Laura Lähteenmäki: Annastiina

Oikealla, kaikkien soittajien takana istui rumpali. Pojalla oli pitkä, tumma tukka, joka oli sitaistu poninhännäksi niskaan. Tukan pituutta ei nähnyt tarkkaan, sillä suurimman osan konsertista poika istui hievahtamatta paikallaan ja tuijotti telineen nuotteja. Sitten kuin hidastetusti poika tarttui harmaisiin, pallopäisiin kapuloihin ja rämäytti ne muutamat rumpuosuudet, jotka Felix Mendelssohn oli suvainnut Skotlantilaissinfoniaansa kirjoittaa. Rummun ääni kaikui hetken aikaa kaikkien muiden soitinten yli, sitten viulut ja sellot nousivat aaltona ja peittivät rumpujen kumun. (Aloituskappale s. 7)

Laura Lähteenmäki näyttäisi olevan teini-ikäisten tyttöjen syvimpien tuntojen tulkki. Mielestäni hän on kirjassaan Annastiina tavoittanut päähenkilöidensä mielenliikkeet niin, että lukija pystyy samaistumaan heistä kumpaan tahansa. Lähteenmäki käyttää myös kaunista, kuvailevaa kieltä, jota on ilo lukea.

On konservatiivisen ydinperheen esikoistytär Anna ja vihertävän yksinhuoltajan tytär Stiina. Yhdessä tytöt ovat Annastiina. Yhdessä aina, erottamattomat. He pukeutuvat samanlaisiin vaatteisiin, heillä on samat mielipiteet. Yhdessä ollessaan he unohtavat muiden olemassaolon, maailmassa ei yksinkertaisesti ole muita kuin he kaksi. 

Yhdeksännen luokan kevätpuolella tyttöjen välit alkavat kuitenkin kiristyä. Molemmat alkavat hiljalleen venyttää itseään kauemmas toisesta. Toisella kestää kauemmin ymmärtää, mitä on tapahtumassa. Toinen pyrkii tietoisesti irrottautumaan. Annastiina onkin ennen kaikkea kuvaus sekä liian kiinteästä ystävyydestä että siitä eroon pyrkimisestä, itsenäistymisestä – monestakin näkökulmasta. Samalla kirja tulee kuvanneeksi monia muitakin nuorten elämään liittyviä asioita koulunkäynnistä noloihin vanhempiin, haparoivista seurustelusuhteista muihin harrastuksiin. 

Kirjan sivuilla lukija pääsee tarkastelemaan tyttöjen välistä tilannetta vuorotellen kummankin tytön näkökulmasta. Tämä ratkaisu näyttää hyvin muun muassa sen, miten tytöt ajattelevat eri tavalla asioista toisen tietämättä. Se myös näyttää, miten toinen alkaa tietoisesti työntää toista luotaan. 

Haaste: Nykyajan tyttökirjat (Sinisen linnan kirjasto)

Lähteenmäki, Laura: Annastiina (WSOY 2003)

Lainattu kirjastosta