssa. Miten suhtautuu yhteiskunta, miten opettaja, miten kaverit? Ja lopuksi: miltä tuntuu, kun kotiin muuttaa nainen, joka ei ole oma äiti?
LIISA Aki?
AKI Liisa?
LIISA Onks jotain tapahtunut?
(TEON:n aloitusrepliikit s. 131)
Vaikka molempien näytelmien aiheet ovat vakavia, eivät ne ole synkkiä. Elämän kovuutta ei alleviivata ylen määrin vaan taustalta löytyy niin anteeksiantoa, toiveikkuutta kuin huumoriakin. Dialogi kulkee uskottavasti, todentuntuisesti. Pidin AJE:stä hieman enemmän. Molemmat ovat taidokkaita kuvia omasta ajastaan ja maailmastaan ja aiheestaan, mutta ehkä pääsin lähemmäs Hannaa. Vaikka voisikin kuvitella, että äidittömät lapset vetoaisivat äidin tunteisiin enemmän, mutta ei. Tai sitten vain pidin enemmän AJE:n rakenteesta takaumineen, nykyisine ja menneine haamuineen.
Näytelmät on lukenut myös Nanna lukumaratonillaan.
Hyppää lavalle -haasteen lisäksi osallistun näillä Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahtiin, johon lisään oman alakategorian:)
Lundán, Reko: Aina joku eksyy / Teillä ei ollut nimiä (Näytelmäkirjasarja WSOY 2002)
Kantaesitykset:
Aina joku eksyy 28.10.1998 KOM-teatterissa
Teillä ei ollut nimiä 14.3.2001 KOM-teatterissa
Kiitos kun muistutit Linnean haasteesta, en ole tainnut lukea siihen vielä mitään ja kohtahan se päättyykin! (Mihin tämä aika menee??)
VastaaPoistaMinulle tulee näistä näytelmistä vahva assosiaatio lukiovuosiin, kun käytiin katsomassa ne äikänryhmän kanssa. Hienot, koskettavat näytelmät. Minäkin pidin enemmän ensimmäisestä, mutta näin vuosien jälkeen en enää osaa eritellä, miksi.
Aika hujahtaa.. Kohta on tämäkin vuosi taas mennyt. Onneksi tulee uusi heti perässä:)
PoistaMä olin kirjoittamassa, että olisin halunnut mennä nämä näytelmät katsomaan, kun ne KOMissa pyörivät. Sitten tarkastin vuosiluvut, ja totesin, etten ehkä lukiolaisena välttämättä ole näistä tiennyt ihan hirveästi:) No, ainakin nyt näytelmät luettuani olisin halunnut ne näyttämöllä nähdä.
Olen nähnyt molemmat KOMin lavalla ja olin todella vaikuttunut ja siitä saakka olen ollut Reko Lundan-fani. Ikävä vain hänen eleämänsä jäi lyhyeksi ja jatkoa loistaville romaaneille ja näytelmille ei ole mahdollista saada, mutta nämä mitä jäi, ovat helmiä.
VastaaPoistaNäinhän se on, toisten elämä päättyy aivan liian aikaisin. Näiden näytelmien perusteella aion kyllä lukea myös muuta Lundánin kirjoittamaa. Sen verran vahvan jäljen nämä jättivät.
PoistaOlivatpa kiinnostavan oloisia näytelmiä, laitan Lundánin ehdottomasti lukulistalle. Pidin tuosta lainaamastasi AJE:n katkelmasta ja uskottava dialogi on aina hyvä juttu. AJE alkoi kiinnostaa nyt enemmän tämän juttusi perusteella. :)
VastaaPoistaMolemmat ovat ehdottomasti lukemisen arvoisia näytelmiä, mutta Aina joku eksyy upposi minuun tosiaan paremmin. Ehkä se kuultaa tekstistäni läpi;)
Poista