Novellihaasteita

Tällä hetkellä on käynnissä useampikin novellihaaste. Luen kyllä novelleja mielelläni, mutta täytyy sanoa, että melko vähän suhteessa romaaneihin. Tänä vuonna olen lukenut kuusi novellikokoelmaa, jos novelli käsitetään melko laajasti: 

Riina Katajavuori: Kirjeitä Jekaterinburgiin

Reija Tanninen - Maria Martzoukou (toim.): Näkymätön ja näkyvä - nykykreikkalaisia novelleja

Sir Arthut Conan Doyle: Sherlock Holmesin parhaita

Maarit Verronen: Kulkureita & Unohtajia

Terhi Rannela: Yhden promillen juttuja

Petri Tamminen: Muistelmat

Ensi vuonna voisin yrittää lukea hieman enemmän novelleja, siksi tuon tässä nyt esiin muutaman erilaisen novellihaasteen.

**

Ensinnäkin J. S. Meresmaa aloitti blogissaan Kide-haasteen, jonka säännöt kuuluvat näin:

1. Luettele ainakin viisi novellia, jotka ovat kolahtaneet tai jääneet muuten mieleen. Kerro miksi, jos mahdollista.
2. Aseta itsellesi vuodeksi novellilukutavoite.
3. Kopioi blogiisi Kide-kuva ja aseta kuvatekstiksi novellien lukutavoitteesi sekä eteneminen esimerkiksi näin: 3/10. (Eli kolme luettu, kymmenen tavoitteena.)
4. Bloggaa lukemistasi novelleista ja kirjoita niistä arvio. Arvio saa olla minkä pituinen tahansa. Kide-kuvaa voi käyttää myös tässä yhteydessä, jos haluaa.
5. Haasta tuttaviasi lukemaan novelleja.

Tämä viiden kohdan ohjeistus on neuvoa-antava, ei pakollinen. Käytän novelli-sanaa, mutta joskus kertomuksen ja novellin raja voi olla häilyvä. Minusta mikä tahansa lyhyt teksti käy, mitään novellin kaavaa ei tarvitse alkaa etsiä voidakseen osallistua.

En ole saanut haastetta erikseen keneltäkään, vaan nappasin sen noin vain mukaani. Suurin hankaluus tämän haasteen kohdalla on tuo viiden mieleen jääneen novellin nimeäminen. Olisin voinut luetella tässä muutaman, esim. Poen Punaisen surman naamionäytelmän, Janssonin Näkymättömän lapsen ja vaikkapa Leena Krohnin Akvaarion valon, jotka itse asiassa ovat jääneet omilta kouluajoilta mieleen. Sen sijaan ajattelin valita nuo viisi novellia tänä vuonna lukemistani kokoelmista.

1. Ziranna Zateli: Viime vuoden morsian, joka yllätti lopussa täysin.

2. Dimitris Hatzis: Laskuveden aika, jossa poika ottaa ensimmäiset askelensa itsenäistymisen ja ymmärryksen tiellä, muuttuu aikuiseksi.

3. Sir Arthur Conan Doyle: Kirjava nauha, joka on salapoliisitarinoiden klassikko, jännittävä ja kekseliäs tarina, jonka juonta ei voi ennalta arvata.

4. Maarit Verronen: Nomadit, joka vie lukijan kulkijan matkassa aavikolle nomadien pariin. 

5. Terhi Rannela: Kadunmiehen muotokuva, joka kosketti.

Näiden viiden lisäksi pitäisi vielä asettaa itselleen novellilukutavoite. Omaa kirjahyllyäni silmäillessäni huomasin, että siellä majailee muutama lukematon novellikokoelma. Voisinkin siis ottaa tavoitteekseni lukea niistä edes muutaman, kuten nämä:

Minna Canth: Laulaja ja muita novelleja

Jhumpa Lahiri: Tuore maa

Anton Tsehov: Nainen ja sylikoira

En haasta ketään mukaan, vaan tähän voi kuka tahansa halutessaan tarttua.

**

Velman blogista löytyy toinen novellihaaste, jonka tehtävät vaikuttavat mukavan erilaisilta. Sen ohjeistus on seuraavanlainen:

Ohjeet: 

Haasteen minimisuorituksena on tehdä allaolevista tehtävistä yksi. Yhden novelli(kokoelma)n voi käyttää vain yhteen tehtävään, muiden lukuhaasteiden kanssa puolestaan saa yhdistellä vapaasti. Lukuaikaa on huhtikuun 2013 loppuun asti. Suoritetuista tehtävistä olisi hyvin toivottavaa kirjoittaa omaan blogiin, mutta jos jollain ei sellaista ole, niin sitten ei ole.

Tehtävät:

1. Lue määritelmään sopiva teksti ja kirjoita siitä blogiisi valitsemallasi tavalla. Osaan kohdista riittää siis yksi novelli ja osaan vaaditaan kokonaisen kirjan verran. Näistä voit valita yhden, useamman tai vaikka kaikki. 
a) mikä tahansa novelli tai novellikokoelma
b) kotimainen novellikokoelma
c) ulkomainen novellikokoelma
d) nuorten novellikokoelma
e) netissä tai lehdessä julkaistu novelli

2. Kokeile lukea novelleja jossain vaihtoehtoisessa olomuodossa eli äänikirjana, sähkökirjana tai sarjakuvana. Yksikin novelli riittää. Voit kirjoittaa valitsemallasi tyylilläja kertoa, oliko lukukokemus erilainen kuin yleensä.

3. Kirjoita arvioivan tekstin sijasta blogiisi joku yleisemmän tason esittelyteksti novelliteemaan liittyen. Valitse näkökulmasi itse: voit kertoa omasta novellisuhteestasi, esitellä suosikki-novellikirjailijasi tms.

4. Kysy kirjastonhoitajalta novellisuosituksia ja määrittele kysyessäsi reunaehdot oman makusi mukaan. Kerro tuloksista, että mitä sinulle suositeltiin, saitko mitä halusit jne.

5. Lue joku novelli sekä alkuperäistekstinä että käännöksenä ja vertaile niitä. Voit myös vertailla mitä tahansa kahta samassa kokoelmassa julkaistua novellia.

**

Unohtaa ei myöskään sovi Nuoren Voiman Liiton Novelli palaa -hanketta, jonka puitteissa Koko lailla kirjallisesti -blogin Jenni haastoi kirjabloggaajat kirjoittamaan novelleista.

**

Novellihaasteita siis riittää bloggareiden pään menoksi! Itse aion osallistua Kide-haasteen lisäksi tuohon Velman haasteeseen. Minun ei pitänyt ensi vuodeksi haalia yhtään haastetta itselleni, mutta kuinkas taas kävikään. No, ainakin luen pari novellikokoelmaa.

Monika Fagerholm: Amerikkalainen tyttö

Osallistuin lokakuussa alkaneeseen ja marraskuun alussa päättyneeseen Luetut ja lukemattomat -blogin Liisan järjestämään Amerikkalainen tyttö -kimppalukuun. Nyt ehkä olisi jo aika kirjoittaa siitä tänne blogiinkin.

Kimppalukeminen oli mukava kokemus. En ollutkaan aikaisemmin osallistunut mihinkään vastaavaan. Kaikkein parasta oli tietenkin keskustella lukemastaan heti tuoreeltaan sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat lukeneet saman kirjan samaan aikaan. Huomiot kirjasta olivat yllättävän erilaisia, vaikka toki samojakin asioita sieltä löydettiin. Täytyy kuitenkin sanoa, että minulla varmaan toimisi paremmin lukupiirityyppinen lukeminen. Ihan vain siksi, että koin hankalaksi tauottaa lukemista ja keskeyttää sen aina viikoksi. Luen nimittäin yleensä vain yhtä kirjaa kerrallaan ja haluan uppoutua siihen täysin ilman muiden tarinoiden häiriötä. Muuten kimppalukeminen oli kivaa! Täältä voi lukea kimppaluvun etenemisestä (ensimmäinen, toinen ja kolmas etappi) ja Ankin jutun Amerikkalaisesta tytöstä.

Sitten itse kirjaan, joka on varmasti yksi vaikuttavimmista lukukokemuksistani tänä vuonna.

Musiikki alkaa tästä. Yksinkertaista. On 1960-luvun loppu, paikkana New Yorkin Coney Island, missä on uimarantoja, piknikpaikkoja, pieni tivoli, pari ravintolaa, hauskoja peliautomaatteja ja sellaista. (s. 7)

Se tapahtui Seudulla, Bule-lammella. Eddien kuolema. Hän makasi lammen pohjassa. Hiukset levisivät pään ympäri paksuina pitkinä suortuvina, ne olivat kuin mustekalan lonkerot, silmät ja suu olivat ammollaan. Poika näki hänet Lore-kalliolta seistessään tuijottamassa suoraan alas veteen, hän näki huudon joka tulvi äänettömänä tytön avoimesta suusta. Hän katsoi tyttöä silmiin, ne olivat tyhjät. Kalat uivat niistä sisään ja ulos, samoin ruumiin muista aukoista. Mutta vasta myöhemmin, kun oli jo kulunut jonkin aikaa. (s. 9)

Amerikkalainen tyttö kertoo Seudulla asuvista ihmisistä, Seudun salaisuuksista. Heti alkuun tulee selväksi, että Eddie de Wire -niminen tyttö on kuollut, ja koko romaani kietoutuu sen ympärille. Murhattiinko tyttö? Kuka sen teki ja miksi? Vuosia myöhemmin kaksi tyttöä, Sandra ja Doris leikkivät Amerikkalaisen tytön mysteeriä, mikä lopulta johtaa siihen, että Seutu saa taas yhden kuolleen nuoren ja yhden salaisuuden lisää.

Romaanin kerronta on fragmentaarista, ajassa eteen- ja taaksepäin kulkevaa, henkilöstä toiseen hyppivää. Aivan ihastuttavaa mutta todella haastavaa. Lukijan on koko ajan pysyttävä valppaana, ettei menetä tärkeitä viittauksia tai vihjeitä. Niitä on koko kirja täynnä. Vihjeitä, joilla on merkitystä, mutta myös vihjeitä, jotka jäävät merkityksettömiksi. Tai niin ainakin oletan. Koskaan ei voi olla varma, mikä kirjassa on totta ja mikä jotain muuta, sillä Sandran ja Doriksen mielikuvitusleikit lomittuvat todellisiin tapahtumiin. Kerronnassa on myös paljon aukkoja ja se jättää paljon kysymyksiä. Se vastaa joihinkin, mutta jättää jälkeensä aina nipun uusia. Sellainen on myös lopetus: uusia kysymyksiä, joihin luultavasti saa vastauksen Amerikkalaisen tytön jatko-osassa Säihkenäyttämössä.

Aluksi Amerikkalaisen tytön tarinaan oli vaikea päästä mukaan. Sen lisäksi, että kerronta on haastavaa, tuo lisävaikeutta myös henkilöiden paljous. Mutta kun kerrontaan ja kaikkiin henkilöihin on tottunut, niin kirja vie mukanaan. Eikä vähiten kielensä takia: Fagerholmin kieli on kaunista, elinvoimaista, uutta luovaa. 

Tunnelma romaanissa on koko ajan hyytävä, painostava. Ihmisillä on paha olla ja he kantavat sisällään suuria, tummia salaisuuksia. Toisaalta he yrittävät koko ajan myös ymmärtää ympärillään olevia ihmisiä, saada selville heidän salaisuuksiaan. Ilmapiiri on sakeanaan kateutta, petoksia, katkeruutta, pakenemista. Joku juoksee karkuun itseään, joku rakkaintaan.

Katso äiti, ne ovat tärvelleet minun lauluni.

Haasteet: Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahti, TBR100

Fagerholm, Monika: Amerikkalainen tyttö (Teos 2004)

Ruotsinkielinen alkuteos: Den amerikanska flickan (Söderströms 2004)

Suomentanut Liisa Ryömä

Graafinen suunnittelu: Maria Appelberg

Marraskuun luetut ja joulukuun juttuja

Blogistanian Kuopus -kilpailun äänestys oli vihdoin tänään ja sitä varten marraskuuni oli hyvin nuortenkirjapainotteinen. Halusin lukea mahdollisimman monta nuortenkirjaa, jotta otanta olisi riittävä parhaimpien valitsemiseksi. Edellisestä postauksestani voi käydä tarkastamassa, mitä kirjoja päädyin äänestämään. 

Luin viime kuussa seuraavat tämänvuotiset nuortenkirjat, jotka oikeastaan kaikki olivat hyviä  - jotkut suorastaan loistavia:

Marja-Leena Lempinen: Jääpolte
Jay Asher & Carolyn Mackler: Sinä ja minä sitten joskus

Ferenc Molnár: Koulupoikia
Emmy Abrahamson: Kuinka selviytyä puolalaisesta äidistä
Annukka Salama: Käärmeenlumooja
Laura Lähteenmäki: North End - Niskaan putoava taivas
Venla Saalo: Kirkkaalla liekillä

Nuortenkirjojen lisäksi lukaisin Petri Tammisen Muistelmat ja L. M. Montgomeryn Hedelmätarhan Kilmenyn. Liisan emännöimä Amerikkalainen tyttö -kimppaluku sai myös päätöksensä, ja minäkin sain kirjan luettua lähes deadlineen mennessä. 

*****

Joulukuu (ja samalla joulun odotus) alkoi tänään. Tässä kuussa aion kiriä vielä Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahti -haastetta varten. Muuten luen pitkästä aikaa ihan fiiliksen mukaan.

Blogissani joulun lähestyminen näkyy luultavasti muutamana joulukirjaesittelynä. Varsinaista joulukalenteria täältä ei löydy. Osallistun kuitenkin Kirjabloggaajien joulukalenteriin, jonka tänään avasi Jaana Täällä toisen tähden alla -blogissa. Oman luukkuni avaan täällä 15. päivä.

Tunnelmallista joulukuuta!

Blogistanian Kuopus 2012

Ensimmäinen Blogistanian Kuopus -kisa on täällä tänään! Kilpailuhan on siis lasten- ja nuortenkirjallisuuden vastine Blogistanian Finlandialle ja Globalialle. Tämä on myös ainoa kilpailu, jossa voin antaa ääneni, sillä tämänvuotisia kirjoja olen lukenut vain tältä osastolta. Ja millaisia kirjoja! Loistavista ehdokkaista oli suorastaan runsauden pula, ja olisin voinut helposti nimetä useammankin lasten- ja nuortenkirjan pistesijoille (kuten Molnárin Koulupoikia, Lähteenmäen North End - Niskaan putoava taivas tai Turtschaninoffin Helsingin alla). Tällä kertaa kaikki ehdolle asettamani ovat kuitenkin nuortenromaaneja, jotka ovat omissa genreissään loistavia ja uudistavat genreään joko tarinallisesti tai kielellisesti.

Pitemmittä puheitta esittelen omat ehdokkaani:

1. Venla Saalon Kirkkaalla liekillä, koska se on yksinkertaisesti upea kirja! (3p.)

2. Salla Simukan Jäljellä, koska se koukutti minut niin, että minun oli aivan pakko lukea myös romaanin jatko-osa. Kerrankin kirja myös yllätti niin, ettei minulla ollut mitään käsitystä siitä, mitä tuleman pitää. (2p.)

3. Annukka Salaman Käärmeenlumooja, koska se aiheutti samanlaista sydämentykytystä ja uppoutumista kuin Simukankin romaani. (1p.)

Kilpailua emännöi Sara, ja Kuopuksen säännöt ja muiden bloggaajien ehdokkaat ovat luettavissa hänen blogissaan. Voittajaa jännitämme muutaman päivän, sillä se julkaistaan maanantaina 3.12. klo 20.00.

Venla Saalo: Kirkkaalla liekillä

Monta viikkoa on kulunut niin ettei Maarian huoneessa ole liikahtanut mikään, sälekaihtimet eivät ole heilahtaneet eikä valoja ole sytytetty (Aloitus s. 7)

Kuva: Robustos

Venla Saalon esikoisromaani Kirkkaalla liekillä alkoi kiinnostaa minua sen jälkeen, kun luin Finlandia Junior -raadin perustelut sen nostamisesta yhdeksi ehdokkaaksi. Romaani kertoo Maariasta, veljensä menettäneestä 15-vuotiaasta. Veljen kuolema on ajanut Maarian hulluuden partaalle, sillä hän ei oikein osaa käsitellä asiaa. Tai hän käsittelee sitä omalla tavallaan: kapinoimalla kaikkia auktoriteetteja vastaan, tappelemalla läheistensä kanssa - ja haaveilemalla tuhopoltosta.

Olin ensimmäisten parinkymmenen sivun ajan todella hämmentynyt: Mitä tämä nyt oikein on olevinaan? En päässyt millään sisälle tekstiin, joka etenee tajunnanvirtamaisesti vähäisin välimerkein. Olin jo luovuttaa. Jonkin matkaa luettuani huomasin kuitenkin tekstin imaisseen minut mukaansa, sillä niin kaunista ja luontevaa se on. Kieltä on ilmeisesti jonkin verran kritisoitukin - lähinnä välimerkittömyyttä - mutta minun mielestäni se on upeaa. Väittäisin, että juuri kielen ja kerrontatavan vuoksi lukijan on helppo samaistua Maariaan tai ainakin ymmärtää häntä.

Synkästä aiheestaan huolimatta romaani ei ole lohduton, sillä liekkien tuolla puolen hohtaa vielä kirkkaampaa valoa. Vähitellen Maaria ymmärtää erään ystävän avulla, miten saa elämästä kiinni, miten surun saa työnnettyä syrjään. Myös Maarian äiti tarvitsee hieman herättelyä.

Minun oli aluksi myös hankala sijoittaa kirjan tapahtumia mihinkään tarkkaan aikaan. Romaani sijoittuu nykyaikaan Facebookeineen, mutta siinä on paljon kasaripunkfiilistä. Myös henkilöiden nimet (Maaria, Pete, Kale) vievät ajassa taaksepäin.

Kirkkaalla liekillä on upea kirja. Kieli on runollista, hienoa ja kerronta rikkoo kaavoja tarinaan sopivalla tavalla. Myös itse tarina on toimiva, vaikka lopetus ei ehkä ollutkaan aivan mieleiseni. Toisaalta onnelliset loput taitavat kuulua nuortenkirjallisuuteen. No, kuuluvathan ne muihinkin tarinoihin.

Kirjan ovat lukeneet myös Sara ja Kirsi.

Haasteet: Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahti

Saalo, Venla: Kirkkaalla liekillä (Robustos 2012)

Kansi: Sára Köteleki

Laura Lähteenmäki: North End - Niskaan putoava taivas

Kuva: WSOY

Nuortenkirjallisuudella jatketaan vielä tämän viikon loppuun. Sitten alan taas lukea muutakin. Itse asiassa muutama tuollainen muu kirja (Fagerholmin Amerikkalainen tyttö ja Montgomeryn Hedelmätarhan Kilmeny) on vielä bloggaamattakin. Nyt saa kuitenkin vuoronsa Laura Lähteenmäen North End - Niskaan putoava taivas, joka aloittaa uuden nuortenkirjasarjan.

Se oli varmaan unta, vaikka se oli kuin totta. (Aloituskappale s. 7)

Joskus tulevaisuudessa, kun olen isomummi-ikäinen, olemme tuhlanneet kaikki luonnonvarat, ilmasto on muuttunut radikaalisti ja monet meille itsestään selvistä asioista (kuten kaikki herkut suklaasta lähtien) ovat ylellisyystuotteita. Puhutaankin ajasta Muutoksen jälkeen. Neljätoistavuotias Tekla joutuu muuttamaan perheensä mukana pohjoisen kylmyyteen - vasten tahtoaan tietenkin, joten hän ei tee elettäkään sopeutuakseen uuteen paikkaan. Sopeutumista vaatii myös perheen tilanne, jossa eronneet vanhemmat asuvat vuoroviikoin kotona lasten kanssa. Systeemi ei ole aukoton, sillä eräänä maanantaina äidin lähdettyä isä ei tulekaan. Viikot ovat menneet sekaisin. Tekla ei tietenkään korjaa asiaa kertomalla asiasta vanhemmilleen vaan päättää elää viikon ilman vanhempia pikkuveljestä huolehtien. 

Viikko ei kuitenkaan ole unelmien täyttymystä ja ihanaa elämää vaan silkkaa painajaista. Huolia aiheuttavat niin entisen paikan ystävät, naapurissa asuvat nuoret, oma pikkuveli kuin North Endin suklaatehdaskin. Tekla joutuu kohtaamaan kaikenlaisia vaikeuksia, jotka kuitenkin kasvattavat. 

Romaanissa sivutaan tärkeitä yhteiskunnallisia asioita ilmastonmuutoksesta aktivisteihin ja jokaisen velvollisuuteen tehdä oma osansa. Keskiössä ovat kuitenkin nuorten ihmissuhteet ja tunteet, se miten nuori kokee erilaiset tilanteet ja sopeutuu niihin. Kirja olikin enemmän nuortenkirja kuin odotin, sillä oletin sen olevan ns. nuorille aikuisille suunnatun. Tämä ei tietysti tarkoita, että kirja olisi huono tai huonompi kuin odotin. Se oli vain erilainen. 

Lähteenmäen teksti soljuu ongelmitta eteenpäin ja hän kuvaa nuorten maailmaa uskottavasti. Myös Muutoksen jälkeinen maailma tuntuu uskottavalta, juuri sellaiselta kuin sen voisi kuvitellakin olevan. Omalla tavallaan se on pelottavaa, sillä tulevaisuuden maailma ei välttämättä ole kovin valoisa paikka.

Kirjaa on luettu myös muissa blogeissa, kuten Sinisen linnan kirjastossa, josta löytyy linkit useampaankin North End -arvioon.

Haasteet: Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahti

Lähteenmäki, Laura: North End - Niskaan putoava taivas (WSOY 2012)

Kansi: Pietari Posti

Annukka Salama: Käärmeenlumooja

Kuva: WSOY

Vau! Olen lumoutunut. Annukka Salaman esikoisteos Käärmeenlumooja vei täysin mukanaan. Miksi? Koska tarina on yllättävän raikas ja eheä, jännite säilyy loppuun asti ja teksti on vetävää.

Unna seisoi neljä metriä korkean rampin päällä ja nojasi skeittilautaan elämänsä ensimmäistä kertaa. Hän oikaisi kypäräänsä ja kiristi polvisuojia, vaikka oli pukenut ne vain näön vuoksi ylleen. Suojille ei olisi mitään tarvetta, koska Unnalla ei ollut aikomustakaan kaatua. Hän oli harrastanut kuudentoista ikävuotensa aikana kaikkea mahdollista rullaluistelusta niinkin typerään touhuun kuin trapetsitaiteiluun, eikä hän ollut ikinä edes horjahtanut. Eivät oravatkaan kaatuneet, ne tipahtivat aina kevyesti jaloilleen. Ja Unna osasi liikkua ketterämmin kuin yksikään pirun jyrsijä. (Aloituskappale s. 9)

Kuusitoistavuotias Unna on koko elämänsä tiennyt olevansa erilainen kuin muut, minkä vuoksi hän on erakoitunut. Hänessä on paljon eläintä. Hän on kuin orava, sillä hän on ketterä, hyvä kiipeilemään eikä oikein viihdy tasamaalla. Hän on myös pirun arka ja etsii joka paikassa aina ensimmäiseksi pakoreitin. 

Unna kohtaa erään skeittausillan jälkeen Rufuksen, joka on tullut varta vasten etsimään Unnaa. Hän kertoo olevansa samanlainen kuin Unna eläinvoimineen ja pyytää tytön jengiinsä mukaan. Unna saa kuulla olevansa faunoidi, ihminen jolla on eläimen kykyjä. Uusi tieto muuttaa Unnan elämän kokonaan: Hän alkaa ymmärtää itseään ja uniaan. Valitettavasti uusi seura osoittautuu myös varsin vaaralliseksi, sillä sen kautta ovat uhattuna sekä hänen henkensä että sydämensä. Tärkeintä on kuitenkin, ettei hän ole enää yksin, vaikka osoittautuu erilaiseksi myös faunoidien joukossa.

Salama on rakentanut faunoidien maailmasta mielenkiintoisen. On hauska yrittää arvata kunkin faunoidin eläintä hänen piirteidensä perusteella. Jokaisen faunoidin eläin valikoituu ihan sattumanvaraisesti sen perusteella, minkä eläimen sielu tai henki sattuu olemaan kierrossa vapaana. Siksi faunoideja on erilaisia oravasta hevoseen ja harakasta muurahaiseen. Vain Rufuksen eläinidentiteetti paljastetaan vähitellen ja se varmistuu vasta kirjan loppupuolella. 

Käärmeenlumoojan tarinassa ei varsinaisesti ole mitään uutta (missäpä enää olisi?), mutta Salama on luonut raikkaan ja uskottavan maailman. Kirja on luokiteltu nuortenkirjallisuudeksi, mutta sopii ehdottomasti varttuneemmillekin lukijoille. Minä ainakin viihdyin! Ja jään innolla odottamaan seuraavaa osaa, sillä Käärmeenlumooja aloittaa Faunoidit-nimisen sarjan.

Käärmeenlumoojasta on kirjoitettu blogistaniassa useammallakin tontilla, kuten Kirsin kirjanurkassa, Kirjamielellä-blogissa, Saran Kirjoissa ja Villasukka kirjahyllyssä -blogissa.

Käy kurkkaamassa myös kirjan traileri!

Haasteet: Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahti

Salama, Annukka: Käärmeenlumooja (WSOY 2012)

Graafinen suunnittelu: Anna Makkonen