Käännöksiä

Minä olen lahjakas luonnostani. En tanssimisessa, hauskuuttamisessa tai muussa yhtä mukavassa. Olen aina ollut lahjakas oppimaan. Mitä ikinä koulussa opetettiin, minä opin sen nopeasti ja vaivaa näkemättä, ikään kuin koulu olisi ollut jättimäinen koneisto ja minä siihen täydellisesti istuva ratas. Siitä huolimatta opiskeleminen ei ollut aina helppoa. Kun muutin äidin kanssa Yhdysvaltoihin, osasin vain muutaman sanan englantia ja jouduin raatamaan ankarasti.

Kivinen tie

  

Kun kuulin ensimmäisen kerran Jean Kwokin romaanista Käännöksiä, uskoin lukevani sen jossakin vaiheessa. Tässä välissä sen on ehtinyt lukea moni muukin - ja hyvä niin. Kirjassa kerrotaan 11-vuotiaan Kimberlyn tarina. Hän muuttaa äitinsä kanssa Hongkongista Yhdysvaltoihin, New Yorkiin, tätinsä ja tämän perheen avustuksella. Siellä he kuitenkin huomaavat, ettei täti ehkä ajattelekaan heidän parastaan: he joutuvat asumaan hylätyssä rakennuksessa ja työskentelemään vaatetehtaassa lähes kellon ympäri saadakseen velkansa maksettua. Äidin ja tyttären elämä ja olot ovat kammottavan kurjat. Kimberly päättääkin tehdä kaikkensa, jotta saisi äidille ja itselleen paremmat elinolot. 

Tuon päätöksen toteuttaminen on kuitenkin kaikkea muuta kuin helppoa. Kim ei saapuessaan osaa muutamaa sanaa enempää englantia, joten koulunkäynti takkuaa, vaikka hän Hongkongissa oli huippuoppilas. Asiaa ei tosin varsinaisesti auta se, että hänen täytyy aina koulupäivän jälkeen mennä tehtaalle auttamaan äitiään. Myös amerikkalainen kulttuuri eroaa varsin paljon kiinalaisesta kulttuurista, mikä sekin on omiaan aiheuttamaan hankaluuksia. Kimin täti on yksi vastus matkalla parempaan elämään: hänen aikomuksenaan on pitää Kim ja tämän äiti riippuvaisina itsestään ja työpaikasta tehtaalla - velka (lentoliput jne.) on ainakin maksettava takaisin viimeistä lanttia myöten.

Käännöksiä on maahanmuuttajaromaani, mutta se on myös kasvutarina tytöstä nuoreksi naiseksi. Kim joutuu tekemään valtavasti töitä ja uhrauksia saavuttaakseen päämääränsä. Hän joutuu myös aikuistumaan aivan liian nopeasti, sillä hänen on otettava äitinsä paikka. Kimin äiti ei nimittäin osaa englantia muutamaa sanaa enempää, joten Kim joutuu huolehtimaan asioista, jotka vaativat englannin kielen taitoa. Toisaalta äiti kuitenkin pysyy äitinä ja pitää tytöstä huolta, vaikka Kim usein salaakin asioista tältä. Kaiken tarkoituksena on saada Kimille parempi tulevaisuus.

Kirjassa kuljetaan seitsemän vuotta kestänyt matka slummiin saapumisesta siihen päivään, kun velka on viimein maksettu. Lopuksi käydään vielä kahdentoista vuoden päässä kurkistamassa, mitä Kimberlylle tapahtui, millaisen elämänsä suuntaan vaikuttavan päätöksen hän 18-vuotiaana teki.

Romaanin tekee mielenkiintoiseksi se, että se on ilmeisesti osin omaelämäkerrallinen. Kirjailija on muuttanut lapsena Yhdysvaltoihin kurjiin oloihin ja hän on Kimberlyn tavoin joutunut työskentelemään koulun jälkeen tehtaassa. Kirjassa kerrotaan karmaisevia asioita maahanmuuttajien elinolosuhteista ja ihmisten häikäilemättömyydestä, hyväksikäytöstä. Silti romaanin sanoma ei ole negatiivinen vaan lukija voi luottaa siihen, että toivoa on. Toisaalta nykylukija on melko valveutunut, sillä media on pitänyt huolen siitä, ettei mikään kirjassa kuvattu tule yllätyksenä. Elin- ja työolosuhteita enemmän minua kiinnostikin Kimin ja hänen äitinsä sopeutuminen uuteen maahan ja kulttuuriin. Tässä teoksessa sitä on kuvattu mielenkiintoisesti muun muassa kielenoppimisen kautta.

Osallistun romaanilla Kirjallisuuden äidit -haasteeseen.

Kwok, Jean: Käännöksiä (Bazar 2011)

Englanninkielinen alkuteos: Girl in Translation (2010)

Suomentanut Ulla Lempinen