Pidän melko paljon fantasiakirjallisuudesta, vaikka en voikaan sanoa tuntevani sitä kovinkaan laajasti. Siinä kuitenkin kiehtoo se, että kirjoissa on kunnollinen, yleensä mukaansatempaava tarina. Rakastan hyviä tarinoita! Kotimainen fantasia on tähän asti ollut minulle kuitenkin täysin tuntematon alue, mutta jos se on lähellekään yhtä tasokasta kuin Anneli Kannon ja Terhi Rannelan Tähystäjäneito, on sillä uusi ystävä.
- Hyvää syntymäpäivää, tyttäreni, ruorinainen Blagorodna toivotti ja johdatti kaksi neitoa pieneen huoneeseen, jossa he eivät olleet koskaan aikaisemmin käyneet. Tytöt olivat kyllä kuulleet hovin aarrekammiosta, mutta sinne ei ollut lupa mennä eikä sinne niin vain livahdettukaan. Aarteita säilytettiin paksun oven ja monen lukon takana.
17-vuotias sarmatialainen tähystäjäneito Amaya saa ensimmäisen edustustehtävänsä: hänen on matkustettava Khalkoksen saarelle sen edesmenneen johtajan, isä Romanin hautajaisiin. Sarmatialaisten täytyy osallistua hautajaisiin, sillä maiden väliset kauppasuhteet edellyttävät sitä. Sarmatia nimittäin ainoana valtiona ostaa Khalkokselta louhittavaa kuparia. Khalkoksella Amayan oppaana toimii hovin neuvonantaja Miroslav, joka esittelee khalkkidien maata valtiovieraalle jokseenkin vastahakoisesti. Tähystäjäneito suoriutuu tehtävästään varsin mallikkaasti, mutta Khalkoksen hovilla, Korkealla puolisolla ja tämän pojilla, on hänen varalleen suunnitelmia, jotka mutkistavat hänen kotiinlähtöään ja lopulta muuttavat hänen elämänsä täysin.
En aluksi pitänyt Amayasta ollenkaan. Hän vaikutti todella naiivilta 17-vuotiaaksi. Hän kuitenkin kasvaa kaiken kokemansa ja näkemänsä myötä aikuiseksi valtiovierailunsa aikana. Minua ilahdutti erityisesti se, että vaikka hän näennäisesti tyytyy kohtaloonsa, koska ei voi sillä hetkellä muutakaan tehdä, kytee hänen sisällään voimakas halu tehdä oikein ja vastarintaa. Alun perin pelkäksi pelinappulaksi kaavailtu tyttönen osaakin tehdä omia siirtoja.
Toinen minua ilahduttava seikka on se, että kirjassa naiset ovat hyvin vahvoja. Khalkoksella naisten asema on heikko, ja heitä pidetään miehiä tyhmempinä. Heitä ei esimerkiksi kannata kouluttaa. Sarmatiassa taas naiset ovat vahvoja. Valtiota johtaa ruorinainen Blagorodna ja hänen miehensä on perämies Neofit. Jopa nimitykset kertovat naisten vallasta.
-Sarmatiassa naiset purjehtivat, käyvät kauppaa, opettavat ja toimivat kirjureina, eikä siinä ole mitään merkillistä.
--
Amaya ajatteli, että läksyttäisi Miroslavin kunnolla. Niinkö mies oli Amayastakin ajatellut? Että hänen ajattelunsa ylsi juuri ja juuri lehmän tasolle, jos sillekään? Amaya päätti näyttää kyläläisille, että tytöt oppivat siinä missä pojatkin ja että oli vääryys, jos puolet Khalkoksen kansasta oli oppimatonta ja tietämätöntä.
Kuparisaari-fantasiatrilogian aloitusosassa on paljon tärkeitä teemoja: politiikan valtapelit, alistaminen, naisten asema. Mikään ei oikeastaan ole sitä miltä näyttää. Jokainen ajaa omaa asiaansa. Toisten asia on henkilökohtainen, toiset haluavat hyvää myös muille.
Tähystäjäneito on nuortenkirja, minkä huomaakin tietyssä keveydessä asioiden (esim. politiikan) käsittelyssä. Pidin kyllä kirjasta kovasti ja sen tarina imaisi yllättävillä juonenkäänteillä mukaansa. Takakansitekstissä kirjan luvataan yhdistelevän seikkailua, huumoria ja romantiikkaa. Onneksi romanttinen juonne on tavallaan vain sivuosassa, vaikkei se vähäinen olekaan. Onneksi sen tähden, että romanttista fantasiaa nuorille on jo kirjatolkulla. Odotan innolla seuraavaa osaa, jonka pitäisi ilmestyä syyskuussa.
Haasteet: Lasten linnoitus -haaste, Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahti, TBR100
Kanto, Anneli & Rannela, Terhi: Tähystäjäneito (Karisto 2011)
ps. Trilogialla on myös nettisivut kuin Twilightilla konsanaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!