Johan Bargum: Syyspurjehdus

Sinä päivänä, jolloin me, Harald ja minä, päätimme lähteä purjehtimaan, puhalsi sopiva lounainen. (Aloituskappale s. 7)

Kuva: Tammi

Johan Bargumin Syyspurjehdus on romaani kahdesta miehestä, Haraldista ja Olofista. Se on myös romaani Elinistä, naisesta, johon molemmat miehet ovat jossain vaiheessa elämäänsä olleet rakastuneet ja ovat yhäkin. Se on myös rakkaudentunnustus merelle ja saaristolle Helsingin edustalla. Ja purjehtimiselle. 

Ennen kuin luin romaanin itse, olin kuullut siitä poikkeuksetta pelkkää hyvää: Kirja piirtyi Liisan mieleen kuin valokuva tai katkelma filmistä, Erjan mukaan se on mielenkiintoinen ja taidokas pienoisromaani ja Linneakin viihtyi tämän hyvin tämän suomenruotsalaisen herran kanssa. Moni muukin on kirjoittanut kirjasta kauniisti. Minä taas odotuksineni petyin aavistuksen verran. 

Syyspurjehdus on rakenteeltaan mielenkiintoinen. Ensimmäisessä osassa Olof kertoo tarinaansa rikoskomisariolle Haraldin kadottua heidän yhteisellä purjehdusretkellään. Kertomus kuitenkin poukkoilee, sillä tarinaan liittyy niin paljon - ja paljon jää kertomatta. Toisessa osassa Harald saa äänensä kuuluviin jättämänsä kirjeen kautta. Miesten kertomusten välityksellä muodostuu kuva kahdesta yhteenkietoutuneesta elämästä vastoinkäymisineen ja onnellisine hetkineen. 

Pidin kirjasta enemmän luettuani sen kuin lukiessani sitä. Vähäisestä sivumäärästään huolimatta kirjan lukeminen kesti melko kauan. Kimpaannuin aukkoisuudesta, kunnes luettuani ymmärsin, ettei kyse ollutkaan Haraldin katoamisesta vaan jostain paljon suuremmasta. Elämästä ja kuolemasta. Rakkaudesta ja yksinäisyydestä. 

Osallistun kirjalla Avioliittojuonia-haasteeseen.

Bargum, Johan: Syyspurjehdus (Tammi 2012)

Ruotsinkielinen alkuteos: Seglats i september (2011)

Suomentanut Marja Kyrö
Kansi: Helena Kajander