Rakkauden tasavalta (Ota riski ja rakastu kirjaan -haaste)

Kesäkuun alussa lähti Kirjamielellä-blogista liikkeelle Ota riski ja rakastu kirjaan -haaste, jossa haastetaan kanssabloggari lukemaan jokin haastajan valitsema kirja. Minut haastoi mukaan Sinisen linnan kirjaston Maria joko Carol Shieldsin Rakkauden tasavallalla tai Pikkuseikoilla. Kirjastossa luettavakseni valikoitui Rakkauden tasavalta, koska toista ei hyllyssä näkynyt. Siitä se sitten lähti.

Vauvana Tom Averylla oli kaksikymmentäseitsemän äitiä. Niin hän sanoo. Siitä on lähes neljäkymmentä vuotta. (Aloituskappale s. 9)

Tom ja Fay. Radiossa yöohjelmaa juontava Tom ja merenneidoista tutkimusta tekevä Fay tapaavat yllättäen, sattumalta ja hullaantuvat toisiinsa täysin. He ovat jo melkein ehtineet luopua toivosta löytää Sitä Oikeaa, sillä molemmilla on takanaan useampikin epäonnistunut suhde - toisella jopa useampi epäonnistunut avioliitto.

"Minä rakastan sinua" on lause jota hänen vanhempansakin kai toistelevat tapetoidussa makuuhuoneessaan Ash Avenuen talossa tuhat kertaa, satatuhatta kertaa.

 Ja samoja sanoja kuiskaa myös hänen änkyttävä veljensä Clyde rakkaalle pullukalle tarmokkaalle Sonyalleen, ponnistaa kaikkensa keskittyessään siihen, että saa sanat tulemaan ulos takeltelematta.

Ja voi olla, että myös Jake Greary haukahtaa nuo sanat Bibbin korvaan, niiden myönnytykseksi lausutun tylyn marxilaisen version - rakastan minä sinua.

Entä Sipuli ja Strom? Sitä Fayn on vaikea vaikkakaan ei mahdotonta kuvitella. Siis sairaalahuoneen valkoisen lakanan ylikö? Heidän kahden välillä on varmaan sielläkin vaihdettu monia salaisuuksia. Lähes jokaisella ihmisellä on tilaisuus sanoa se - minä rakastan sinua. Ja kuulla nuo sanat. Rakkaushan on tasavalta, ei kuningaskunta. (s. 271)

Kuten edellä olevasta katkelmasta näkyy, kirjassa on myös paljon muita henkilöitä kuin Fay ja Tom. Toki heidän tarinansa on se keskeisin ja minä ainakin janosin tietää, mitä heille tapahtuu. Mutta myös muut henkilöt ovat tärkeitä, sillä rakkautta on erilaista: on hullaannuttavaa rakkautta, rakkautta ensisilmäyksellä, kaikennielevää tukehduttavaa rakkautta, rakkautta joka on kasvanut ystävyydestä, rakkautta joka ei hyväksy muuta. Mutta kuka tietää, uskaltaako rakkauteen heittäytyä? Mitä voi saada ja mitä menettää? Voiko rakastaa liian vähän? Entä liikaa?

Minun on kuitenkin myönnettävä, etten ihan täysin hullaantunut Rakkauden tasavaltaan. Shieldsin tapaan kirjoittaa ja rakentaa tarina ihastuin kuitenkin hyvinkin vahvasti. Tämä on toistoa kaikista muista arvioista ja takakansitekstistä, mutta hän todella saa tavallisen arkisen muuttumaan kiinnostavaksi ja lukijan toteamaan, että juuri tällaisista asioista haluan lukea. Kirjan rakenne on myös hieno. Tarinaa kerrotaan vuorotellen Fayn ja Tomin näkökulmasta. Tällainen rakenne on toki tällä hetkellä "muodissa", mutta tähän se nimenomaan sopii. (Ja hei, romaanihan on kirjoitettu jo vuonna 1992.) Minä pidin myös siitä, että tarinaa ei kerrota suoraviivaisesti kronologisesti alusta loppuun vaan se polveilee - aivan kuten ajatuksetkin. Asia tuo mieleen toisen asian, sitten kolmannen ja neljännen ja sen jälkeen ehkä palataan siihen ensimmäiseen ajatukseen mutta vielä mutkan kautta. Mutta miksi ihmeessä Fayn ja Tomin tapaamista pitää odottaa niin pitkään! Kun kuitenkin jo takakannessa kerrotaan, että tämä on heidän tarinansa. Minua se ainakin ärsytti niin paljon, että vähentäisi arvosanaa, jos sellaisen kirjalle antaisin. No, pääosin kirja on aika ihana, ja loppuun päästyäni ymmärsin senkin, mikseivät Fay ja Tom tapaa heti alussa. En yhtään ihmettele miksi lukijat rakastavat Carol Shieldsiä ja tätä kirjaa. Katja esimerkiksi suositteli sitä viime ystävänpäivänä. Myös Linnea ja Tuulia ovat molemmat pitäneet Rakkauden tasavallasta kovasti - ja rakastuneet Tomiin.

Kiitos Maria, että esittelit Carol Shieldsin minulle. Uskon, että ystävyyteni Carolin kanssa jatkuu ja syvenee. Onhan minulla vielä 9 (jee!) hänen kirjoittamaansa kirjaa lukematta.

Shields, Carol: Rakkauden tasavalta (Otavan kirjasto. Otava 2002)

Englanninkielinen alkuteos: The Republic of Love (1992)

Suomentanut Hanna Tarkka 
Kansi: Jaakko ? Miksi kirjaston viivakooditarra on aina kannen suunnittelijan nimen päällä!?