Monika Fagerholm: Amerikkalainen tyttö

Osallistuin lokakuussa alkaneeseen ja marraskuun alussa päättyneeseen Luetut ja lukemattomat -blogin Liisan järjestämään Amerikkalainen tyttö -kimppalukuun. Nyt ehkä olisi jo aika kirjoittaa siitä tänne blogiinkin.

Kimppalukeminen oli mukava kokemus. En ollutkaan aikaisemmin osallistunut mihinkään vastaavaan. Kaikkein parasta oli tietenkin keskustella lukemastaan heti tuoreeltaan sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat lukeneet saman kirjan samaan aikaan. Huomiot kirjasta olivat yllättävän erilaisia, vaikka toki samojakin asioita sieltä löydettiin. Täytyy kuitenkin sanoa, että minulla varmaan toimisi paremmin lukupiirityyppinen lukeminen. Ihan vain siksi, että koin hankalaksi tauottaa lukemista ja keskeyttää sen aina viikoksi. Luen nimittäin yleensä vain yhtä kirjaa kerrallaan ja haluan uppoutua siihen täysin ilman muiden tarinoiden häiriötä. Muuten kimppalukeminen oli kivaa! Täältä voi lukea kimppaluvun etenemisestä (ensimmäinen, toinen ja kolmas etappi) ja Ankin jutun Amerikkalaisesta tytöstä.

Sitten itse kirjaan, joka on varmasti yksi vaikuttavimmista lukukokemuksistani tänä vuonna.

Musiikki alkaa tästä. Yksinkertaista. On 1960-luvun loppu, paikkana New Yorkin Coney Island, missä on uimarantoja, piknikpaikkoja, pieni tivoli, pari ravintolaa, hauskoja peliautomaatteja ja sellaista. (s. 7)

Se tapahtui Seudulla, Bule-lammella. Eddien kuolema. Hän makasi lammen pohjassa. Hiukset levisivät pään ympäri paksuina pitkinä suortuvina, ne olivat kuin mustekalan lonkerot, silmät ja suu olivat ammollaan. Poika näki hänet Lore-kalliolta seistessään tuijottamassa suoraan alas veteen, hän näki huudon joka tulvi äänettömänä tytön avoimesta suusta. Hän katsoi tyttöä silmiin, ne olivat tyhjät. Kalat uivat niistä sisään ja ulos, samoin ruumiin muista aukoista. Mutta vasta myöhemmin, kun oli jo kulunut jonkin aikaa. (s. 9)

Amerikkalainen tyttö kertoo Seudulla asuvista ihmisistä, Seudun salaisuuksista. Heti alkuun tulee selväksi, että Eddie de Wire -niminen tyttö on kuollut, ja koko romaani kietoutuu sen ympärille. Murhattiinko tyttö? Kuka sen teki ja miksi? Vuosia myöhemmin kaksi tyttöä, Sandra ja Doris leikkivät Amerikkalaisen tytön mysteeriä, mikä lopulta johtaa siihen, että Seutu saa taas yhden kuolleen nuoren ja yhden salaisuuden lisää.

Romaanin kerronta on fragmentaarista, ajassa eteen- ja taaksepäin kulkevaa, henkilöstä toiseen hyppivää. Aivan ihastuttavaa mutta todella haastavaa. Lukijan on koko ajan pysyttävä valppaana, ettei menetä tärkeitä viittauksia tai vihjeitä. Niitä on koko kirja täynnä. Vihjeitä, joilla on merkitystä, mutta myös vihjeitä, jotka jäävät merkityksettömiksi. Tai niin ainakin oletan. Koskaan ei voi olla varma, mikä kirjassa on totta ja mikä jotain muuta, sillä Sandran ja Doriksen mielikuvitusleikit lomittuvat todellisiin tapahtumiin. Kerronnassa on myös paljon aukkoja ja se jättää paljon kysymyksiä. Se vastaa joihinkin, mutta jättää jälkeensä aina nipun uusia. Sellainen on myös lopetus: uusia kysymyksiä, joihin luultavasti saa vastauksen Amerikkalaisen tytön jatko-osassa Säihkenäyttämössä.

Aluksi Amerikkalaisen tytön tarinaan oli vaikea päästä mukaan. Sen lisäksi, että kerronta on haastavaa, tuo lisävaikeutta myös henkilöiden paljous. Mutta kun kerrontaan ja kaikkiin henkilöihin on tottunut, niin kirja vie mukanaan. Eikä vähiten kielensä takia: Fagerholmin kieli on kaunista, elinvoimaista, uutta luovaa. 

Tunnelma romaanissa on koko ajan hyytävä, painostava. Ihmisillä on paha olla ja he kantavat sisällään suuria, tummia salaisuuksia. Toisaalta he yrittävät koko ajan myös ymmärtää ympärillään olevia ihmisiä, saada selville heidän salaisuuksiaan. Ilmapiiri on sakeanaan kateutta, petoksia, katkeruutta, pakenemista. Joku juoksee karkuun itseään, joku rakkaintaan.

Katso äiti, ne ovat tärvelleet minun lauluni.

Haasteet: Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahti, TBR100

Fagerholm, Monika: Amerikkalainen tyttö (Teos 2004)

Ruotsinkielinen alkuteos: Den amerikanska flickan (Söderströms 2004)

Suomentanut Liisa Ryömä

Graafinen suunnittelu: Maria Appelberg

Marraskuun luetut ja joulukuun juttuja

Blogistanian Kuopus -kilpailun äänestys oli vihdoin tänään ja sitä varten marraskuuni oli hyvin nuortenkirjapainotteinen. Halusin lukea mahdollisimman monta nuortenkirjaa, jotta otanta olisi riittävä parhaimpien valitsemiseksi. Edellisestä postauksestani voi käydä tarkastamassa, mitä kirjoja päädyin äänestämään. 

Luin viime kuussa seuraavat tämänvuotiset nuortenkirjat, jotka oikeastaan kaikki olivat hyviä  - jotkut suorastaan loistavia:

Marja-Leena Lempinen: Jääpolte
Jay Asher & Carolyn Mackler: Sinä ja minä sitten joskus

Ferenc Molnár: Koulupoikia
Emmy Abrahamson: Kuinka selviytyä puolalaisesta äidistä
Annukka Salama: Käärmeenlumooja
Laura Lähteenmäki: North End - Niskaan putoava taivas
Venla Saalo: Kirkkaalla liekillä

Nuortenkirjojen lisäksi lukaisin Petri Tammisen Muistelmat ja L. M. Montgomeryn Hedelmätarhan Kilmenyn. Liisan emännöimä Amerikkalainen tyttö -kimppaluku sai myös päätöksensä, ja minäkin sain kirjan luettua lähes deadlineen mennessä. 

*****

Joulukuu (ja samalla joulun odotus) alkoi tänään. Tässä kuussa aion kiriä vielä Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahti -haastetta varten. Muuten luen pitkästä aikaa ihan fiiliksen mukaan.

Blogissani joulun lähestyminen näkyy luultavasti muutamana joulukirjaesittelynä. Varsinaista joulukalenteria täältä ei löydy. Osallistun kuitenkin Kirjabloggaajien joulukalenteriin, jonka tänään avasi Jaana Täällä toisen tähden alla -blogissa. Oman luukkuni avaan täällä 15. päivä.

Tunnelmallista joulukuuta!

Blogistanian Kuopus 2012

Ensimmäinen Blogistanian Kuopus -kisa on täällä tänään! Kilpailuhan on siis lasten- ja nuortenkirjallisuuden vastine Blogistanian Finlandialle ja Globalialle. Tämä on myös ainoa kilpailu, jossa voin antaa ääneni, sillä tämänvuotisia kirjoja olen lukenut vain tältä osastolta. Ja millaisia kirjoja! Loistavista ehdokkaista oli suorastaan runsauden pula, ja olisin voinut helposti nimetä useammankin lasten- ja nuortenkirjan pistesijoille (kuten Molnárin Koulupoikia, Lähteenmäen North End - Niskaan putoava taivas tai Turtschaninoffin Helsingin alla). Tällä kertaa kaikki ehdolle asettamani ovat kuitenkin nuortenromaaneja, jotka ovat omissa genreissään loistavia ja uudistavat genreään joko tarinallisesti tai kielellisesti.

Pitemmittä puheitta esittelen omat ehdokkaani:

1. Venla Saalon Kirkkaalla liekillä, koska se on yksinkertaisesti upea kirja! (3p.)

2. Salla Simukan Jäljellä, koska se koukutti minut niin, että minun oli aivan pakko lukea myös romaanin jatko-osa. Kerrankin kirja myös yllätti niin, ettei minulla ollut mitään käsitystä siitä, mitä tuleman pitää. (2p.)

3. Annukka Salaman Käärmeenlumooja, koska se aiheutti samanlaista sydämentykytystä ja uppoutumista kuin Simukankin romaani. (1p.)

Kilpailua emännöi Sara, ja Kuopuksen säännöt ja muiden bloggaajien ehdokkaat ovat luettavissa hänen blogissaan. Voittajaa jännitämme muutaman päivän, sillä se julkaistaan maanantaina 3.12. klo 20.00.

Venla Saalo: Kirkkaalla liekillä

Monta viikkoa on kulunut niin ettei Maarian huoneessa ole liikahtanut mikään, sälekaihtimet eivät ole heilahtaneet eikä valoja ole sytytetty (Aloitus s. 7)

Kuva: Robustos

Venla Saalon esikoisromaani Kirkkaalla liekillä alkoi kiinnostaa minua sen jälkeen, kun luin Finlandia Junior -raadin perustelut sen nostamisesta yhdeksi ehdokkaaksi. Romaani kertoo Maariasta, veljensä menettäneestä 15-vuotiaasta. Veljen kuolema on ajanut Maarian hulluuden partaalle, sillä hän ei oikein osaa käsitellä asiaa. Tai hän käsittelee sitä omalla tavallaan: kapinoimalla kaikkia auktoriteetteja vastaan, tappelemalla läheistensä kanssa - ja haaveilemalla tuhopoltosta.

Olin ensimmäisten parinkymmenen sivun ajan todella hämmentynyt: Mitä tämä nyt oikein on olevinaan? En päässyt millään sisälle tekstiin, joka etenee tajunnanvirtamaisesti vähäisin välimerkein. Olin jo luovuttaa. Jonkin matkaa luettuani huomasin kuitenkin tekstin imaisseen minut mukaansa, sillä niin kaunista ja luontevaa se on. Kieltä on ilmeisesti jonkin verran kritisoitukin - lähinnä välimerkittömyyttä - mutta minun mielestäni se on upeaa. Väittäisin, että juuri kielen ja kerrontatavan vuoksi lukijan on helppo samaistua Maariaan tai ainakin ymmärtää häntä.

Synkästä aiheestaan huolimatta romaani ei ole lohduton, sillä liekkien tuolla puolen hohtaa vielä kirkkaampaa valoa. Vähitellen Maaria ymmärtää erään ystävän avulla, miten saa elämästä kiinni, miten surun saa työnnettyä syrjään. Myös Maarian äiti tarvitsee hieman herättelyä.

Minun oli aluksi myös hankala sijoittaa kirjan tapahtumia mihinkään tarkkaan aikaan. Romaani sijoittuu nykyaikaan Facebookeineen, mutta siinä on paljon kasaripunkfiilistä. Myös henkilöiden nimet (Maaria, Pete, Kale) vievät ajassa taaksepäin.

Kirkkaalla liekillä on upea kirja. Kieli on runollista, hienoa ja kerronta rikkoo kaavoja tarinaan sopivalla tavalla. Myös itse tarina on toimiva, vaikka lopetus ei ehkä ollutkaan aivan mieleiseni. Toisaalta onnelliset loput taitavat kuulua nuortenkirjallisuuteen. No, kuuluvathan ne muihinkin tarinoihin.

Kirjan ovat lukeneet myös Sara ja Kirsi.

Haasteet: Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahti

Saalo, Venla: Kirkkaalla liekillä (Robustos 2012)

Kansi: Sára Köteleki

Laura Lähteenmäki: North End - Niskaan putoava taivas

Kuva: WSOY

Nuortenkirjallisuudella jatketaan vielä tämän viikon loppuun. Sitten alan taas lukea muutakin. Itse asiassa muutama tuollainen muu kirja (Fagerholmin Amerikkalainen tyttö ja Montgomeryn Hedelmätarhan Kilmeny) on vielä bloggaamattakin. Nyt saa kuitenkin vuoronsa Laura Lähteenmäen North End - Niskaan putoava taivas, joka aloittaa uuden nuortenkirjasarjan.

Se oli varmaan unta, vaikka se oli kuin totta. (Aloituskappale s. 7)

Joskus tulevaisuudessa, kun olen isomummi-ikäinen, olemme tuhlanneet kaikki luonnonvarat, ilmasto on muuttunut radikaalisti ja monet meille itsestään selvistä asioista (kuten kaikki herkut suklaasta lähtien) ovat ylellisyystuotteita. Puhutaankin ajasta Muutoksen jälkeen. Neljätoistavuotias Tekla joutuu muuttamaan perheensä mukana pohjoisen kylmyyteen - vasten tahtoaan tietenkin, joten hän ei tee elettäkään sopeutuakseen uuteen paikkaan. Sopeutumista vaatii myös perheen tilanne, jossa eronneet vanhemmat asuvat vuoroviikoin kotona lasten kanssa. Systeemi ei ole aukoton, sillä eräänä maanantaina äidin lähdettyä isä ei tulekaan. Viikot ovat menneet sekaisin. Tekla ei tietenkään korjaa asiaa kertomalla asiasta vanhemmilleen vaan päättää elää viikon ilman vanhempia pikkuveljestä huolehtien. 

Viikko ei kuitenkaan ole unelmien täyttymystä ja ihanaa elämää vaan silkkaa painajaista. Huolia aiheuttavat niin entisen paikan ystävät, naapurissa asuvat nuoret, oma pikkuveli kuin North Endin suklaatehdaskin. Tekla joutuu kohtaamaan kaikenlaisia vaikeuksia, jotka kuitenkin kasvattavat. 

Romaanissa sivutaan tärkeitä yhteiskunnallisia asioita ilmastonmuutoksesta aktivisteihin ja jokaisen velvollisuuteen tehdä oma osansa. Keskiössä ovat kuitenkin nuorten ihmissuhteet ja tunteet, se miten nuori kokee erilaiset tilanteet ja sopeutuu niihin. Kirja olikin enemmän nuortenkirja kuin odotin, sillä oletin sen olevan ns. nuorille aikuisille suunnatun. Tämä ei tietysti tarkoita, että kirja olisi huono tai huonompi kuin odotin. Se oli vain erilainen. 

Lähteenmäen teksti soljuu ongelmitta eteenpäin ja hän kuvaa nuorten maailmaa uskottavasti. Myös Muutoksen jälkeinen maailma tuntuu uskottavalta, juuri sellaiselta kuin sen voisi kuvitellakin olevan. Omalla tavallaan se on pelottavaa, sillä tulevaisuuden maailma ei välttämättä ole kovin valoisa paikka.

Kirjaa on luettu myös muissa blogeissa, kuten Sinisen linnan kirjastossa, josta löytyy linkit useampaankin North End -arvioon.

Haasteet: Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahti

Lähteenmäki, Laura: North End - Niskaan putoava taivas (WSOY 2012)

Kansi: Pietari Posti

Annukka Salama: Käärmeenlumooja

Kuva: WSOY

Vau! Olen lumoutunut. Annukka Salaman esikoisteos Käärmeenlumooja vei täysin mukanaan. Miksi? Koska tarina on yllättävän raikas ja eheä, jännite säilyy loppuun asti ja teksti on vetävää.

Unna seisoi neljä metriä korkean rampin päällä ja nojasi skeittilautaan elämänsä ensimmäistä kertaa. Hän oikaisi kypäräänsä ja kiristi polvisuojia, vaikka oli pukenut ne vain näön vuoksi ylleen. Suojille ei olisi mitään tarvetta, koska Unnalla ei ollut aikomustakaan kaatua. Hän oli harrastanut kuudentoista ikävuotensa aikana kaikkea mahdollista rullaluistelusta niinkin typerään touhuun kuin trapetsitaiteiluun, eikä hän ollut ikinä edes horjahtanut. Eivät oravatkaan kaatuneet, ne tipahtivat aina kevyesti jaloilleen. Ja Unna osasi liikkua ketterämmin kuin yksikään pirun jyrsijä. (Aloituskappale s. 9)

Kuusitoistavuotias Unna on koko elämänsä tiennyt olevansa erilainen kuin muut, minkä vuoksi hän on erakoitunut. Hänessä on paljon eläintä. Hän on kuin orava, sillä hän on ketterä, hyvä kiipeilemään eikä oikein viihdy tasamaalla. Hän on myös pirun arka ja etsii joka paikassa aina ensimmäiseksi pakoreitin. 

Unna kohtaa erään skeittausillan jälkeen Rufuksen, joka on tullut varta vasten etsimään Unnaa. Hän kertoo olevansa samanlainen kuin Unna eläinvoimineen ja pyytää tytön jengiinsä mukaan. Unna saa kuulla olevansa faunoidi, ihminen jolla on eläimen kykyjä. Uusi tieto muuttaa Unnan elämän kokonaan: Hän alkaa ymmärtää itseään ja uniaan. Valitettavasti uusi seura osoittautuu myös varsin vaaralliseksi, sillä sen kautta ovat uhattuna sekä hänen henkensä että sydämensä. Tärkeintä on kuitenkin, ettei hän ole enää yksin, vaikka osoittautuu erilaiseksi myös faunoidien joukossa.

Salama on rakentanut faunoidien maailmasta mielenkiintoisen. On hauska yrittää arvata kunkin faunoidin eläintä hänen piirteidensä perusteella. Jokaisen faunoidin eläin valikoituu ihan sattumanvaraisesti sen perusteella, minkä eläimen sielu tai henki sattuu olemaan kierrossa vapaana. Siksi faunoideja on erilaisia oravasta hevoseen ja harakasta muurahaiseen. Vain Rufuksen eläinidentiteetti paljastetaan vähitellen ja se varmistuu vasta kirjan loppupuolella. 

Käärmeenlumoojan tarinassa ei varsinaisesti ole mitään uutta (missäpä enää olisi?), mutta Salama on luonut raikkaan ja uskottavan maailman. Kirja on luokiteltu nuortenkirjallisuudeksi, mutta sopii ehdottomasti varttuneemmillekin lukijoille. Minä ainakin viihdyin! Ja jään innolla odottamaan seuraavaa osaa, sillä Käärmeenlumooja aloittaa Faunoidit-nimisen sarjan.

Käärmeenlumoojasta on kirjoitettu blogistaniassa useammallakin tontilla, kuten Kirsin kirjanurkassa, Kirjamielellä-blogissa, Saran Kirjoissa ja Villasukka kirjahyllyssä -blogissa.

Käy kurkkaamassa myös kirjan traileri!

Haasteet: Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahti

Salama, Annukka: Käärmeenlumooja (WSOY 2012)

Graafinen suunnittelu: Anna Makkonen

Emmy Abrahamson: Kuinka selviytyä puolalaisesta äidistä

Tämä on viides nuortenkirjapostaukseni marraskuussa, joten taidan nimetä marraskuun nuortenkirjallisuuden kuukaudeksi. Tavoistani poiketen kaikki tässä kuussa lukemani nuortenkirjat ovat yhtä lukuun ottamatta ilmestyneet tänä vuonna. Syy tähän uutuuspainotteisuuteen on viikon päästä koittava ensimmäinen Blogistanian Kuopus -äänestys, johon haluan ehdottomasti osallistua. 

Puhelin soi. Löydän sen vanhoja sukkia sisältävän pussin alta.  

"Haloo, Alicja puhelimessa." 

Seuraa hiljaisuus, ikään kuin soittaja ei uskoisi kenenkään vastanneen. 

"Alicja? ääni kysyy. 

Kuulen heti lausumistavasta ja äänestä, että se on yksi Beata-äitini seitsemästä sisaresta. Epänormaalin suuren tätimäärän luulisi saavan heidät tajuamaan, että esittäytymisestä olisi kovasti apua, mutta sitä he eivät koskaan tee. Leikimme sen sijaan Arvaa täti -leikkiä. (Aloitus s. 5)

Kuva: Karisto

Emmy Abrahamsonin Kuinka selviytyä puolalaisesta äidistä on positiivinen ja viihdyttävä tuttavuus. Se kertoo 16-vuotiaasta ruotsalaisesta Alicjasta, joka enemmän kuin mitään muuta haluaisi olla ihan tavallinen ruotsalaistyttö ihan tavallisesta ruotsalaisperheestä. Sen sijaan hän on ruotsalaistyttö sekopäisestä ruotsalais-puolalaisperheestä. 

Kesäloman alussa Alicja toivoo ja suunnittelee itselleen mukavan ja rauhallisen parikuukautisen, mutta kiitos puolalaisten sukulaisten asiat eivät suju suunnitellusti. Rannalla löhöilyn sijasta hän joutuu holhoamaan puolalaista yksinhuoltajatätiään ja tämän tytärtä, hakemaan muuttokuorman ja pari laitonta remonttimiestä Puolasta, toimimaan tulkkina, järjestelemään erinäisiä asioita ja pettämään ystävänsä. 

Nuortenkirjoille tyypilliseen tapaan Alicjalla on kaksi parasta ystävää, joista toinen on ulospäinsuuntautuneempi ja toinen hieman hiljaisempi. Ystävistä ekstrovertimpi, Natalie, on korviaan myöten rakastunut Ola Olssoniin, jota Alicja ei pidä juuri minään. Kohtalo heittää heidät, Alicjan ja Olan, kuitenkin kesän aikana vastatusten mitä ihmeellisimmissä paikoissa eikä rakastumista voi estää. Soppahan siitä syntyy, mutta se on pientä verrattuna äidin sukulaisten ja muiden aiheuttamaan puolalaissoppaan.

Romaani leikittelee kulttuurieroilla, puolalaisuuksilla, mutta tekee sen lempeästi ja hyväntuulisesti. Samalla se osoittaa, että huolimatta äidin, isän tai muun suvun alkuperästä he ovat nuorten mielestä aina juuri niitä noloimpia ja käsittämättömimmin käyttäytyviä vanhempia, sukulaisia, joita olemassa on. Silti, piti heitä kuinka ärsyttävinä ja noloina tahansa, he tekevät kaikkensa, jotta nuoren olisi hyvä olla.

Abrahamsonin kirja oli hyväntuulisuudessaan ja absurdiudessaan (tapahtumissa on hieman älyttömyyksiä, mutta hauskoja sellaisia) hyvää vaihtelua kotimaisten nuortenkirjojen keskellä. Ne nimittäin ovat tavallaan todella masentavia kurjine ja pelottavine  tulevaisuudennäkymineen ja ikävine tapahtumineen. Ruotsalaiset taas näyttävät pitävän hauskaa kirjoissakin, siirtävän ilonsa ja huolettomuutensa niiden sivuille. Olisikohan täällä meidän synkkien laulujen maassamme edes mahdollista kirjoittaa tällainen hyvää mieltä uhkuva kirja? Stereotypia, mutta niillähän Abrahamsonkin pelaa.

Romaanin on lukenut myös Mari A, joka keskittyy enemmän kirjan monikulttuurisuuteen.

Haasteet: Kirjallisuuden äidit

Abrahamson, Emmy: Kuinka selviytyä puolalaisesta äidistä (Siskodisko, Karisto 2012)

Ruotsinkielinen alkuteos: Min pappa är snäll och min mamma är utlänning (2011)

Suomentanut Säde Loponen

Kansi: Sara S. Acedo

Sarja-asun suunnittelu: Sakari Tiikkaja / Radiant Graphics Oy

Hämmentävä muuten on tuo alkuperäisteoksen nimi kirjan sisältöön suhteutettuna. Siinä mainitaan isä, joten hänen voisi olettaa saavan melko ison roolin kirjassa. Hän on tietysti tärkeä Alicjalle, mutta loistaa poissaolollaan koko kirjan tapahtumien ajan.