Kotimaista sarjakuvaa - sarjishaasteen loppukiri

Haasteet ovat tänä vuonna sujuneet tämän bloggaajan osalta huonosti. Alun perinhän tarkoitukseni oli olla ottamatta osaa yhteenkään haasteeseen. Sitten kuitenkin hamstrasin niitä kasapäin enkä loppujen lopuksi saa suoritetuksi kuin muutaman. Susan Seitsemän sarja -haaste on niitä harvoja, jotka näyttävät valmistuvan. Sain nimittäin tänään hetken lukurauhan ja sen turvin luin loppuun Minna & miehet ja kokonaan juuri joululahjaksi saamamme Karri Laitisen Kafkan tutin.

Löysin kirjastosta jokin aika sitten sarjakuvakokoelman, jonka idea herätti mielenkiintoni. Minna & miehet - Minna Canthia sarjakuvina esittelee kuuden suomalaisen miespiirtäjän näkemyksiä Minna Canthin teoksista, ja yksi jopa tunnustaa rakkautensa kirjailijatarta kohtaan. Sarjakuvien pohjatekstit olivat minulle pääosin ennalta tuttuja, vain Hemmo-nimistä novellia en muista koskaan lukeneeni.

Jokainen piirtäjä käsittelee pohjatekstiään oman näkemyksensä mukaan, mikä on sekä kokoelman ansio että heikkous. Koskaan ei tiedä, mitä odottaa, mutta toisaalta kaikki eivät ehkä ole onnistuneet ihan yhtä hyvin. Pentti Otsamon Kuoleva lapsi on hyvin uskollinen novellille ja sijoittuukin novellin aikaan. Jyrki Nissisen versio Köyhää kansaa -romaanista taas sijoittaa tapahtumat nykyaikaan, jossa tapahtumat uskottavasti etenevät kuin sellaiset edelleen olisivat mahdollisia - ja ovathan ne. Reijo Kärkkäisen Eräs Puijolla käynti sijoittunee jonnekin edellä mainittujen väliin: sarjakuva on hyvinkin uskollinen pohjatekstinä olevalle novellille, mutta piirroksissa on mukana nykymaailmaa. Jyrki Heikkinen on sijoittanut oman versionsa Epäluulo-novellista jonkinlaiseen unien haltiamaailmaan, mikä onkin mielenkiintoinen ratkaisu. Toisaalta tällainen ratkaisu saa lukijan epäilemään omaa kykyään ymmärtää, vaikka pohjatekstin tunteekin. Petteri Tikkasen Hemmossa seikkailevat muurahaiset ja Jope Pitkäsen Kiss & Tell -nimisessä sarjassa piirtäjä keskustelee Minna Canthin patsaan kanssa kännykän välityksellä. 

Suosikeikseni nousivat Köyhää kansaa ja Kiss & Tell. Ensimmäinen koska se osoittaa Canthin tekstien olevan edelleen ajankohtaisia, edelleen jonkun olisi hyvä olla köyhien ja alistettujen asialla. Jälkimmäisessä sarjakuvassa aiheen käsittelytapa on hauska ja omintakeinen.

Karri Laitisen Kafkan tutti on kokoelma sarjakuvapäiväkirjan piirroksia, joista välittyy piirtäjän elämä kaunistelematta, sellaisena kuin se on. Se kertoo, millaista on tavallinen lapsiperheen arki maalla vanhassa puutalossa. Se kertoo isän ja tyttären suhteesta ja se kertoo vaimon ja miehen suhteesta. Aihevalinta on hieman tylsä, sillä kuinka kiinnostavaa voi toisten tavallisesta arjesta lukeminen olla. Laitinen tekee kuitenkin oivaltavia huomioita ja huumoriakin kuvissa on mukana. Minä ainakin nauroin muutaman kerran ääneen. Niin tutuilta tuntuivat jotkut tilanteet - etenkin piirtäjän ja hänen avovaimonsa suhtautuminen toisiinsa. Riemu revitään pienistä asioista silloin kun isompia ei ole.

Tästä tuli mieleeni, että myös mieheni luki sarjakuvan. Luulisi, että pienten lasten isänä hän olisi löytänyt samaistumispintaa minua enemmän. Hänen mielestään Laitinen on ottanut käsiteltäväkseen elämästään hieman liian suppean alueen, mikä teki kirjasta yksipuolisen. Kranttu lukija kuitenkin luki kirjan loppuun, mikä kertoo siitä, ettei se nyt ihan huono ja tylsä ole. Minusta taas Laitisen aiherajaus tuntuu siinä mielessä luontevalta, että se esittelee nimenomaan hänen arkeaan isänä, aviomiehenä, koiran omistajana ja sarjakuvapiirtämisen opettajana. Juuri sellaista arkea, jota moni lapsiperhe elää juuri nyt.

Vaikka sarjakuvan aihepiiri vetosi minuun, työnsi Laitisen piirrostyyli taas hieman kauemmas. Hänen ruutunsa ovat niin täynnä. Eivät niinkään tapahtumia, vaan viivaa. Hyvin erottuvaa viivaa, jolla on väritetty kuvaa. Tyyli on muutenkin sotkuinen. Tämä voisi johtua siitä, että kyseessä on alun perin päiväkirja, jonka lienee tarkoituskin olla luonnosmainen. Huomaan olevani yksinkertaisen, tarkan viivan ystävä.

**

Minna & miehet - Minna Canthia sarjakuvana (Asema & Pohjois-Savon taidetoimikunta 2010)

Piirtäjinä: Jyrki Heikkinen, Reijo Kärkkäinen, Jyrki Nissinen, Pentti Otsamo, Jope Pitkänen ja Petteri Tikkanen

Ulkoasu: Mika Lietzén / Piirros: Pentti Otsamo

Lainattu kirjastosta

Laitinen, Karri: Kafkan tutti eli kaikki ei ole unta mitä yöllä näkee (Kreegah Bundolo 2008)

Saatu lahjaksi

Minna Canth: Laulaja ja muita novelleja

Minna Canth on ollut pitkään eräs kotimaisista lempikirjailijoistani. Ihailen häntä ja hänen rohkeuttaan kirjoittaa aiheista, joista ei hänen aikanaan ollut sopivaa puhua. Olen tutustunut lähinnä hänen näytelmiinsä ja joihinkin novelleihinsa. Monta hänen teostaan on ollut  - ja on edelleen - lukematta. Siksi lukulistallani on jo pitkään ollut omaan hyllyyni kotiutunut novellikokoelma Laulaja ja muita novelleja, joka itse asiassa taitaa olla siskoni omaisuutta. Kokoelma esittelee Canthin novelleja, jotka ovat alkujaan ilmestyneet eri sanoma- ja aikakauslehdissä.

Samalla saan vihdoin aloitettua J. S. Meresmaan Kide-haasteen, jossa on ideana lukea ja esitellä yksittäisiä novelleja. Niinpä keskityn tällä kertaa koko kokoelman sijasta yhteen novelliin.

1 / 10

Novellikokoelmasta parhaiten mieleeni jäi novelli, joka oli muista poikkeava. Canthhan on tunnettu siitä, että hän käsittelee teoksissaan naisen asemaa ja eriarvoisuutta mieheen nähden. Naisen on aina alistuttava miehen tai perheensä tahtoon. Nainen on se, joka kantaa esimerkiksi kielletyn suhteen seuraukset ja saa siitä haukut. Nainen on syypää kaikkeen (perinteisen kristillisen näkemyksen mukaanhan näin on). Samoin on järjestäen asian laita myös tämän kokoelman novelleissa - yhtä lukuunottamatta. Novelli Kodista pois on erilainen.

Fanny tuli kotiin jatko-opistolta. Laski kirjansa ja pari vihkoa etehisen pöydälle kädestään. Sillä välin kuin heitti päällysvaatteet yltään. (Novellin Kodista pois aloitus s. 129)

Novellin päähenkilö Fanny on äkkirikastuneen perheen tytär, joka käy jatko-opistoa. Hänen vanhempansa haluaisivat hänet hyviin (lue: rikkaisiin) naimisiin, mutta Fanny ei ole kovin innokas. Hänellä on omia unelmia, jotka hän haluaa toteuttaa ja lopulta toteuttaakin. Hän ottaa valmistuttuaan vastaan opettajan paikan kaukaisesta maalaispitäjästä vanhempien vastusteluista huolimatta. 

Tavallaan tässäkin novellissa tottelematon tytär, nainen, joutuu kärsimään siitä, ettei hän halua alistua muotteihin tungettavaksi. Hän saa haukut sekä vanhemmiltaan että muutamalta itseään tärkeänä pitävältä rouvalta. Vanhemmat jopa ilmoittavat, etteivät auta Fannya elinkustannuksissa eivätkä oikein häntä hyvästelekään, kun tyttö lopulta lähtee. Silti tyttö pitää päänsä ja lähtee kohti unelmaansa, pois kotoa, pois sivistynyttä teeskentelevien vanhempiensa luota. 

Vaikka Fanny joutuu kärsimään päätöksensä takia, hän ei kuitenkaan horju. Hänet on kasvatettu niin, että vanhempiaan pitää totella ja heidän tahtoonsa alistua, muuten on kiittämätön. Silti Fanny tekee omat ratkaisunsa, vaikka tunteekin itsensä huonoksi ihmiseksi ja huonoksi tyttäreksi. Nainen siis joutuu Canthille tyypilliseen tapaan kärsimään. Fannyn kärsimys ei kuitenkaan ole niin kurjaa kuin monen muun Canthin naisen. Hän ei joudu mieron tielle, häntä ei häpäistä tai hylätä kokonaan eikä hän tee itsemurhaa, koska ei löydä tilanteesta muuta tietä ulos. Kodista pois -novellin loppu on epäcanthmainen: siinä on toivoa. Fanny uskoo, että tulevaisuus on hyvä, parempi kuin tämä hetki. Siksi hän uskaltaa tehdä radikaalin ratkaisun ja elää omien päätöstensä ja haaveidensa mukaan.

Mutta aamuaurinko paistoi kirkkaasti, ihmiset hyörivät virkeinä rannalla, laineet loiskivat iloisesti laivan kupeilla ja järvi siinti aavana edessä, niin pitkälle kuin silmä kantoi. Matka alkoi, huolet haihtuivat, jäivät taaksepäin, sillä perältä kaukaa kangasti eteen uusi, toivorikas tulevaisuus. (Novellin Kodista pois lopetus s. 152 - 153) 

Canth, Minna: Laulaja ja muita novelleja (WSOY 1998)

Toimittaneet: Anne Helttunen ja Tuula Uus-Halila

Lainattu siskolta / omassa hyllyssä