Kirjabloggaajien joulukalenterin 15. luukku

Oli jouluaatto. Valkoinen lumivaippa peitti pihan. Ilta hämärtyi, ja valot tuikkivat keittiön ja salin ikkunoista. Siellä katettiin joulupöytää. Kohta talonväki kokoontuisi jouluaterialle.

Näin alkaa Sven Nordqvistin Joulupuuro-kuvakirja, joka henkii joulun lämmintä tunnelmaa ja painottaa  tietynlaista joulun ideaalia valkeine maineen, runsaine jouluaterioineen ja joulupukkeineen.

Joulupukki jakoi lahjat, korttien runot luettiin ääneen, lahjapapereita kertyi kasoittain.

Ei sillä, minäkin rakastan joulua ja tietysti toivon joka vuosi, että se olisi juuri tuollainen idyllinen unelmajoulu. Kaikkien joulu ei kuitenkaan ole samanlainen. Toiset joutuvat olemaan töissä, jotkut sairastuvat ja joutuvat jopa sairaalaan, toisten joulunviettoa varjostaa rahan puute (enkä nyt tarkoita sitä, ettei joulua voisi viettää vähemmälläkin rahalla ja materialla). On tietysti myös sellaisia ihmisiä, jotka vihaavat joulua ja haluavat ihan tarkoituksella viettää sen perinteistä poikkeavalla tavalla. 

Etsiessäni sopivaa katkelmaa törmäsin Martti Anhavan, Juhani Kohosen ja Jaana Koistisen toimittamaan Erilaista joulua -novellikokoelmaan. Oli mielenkiintoista huomata, että jos vaikkapa joutuu viettämään joulun armeijan harmaissa, yritetään sielläkin saada jotenkin aikaan perinteistä joulutunnelmaa. Näin on esimerkiksi tässä Pentti Haanpään novellissa Joulu kasarmissa (alun perin vuonna 1928 ilmestyneestä novellikokoelmasta Kenttä ja kasarmi), mutta se on oikeastaan yhteistä monelle antologian novellille. 

- No, pojat, tämä on jouluaatto, mutta silti meidän on tehtävä pieni marssi, ennenkuin rupeamme juhlan valmistuksiin ja viettoon. Emme ole tulleet tänne laiskottelemaan. Tämä asevelvollisuusaika on niin lyhyt. Sekuntiakaan ei saisi mennä hukkaan.
--
Soppa syötiin ja alkoi kova touhu joulun vastaanottamiseksi. Lakaistiin, räiskittiin vettä, käsiteltiin märkiä rättejä, raskaita rautasänkyjä laahattiin ulos ja sisään, piiskattiin peitteitä ja patjapusseja. Ulkona luotiin lunta. Sitten järjestettiin kaapit ja vuoteet. Ojennus, ojennus. Käytävälle tuotiin suuri kuusi ja koristettiin pumpuleilla ja kynttilöillä. Sitten oli tupatarkastus, ja niinpä voi joulu tulla kasarmiinkin, lumiselle maalle, tähtiä välkkävän taivaan alle.
--
Sitten istuttiin syömään jouluateriaa luentotuvan pitkältä pöydältä. Oli sianlihaa, jotkut palat kyllä sitkeitä ja verisiäkin. Kokeilla oli ollut kiire. Oli riisipuuroa, mutta siinäkin oli jotakin epäpyhää, kuten joku sotavanhus luuli. Kun sitä söit, tuntui vatsassa, kuten olisi tiilikiven niellyt. Mutta hedelmäsoppa - naiminen, kuten sitä nimitettiin - oli makeaa ja moitteetonta.
--
Jaettiin lahjoja: tupakkaa, makeisia, kyniä ja paperia. Joku luki kertomuksen, laulettiin ja istuttiin, tupakoitiin ja puheltiin.

Kaikkialla joulutunnelma ei tietenkään kohoa kattoon minkään avulla. Kaikkialla sitä ei sinne halutakaan. 

Toivotan teille stressitöntä joulunodotusta ja hyvää joulua, juuri sellaista kuin itse haluatte viettää.

Ps. Eilinen kirjabloggaajien joulukalenterin luukku aukesi Sivukirjastossa Susan Cooperin parissa. Huomenna näemme mitä Lumiomenan Katja on omaan luukkuunsa kätkenyt.

Nordqvist, Sven: Joulupuuro (Tammi 2010)

Alkuteos: Julgröten (1986)

Anhava, Martti - Kohonen, Juhani - Koistinen Jaana (toim.): Erilaista joulua - kertomuksia ja kuvauksia (Otava 1998)