Hamsterit

- Katsopas, Minni-hiiri! Nyt laitan sinulle uuden kätkön. Pane merkille, kiilusilmä, pane visusti merkille nämä maapähkinät! Ne sitten vasta ovatkin hyviä, niin hirmuisen hyviä, ettet sinä osaa sitä kuvitellakaan. Yöllä sitten narskuttelet niitä. (Aloituskappale s. 5)

Hamsterin suurin unelma on saada koota kunnolliset talvivarastot. Siis kerätä ja säilöä monipuolisesti ruokaa ja muita tarvikkeita talven varalle. Yksinäistä ihmistä varten ei kovin kummoisia varastoja tarvita, mutta onneksi naapuriin muuttaa perhe, jonka Rurik-isä lähtee innoissaan mukaan Hamsterin projektiin, kunhan Hamsteri on ensin kaunopuheisuudellaan vakuuttanut hänet. Veikko Huovisen vuonna 1957 ilmestynyt Hamsterit sopii siis hyvin luettavaksi näin syysaikaan. Onhan erilaisten luonnonantimien kerääminen ja niiden säilöminen syksyistä puuhaa.

Hamsterit ei ole humoristinen romaani, kuten luulin. Erittäin hyväntuulinen se kuitenkin on. Vaikka romaani on kirjoitettu jo 50-luvulla, ei se itse asiassa ole niin vanhentunut kuin voisi kuvitella. Nythän ovat pinnalla niin kotoilu kuin downshiftauskin, ja niistähän Hamstereissa juuri on kyse: itsetekemisestä, luonnonmukaisuudesta, kotonaolemisesta, kiireen välttämisestä.

- Ajattele, tuuli vonkuu, puunoksa lyö ikkunaan ja kinokset peittävät melkein koko talon. Mutta, sanon vakaumuksella, kellarisi ja aittasi ovat täynnä, halkopinot nousevat jylhästi takapihalla ja vahvan villapuseron pystykaulus sanalla sanoen nostaa leukasi pystyyn. Hoi, vihellät myrskyille, naurat uhmaavasti pakkaselle! Rasvapitoinen liha ja keltainen voi antaa verellesi ankaran vastustuskyvyn kylmyyttä silmällä pitäen. Marjoissa ja juurikasveissa asustavat vilkkaat, terhakat vitamiinit virkistävät sanomattomasti, eikä elinvoimallasi ole mitään ääriä. Nopsasti nousee jalka, lumilapio ei paina mitään käsissäsi, ja hirmumyrskynä luo luuta tien aitalle, saunalle, jopa portille asti, jos niin haluat. Mutta voitpa päiväkausia levätä sisälläkin pimeänä sydäntalvena, sillä ei mikään pakota sinua ulos! Voit kuten karhu hautautua kinokseen, korvissasi tuiskun mahtava laulu. (s. 40-41)

Hamstereissa on tuon tausta-ajatuksen lisäksi paljon hyvää, muun muassa jo mainitsemani hyväntuulisuus sekä henkilöt. Pidin etenkin tavasta, jolla Hamsteri ja Rurik tulevat pikku hiljaa ystäviksi, joilla on omat juttunsa ja salaisuutensa. Kyllähän Hamsteri dominoi ja manipuloi tyhmemmän Rurikin tekemään oman tahtonsa mukaan, mutta hänen tarkoituksensa ei ole paha.

Huovisen kieli on rikasta ja kerrontatapa hyvin kuvaileva, rönsyilevä, jopa jollakin tasolla hieman näännyttävä. En jaksanut lukea kovinkaan pitkää pätkää kerrallaan, koska teksti on niin täyttä. Tämä muuten toimisi varmaan hyvin ääneen luettuna. Etenkin Hamsterin manipuloivat puheenvuorot, jotka ovat erittäin mahtipontisia, kuulostaisivat varmasti komeilta.

Huovinen, Veikko: Hamsterit (Suuri Suomalainen Kirjakerho 1979 [WSOY 1957])

Päällys: Seppo Polameri