Lokakuun luetut ja kirjalliset hetket

Lokakuussa luin taas hieman nuortenkirjallisuutta, kun jatkoin Salla Simukan Jäljellä-romaanin aloittamaa kaksiosaista sarjaa ja luin sen jälkimmäisen osan, Toisaalla. Korkkasin myös Lukudiplomi-haasteen Kari Levolan toimittamalla runoantologialla Runo vieköön. Tutustuin itselleni uuteen kotimaiseen kirjailijaan, Pirjo Hassiseen hänen esikoisromaanillaan Joel. Lisäksi luin Satun minihaastetta varten Anita Amirrezvanin Kukkien verellä kirjottu -romaanin. Ja siinähän se sitten oli - melkein. Onhan tässä pakko mainita, että luin Monika Fagerholmin Amerikkalaista tyttöä neljäsataa sivua Liisan masinoimassa kimppaluvussa, jonka aiempaa keskustelua täällä ja täällä. Kirjan pitäisi olla tänään luettu, mutta.. öhöm.. jonkin verran olisi vielä luettavaa jäljellä.

Vaikka lokakuun luettujen kirjojen saldo jäi melko vähäiseksi, oli lokakuu silti hyvin kirjallinen kuukausi. Olen nähnyt kaksi romaanin pohjalta toteutettua esitystä: Teatteri Jurkan Kerjäläisen ja jäniksen ja Puhdistus-elokuvan. Teatterielämyksestä olen jo jotakin kirjoittanut, mutta lyhyesti sanottuna pidin siitä. Puhdistuksesta en ole kirjoittanut, mutta pidin siitäkin. Ennen elokuviin menoa minua pelotti kaksi asiaa: miten kirja on saatu sovitettua toimivasti valkokankaalle ja miten pystyn katsomaan kaikki kamalat tapahtumat. Elokuva oli positiivinen yllätys, vaikka kirja on ehdottomasti parempi. Niitä kaikkia kamaluuksia en pystynyt katsomaan niin kuin arvelinkin. Näyttelijäntyö oli pääosin hienoa. Pidin etenkin Laura Birnin Aliidesta ja oli mukava nähdä Krista Kosonenkin vaihteeksi vakavassa roolissa, mutta eikö Suomessa ole muita miesnäyttelijöitä kuin Peter Franzen ja Tommi Korpela?

Lokakuu oli myös kirjailijoiden kuukausi. Kävin kuuntelemassa Pirjo Hassista, joka kertoi kirjoistaan ja kirjailijuudestaan. Hän kertoi kirjoittavansa itselleen tärkeistä asioista, mutta sellaisista, jotka eivät vielä ole pinnalla, yleisessä keskustelussa, vaan hän haluaa tuoda uusia asioita näkyviksi. Mielenkiintoista oli myös kuulla, miten hänen kirjansa etenevät ja rakentuvat yhdestä ajatuksesta kokonaiseksi teokseksi. Kuriositeettina mainittakoon vielä se, että Hassinen hehkutti Carol Shieldsiä. Lopuksi nimittäin yleisöstä joku kysyi kirjailijan omia lempikirjailijoita ja hän mainitsi mm. Philip Rothin ja Carol Shieldsin.

Eivätkä kirjailijat tähän loppuneet, sillä kävin minäkin Helsingin kirjamessuilla. En jaksanut kuitenkaan juuri kuunnella kirjailijoita vaan keskityin yleiseen haahuiluun kirjapinojen keskellä, mutta ostettavaakaan ei oikein löytynyt. Lopulta kannoin kotiin muutaman lastenkirjan ja itselleni Laura Gustafssonin Huorasadun ja Kirsti Ellilän Eksyneet näkevät unia. Kirjailijoista kuuntelin Magdalena Haita ja hetken monia muita, kuten Katja Kettua, Anja Snellmania ja Venla Hiidensaloa. Minä olen varmaan ainoa, joka ei messuista tänä vuonna kovin kauheasti innostunut. Toisaalta on aivan mieletöntä, että niin suuri tila on pyhitetty kirjallisuutta ja kirjallisuuden ystäviä varten, mutta minulle jotakin jäi puuttumaan. Ehkäpä mielentila oli väärä, kuka tietää.

Magdalena Hai Louhi-lavalla

Haastattelussa Katja Kettu