Päätin jo aiemmin keväällä, että luen kesälomalla Diana Gabaldonin Matkantekijä-sarjaa ainakin yhden osan eteenpäin. En kuitenkaan ollut ottaa sarjan kakkososaa, Sudenkorentoa, sen paksuuden vuoksi lomamatkalle ollenkaan mukaan. Viime töikseni sen matkalaukkuun kuitenkin pakkasin, ja tasan siksi, että jouduimme ottamaan toisenkin matkalaukun mukaan ja sinne jäi sopivasti tilaa yhdelle lisäkirjalle. Muuten olisi Clairen tarina joutunut odottamaan lukuvuoroaan vielä tovin.
Luettuani sarjan ensimmäisen osan, Muukalaisen, tiesin jatkavani sarjan lukemista. Kirja koukutti minut täysin. Sudenkorento ei tarjonnut ihan samanlaista koukuttumista, mutta en siltikään voi jättää tarinaa kesken tässä vaiheessa. Haluan tietää, mitä sarjan hahmoille tapahtuu. Sudenkorento jäi nimittäin - yllättäen - melko jännittävään kohtaan. Sarjan ensimmäisen osan tapahtumista vielä sen verran, että siinä nuori Claire Randall on aviomiehensä kanssa matkalla Skotlannissa. Clairen elämä muuttuu kuitenkin kertaheitolla, kun hän joutuu menneisyyteen, keskelle 1740-luvun klaanisotia astuttuaan kivikehässä halkeamaan. (Lisätietoa Muukalaisesta löytyy esimerkiksi Linnean blogista.)
Roger Wakefield seisoi keskellä huonetta ja tunsi olonsa piiritetyksi. Hän totesi mielessään tunteen koko lailla oikeutetuksi, siksi paljon tavaraa hänen ympärillään oli: pöydät olivat kukkuroillaan pikkutavaraa ja muistilehtiöitä, siellä täällä oli viktoriaanisia huonekaluja, painavia verhoja ja sisustuskankaita sekä pikkuruisia solmittuja mattoja, jotka luisuivat ikävästi jalan alla. Häntä ympäröi kokonaiset kaksitoista huonetta, jotka olivat täynnä huonekaluja, vaatteita ja paperitavaraa. Ja kirjoja - luoja sitä kirjojen määrää! (s. 9)
Sudenkorennossa ollaan aluksi 1960-luvun Skotlannissa. Claire Randall saapuu Skotlantiin kahdenkymmenen vuoden jälkeen. Tällä kertaa hänelle on mukanaan parikymppinen tyttärensä Brianna. Clairella on omat syynsä tähän vierailuun: hän haluaa näyttää tyttärelleen Skotlantia, kertoa totuuden tämän isästä ja lisäksi hän yrittää ottaa selville, mitä hänen 1700-luvulla tuntemilleen skottimiehille tapahtui Cullodenin taistelussa. Eräältä hautausmaalta löytyykin kaksi hautakiveä, joissa on tutut nimet mutta joita ei pitäisi kaiken järjen mukaan olla. Ei ainakaan siellä ja niiden kuolinpäivien kera.
Tapahtumat 60-luvulla toimivat eräänlaisena kehyskertomuksena, sillä suurin osa kirjan 800 sivusta kertoo Clairen ja tämän aviomiehen Jamien elämästä 1740-luvulla Ranskassa ja Skotlannissa. Tarina jatkuu siitä, mihin se Muukalaisessa päättyy. Alkuasetelma jo paljastaa jotakin: Claire palaa jossakin vaiheessa omaan aikaansa, mutta milloin, miten ja miksi kerrotaankin sitten tarinan edetessä.
Välillä harmittaa, että olen alkanut lukea sarjaa suomeksi (ja jo hankkinut muutaman osan omaan hyllyyn), sillä olisi ehkä ollut kiinnostavampaa lukea kirjat alkukielellä. Muun muassa siksi, että ainakin tässä kakkososassa kielenkäyttö on toisinaan melko roisia ja se "kuulostaa" suomeksi hieman.. öö.. omituiselta, kovalta, alleviivaavalta. Englanniksi se ei ehkä olisi niin häiritsevää. Toinen harmittava seikka on se, että mielestäni tarinassa on muutama ristiriitaisuus. Tai sitten minulta on mennyt jotain lukiessani ohi, mikä on toki myös mahdollista. Yhtä kaikki lukukokemus oli taas oikein viihdyttävä.
Gabaldon, Diana: Sudenkorento (Gummerus 2008 [2003])
Englanninkielinen alkuteos: Dragonfly in Amber (1992)
Suomentanut Anuirmeli Sallamo-Lavi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!