Viime perjantaina ja lauantaina suoritin lukemista oikein olan takaa:
13 tuntia 40 minuuttia ja 1087 luettua sivua.
Ja nimenomaan suorittamiselta se näin jälkikäteen tuntuu. Kesken maratonin vielä ajattelin, että kivaa on ja voisin ottaa jossakin välissä uusiksi, mutta on se myönnettävä, etten täysin siemauksin nauttinut. Lukeminen tuntui liian hätäiseltä, kiireiseltä, suorittamiselta: "Nyt pitää lukea nopeasti, että ehdin vielä tuon" ja "Mitähän sitä seuraavaksi lukisi?" Voisin joskus kokeilla puolimaratonia (heh)..
Once in a lifetime -kokemuksena tämä oli kuitenkin hyvä. Oli ihanaa, että sai keskittyä lukemiseen suuremmitta häiriöittä. Se myös tietysti mahdollisti sen, että sain luettua paljon enemmän kuin yleensä. Opin lukemisestani. Tiedän nyt, millainen lukunopeuteni on oikeasti ja millaista tekstiä minun on helpointa lukea. Niin, ja kuinka paljon ylipäätään jaksan lukea kerralla, pökertymättä.
Luen yleensä yhtä romaania kerrallaan. Sen lisäksi minulla voi olla samaan aikaan kesken novelli- tai runokokoelma tai tietokirja. Olen jotenkin ajatellut, että jos luen useampaa romaania yhtä aikaa, niin tapahtumat menevät sekaisin enkä enää tiedä, missä olen menossa ja mitä ajatella. Maraton vei tällaiselta ajattelulta kuitenkin hieman pohjaa. En lukenut montaa kirjaa samaan aikaan, mutta luin monta kirjaa ihan peräjälkeen (mikä on melkein sama asia), eivätkä romaanit silti menneet tapahtumiltaan tahi muilta seikoiltaan sekaisin.
Kirjavalinnat olivat mielestäni melko onnistuneet. Pidin ehdottomasti eniten Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi -romaanista ja John Boynen Nooa Notkoniitty karkaa kotoa -lastenromaanista. Nämä myös luin mielestäni nopeiten ja nautin niiden lukemisesta suunnattomasti. Jeanette Wintersonin Intohimo on hieno romaani, joskin lukukokemus kärsi maratonväsymyksestä, sillä luin sen viimeisenä. Se olisi ansainnut hieman skarpimman lukijan. Kate Chopinin Herääminen koki ehkä hieman samanlaisen kohtalon, sillä luin sen perjantai-iltana. Sekin on hieno, ajatuksia herättävä kirja, joka toisenlaisessa lukutilanteessa olisi pohdituttanut vielä enemmän. Olen tyytyväinen, että sain vihdoin luettua Ilmari Kiannon klassikon, Punaisen viivan, ja vielä tyytyväisempi siitä, että valitsin sen aloituskirjakseni. Olin silloin vielä pirteä ja jaksoin helpommin lukea hankalampaa, vanhaa, murteista kieltä. Kesken jääneeseen Verrosen novellikokoelmaan palaan pikkuhiljaa, sillä totesin, että kyseiset novellit ovat parhaimmillaan hitaasti, yksi tai kaksi kerrallaan nautittuina.
Minullakin oli pieni epäilys ennen maratoniani siitä, että tarinat sekoittuisivat enkä pystyisi jälkikäteen enää muistamaan, mitä missäkin kirjassa tapahtui. Ilokseni näin ei käynyt.
VastaaPoistaMinulle jäi lukumaratonista niin kivoja muistoja, että voisin kokeilla uudelleen! Mutta ehkä sitten pitäisi kehittää siihen jonkinlainen uusi juju ja lukea esim. vain yhden kirjailijan kirjoja tai samaa teemaa käsitteleviä kirjoja...
Tuo voisikin olla hyvä idea lukea teeman tai kirjailijan mukaan. En kyllä tiedä, jaksaisinko siltikään ihan vuorokautta lukemiselle pyhittää. Tai sitten pitäisi melkein tehdä tarkempi suunnitelma siitä, minkä kirjan lukee seuraavaksi jne. Ehkä silti se puolimaraton..
PoistaÄlyttömän kiva lukea maratonikokemuksistasi! Sinisalon kirja kiinnostaa nyt taas paljon enemmän kuin aiemmin. Otan sen syksyn ohjelmaani.
VastaaPoistaItse en tähän maratoniin tällä haavaa ennätä, vaikka kokemuksena se olisi tosi houkutteleva. Ehkä joskus...
Kiva, että joku lukee:)
PoistaSuosittelen kyllä tuota Sinisalon kirjaa! Vaikka siinä on monta kertojaa ja monta näkökulmaa ja lisäksi vielä tekstikatkelmia tietokirjoista, niin silti se ei ollut liian sekava tai ns. nähty. (Jotenkin on alkanut ärsyttää, että niin monet kirjailijat käyttävät tuota monen kertojan -taktiikkaa.) Sinisalon teksti myös imaisi mukaansa todella tehokkaasti.
Maratonilla on kyllä ihan mielenkiintoinen kokemus enkä osaa sitäkään olla suosittelematta :) Kokeilet sitten, kun siihen on aikaa ja inspiraatiota.
Hauska kuulla, että pidit Sinisalon kirjasta :)
VastaaPoistaMaraton on minulla edelleen suorittamatta, mutta mukava lukea muiden suorituksista!
Minustakin on mukava lukea muiden maratonsuorituksista. Melkein mukavampi kuin suorittaa omaa.. :) Mutta ei minua kyllä harmita, että tuli maratoonailtua. Se oli oikein mielenkiitoinen ja opettava kokemus.
PoistaHauskaa, että sinäkin kokeilit maratonia, ja hyvin tuloksin vieläpä;)
VastaaPoistaLuulin etukäteen, että kirjat, jotka maratonille valitsen, unohtuvat helposti siinä sählätessä ja nopeasti lukisessa, mutta minulla kävi ihan päinvastoin. Muistan parin kuukauden päästäkin maratonilla mukana olleet kirjat ja niidet tarinat paremmin kuin muut keskivertokirjat. Sekin onkin vahvistanut ajatusta maratonin uudelleenotosta syksyllä tai talvella.
No, pakkohan sitä oli kokeilla, kun teillä kaikilla tuntui olleen niin kivaa maratoonailla:) Voihan olla, että muutan vielä mieleni ja kokeilen uudestaan..
PoistaMinä en ole vielä saanut aikaiseksi kirjoittaa yhdestäkään maratonilla lukemastani kirjasta, joten toivon hartaasti, että muistan niistä vielä jotakin;) No, enköhän..