Kauppakeskus tuoksui vieläkin uudelta, vaikka se oli avattu jo pari viikkoa aikaisemmin ja enin maalin, uusien lattiapintojen, muuton tuoksu olikin sekoittunut siellä käyvien ihmisten hajuun ja kulkeutunut heidän mukanaan ulos. Se oli suuri mutkikkaalta näyttävä rakennus, joka ahmaisi kaupungin keskeisimmän korttelin ulottaen lonkeronsa sen kaikille sivustoille kuin mustekala. Siellä missä kadun pinnasta huikean korkealle nouseva akvaarioveden värinen lasiseinä ei koonnut ihmisiä sisäänsä, siellä olivat "hännät", joiden mosaiikkikäytäviä pitkin pääsi kolmeen kerrokseen jakautuneeseen lasisydämeen. (Aloituskappale s. 7)
Pirjo Hassinen on kirjoittanut uransa aikana 13 romaania, jotka käsittääkseni ovat olleet ihan suosittuja. Silti hänen kirjojaan on käsitelty melko vähän blogeissa (pikaisella googlauksella löysin muutaman blogiarvion Rouva-romaanista), enkä minäkään ole ennen tätä lukenut häneltä mitään eikä itse asiassa ole ollut aikomuksenakaan. Olisin helposti osannut nimetä muutaman hänen kirjansa, mutta minulla ei ollut pienintäkään käsitystä siitä, millaisia ne ovat. Kävin jokin aika sitten kuuntelemassa Hassista kirjastomme järjestämässä tilaisuudessa. Ajattelin, että ennen sitä olisi hyvä tietää jotakin kirjailijasta, olla lukenut häneltä jotakin. Päädyin lukemaan Hassisen esikoisromaanin Joel, koska sillä sain samalla kuitattua Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahdista alakategorian naiskirjailijoiden teokset ennen 2000-lukua, sillä se on ilmestynyt vuonna 1991.
Joel kertoo lähes kolmekymppisestä Mariasta, joka opettaa venäjää aikuisille, mutta tuntuu olevan hieman hukassa elämänsä kanssa. Hänen äidillään on alusvaateliike Delilah, jonka uuteen liikkeeseen tämä haluaisi Marian johtajaksi. Maria vain ei osaa päättää mitä tekisi. Hän tuntuu olevan hieman päättämätön myös miesten suhteen: hän tapaa Jyrkin, joka vaikuttaa kaikin puolin oikein sopivalta vaihtoehdolta, mutta silti hän haikailee oppilaansa Joelin perään. Näiden kahden ongelman varaan kirjan tarina rakentuukin.
Joel herättää Mariassa lähinnä fyysistä intohimoa, sillä hän on hyvännäköinen, bodattu nuori mies. Kirja onkin hyvin ruumiillinen. Se käsittelee katsetta, sitä kuinka myös nainen voi katsoa miestä kuten mies naista. Katse tuntuu olevan kirjassa tärkeä myös sen kerronnan kannalta, sillä kuvailua, hyvin tarkkaa kuvailua on paljon.
Kirjailijavierailullaan Hassinen kertoi tietysti myös Joelin taustoja - onhan se hänen esikoisensa. Hän kertoi kirjoittaneensa itseään kiinnostavasta aiheesta: bodareista ja kuntosalien maailmasta. Tuolloin, 80-luvun lopulla, aihe oli vielä pinnan alla mutta nousemassa: miehet alkoivat muokata kehoaan ja riisuuntua naisten silmille, mikä teki sallituksi sen, että naiset voivat katsoa miestä. Aiheensa puolesta Joel on jo vanhentunut. Nykyään vähäpukeisten ihmisten näkeminen tai katsominen ei ole mitenkään poikkeuksellista. Joka paikka kaduista televisioon, lehtiin ja nettiin vilisee lähes alastomia ihmisiä, miehiä ja naisia, joita on tarkoitus katsoa. Jopa teinit poseeraavat sosiaalisessa mediassa puolipukeissa, jotta heitä katsottaisiin. Ilmestyessään Joelin asetelma "nainen katsoo, mies on objekti" ja ympäristö kiiltelevine kuntosaleineen ja lasisine kauppakeskuksineen on ollut jotakin uutta, hurjaa, mielenkiintoista. Enää se ei sitä ole.
Jos kuvailisin Joelia yhdellä sanalla, sanoisin sen olevan nuortenkirjamainen. Minulle ainakin tulivat mieleen 90-luvulla lukemani nuortenkirjat. Se voi toki johtua siitä, että 90-luku on kirjassa niin vahvasti läsnä, että vedän alitajuisesti yhtäläisyysviivoja silloin lukemiini kirjoihin. Toisaalta nuortenkirjamaisuutta korostaa myös Marian hahmo. Hän tuntuu jotenkin niin teiniltä päättämättömyydessään ja koska ei oikein tiedä kuka on ja mitä haluaa. Ehkä maailma vain on muuttunut ja lapset aikuistuvat nykyään aikaisemmin - valitettavasti.
Suloisen surullisessa nostalgisuudessaan tai siitä huolimatta Joel ei missään tapauksessa ole huono kirja. Hassisen kieli on nimittäin vahvaa ja arvostan sitä, että hän on uskaltanut tarttua uuteen aiheeseen. Siihen hän kuulemma pyrkii edelleen: tuomaan jonkin asian näkyväksi.
Hassinen kertoili kirjoittamisesta ja kirjoistaan todella elävästi, rönsyilevästi, ja sai ainakin minut kiinnostumaan kirjoittamistaan kirjoista. Joten vaikka Joel ei täysin vakuuttanutkaan, niin esiintymisensä perusteella hän taisi saada uuden lukijan. Minua kiinnostaa erityisesti hänen uusin romaaninsa, Popula.
Hassinen, Pirjo: Joel (Otava 1991)
Päällys: Jaakko Ollikainen / Kuva: Merja Salo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!