Kirjavuosi 2014

Kirja- ja blogivuosi 2014 lähestyy loppuaan. On siis aika jo perinteiseksikin muodostuneen summauksen. 

Olen lukenut tänä vuonna 52 kirjaa, kun viime vuonna luin kymmenen enemmän. Asetin Goodreadsissakin tavoitteekseni 60 kirjaa, mikä ei ihan täyttynyt. No, ensi vuoden tavoitteeksi voisi sitten laittaa 50 kirjaa. Pidän tätä viittäkymmentäkin ihan hyvänä saavutuksena, koska minulla on ollut pitkiäkin aikoja, jolloin en ole lukenut yhtikäs mitään.

Luin tänä vuonna pääsääntöisesti ihan hyviä kirjoja. Joukkoon mahtuu vain muutama todellinen helmi, mutta onneksi myös vain muutama pettymys. Huonoja kirjoja en varsinaisesti lukenut ollenkaan, sillä olen oppinut jättämään ne kesken.

Olen perinteisesti listannut vuoden parhaat sekä aikuisille suunnatuista kirjoista että nuortenkirjoista. Teenpä samoin myös tänä vuonna. 

Parhaimmisto näyttää tältä:

Katja Ketun Kätilö, joka oli valtavan upea lukukokemus. Niin upea, etten saanut kirjoitettua siitä blogiin sanaakaan. Yritin kyllä. En onnistunut.

Peter Høegin Norsunhoitajien lapset, joka tarjosi hengästyttäviä, hersyviä ja mieleenpainuvia lukuhetkiä.

Pidin kovasti myös Gabriel García Márquezin romaanista Rakkautta koleran aikaan sekä Anne B. Ragden Berliininpoppelit-sarjasta, jonka kolme osaa luin peräkkäin. 

Mieleeni jäivät myös Colm Tóibínin novellikokoelma Äitejä ja poikia sekä Jari Järvelän tragikoominen Särkyvää.

Nuortenkirjoja luin tänä vuonna myös ja niistä parhaita hetkiä tarjosivat:

Siiri Enorannan Nokkosvallankumous ja Gisellen kuolema

Maria Turtschaninoffin Arra

Annukka Salaman Harakanloukku

Magdalena Hain koko Gigi ja Henry -sarja

Ursula K. Le Guinin Maameren tarinat -sarja

ja tietysti ne kaksi Harry Potteria (Viisasten kivi ja Salaisuuksien kammio), jotka luin uudelleen.

Blogi on ollut suht hiljainen koko vuoden. Bloggauksia näyttäisi ennen tätä kertyneen 28 kappaletta, mikä on yli puolet vähemmän kuin viime vuonna. En siis ole lähellekään kaikista lukemistani kirjoista blogannut. Suurin osa haasteista, joihin yritin osallistua, jäi kesken. Taisin jonkinlaisen suorituksen saada vain kahteen haasteeseen.

Tulevana vuonna jatkan varmaankin samaan malliin kuin tänäkin vuonna, Kirjoittelen rauhalliseen tahtiin niistä kirjoista, joista minulla jotain sanottavaa on. En aio tietoisesti osallistua haasteisiin, vaikka ne kuinka houkuttelisivat. Jos satun lukemaan jotakin sopivaa johonkin haasteeseen, niin sitten toki osallistun. Arvostelukappaleita en aio enää pyytää. Kaikki tämä siksi, etten juuri nyt halua rakkaimman harrastukseni aiheuttavan minkäänlaista stressiä. 

Ai niin, en tänäkään vuonna olisi saanut joululahjaksi yhtäkään kirjaa ilman kirjabloggaajien joululahjarinkiä. Kiitos Jonnalle Kirjakaapin kummitus -blogista tästä kirjasta:

Kiitos kuluneesta vuodesta lukijoilleni ja blogikollegoilleni sekä ihanaa uutta kirjavuotta 2015, joka onkin Kirjan vuosi!

Loppuviikosta kirjamessuille!

Tulevana viikonloppuna on taas se aika vuodesta, kun kirjojen ystävät suuntaavat sankoin joukoin Helsingin Messukeskukseen kirjamessuille. Niin minäkin. Tuttuun tapaan. Luvassa on paneeleita, keskusteluja, haastatteluja ja esittelyjä ja tietysti kirjoja.

Olen aina tehnyt tarkat suunnitelmat siitä, mitä tapahtumia menen katsomaan ja kuuntelemaan. Totesin kuitenkin viime vuonna, ettei etukäteissuunnittelu tässä asiassa ole minun juttuni. Huomasin viime vuonnakin jättäneeni lähes kaikki tapahtumat väliin. Vietin aikani kirjojen parissa ja messutunnelmaa tarkkaillen. No, enköhän muutamaa kirjailijaakin eksyne kuuntelemaan.

Tänä vuonna osallistun kirjamessuille bloggaripassin turvin. Ihan joka päivä en messuille pysty osallistumaan, mutta onnellisen sattuman vuoksi kahtena päivänä kuitenkin. Minä siis haahuilen kirjapinojen välissä sekä perjantaina että lauantaina.

Tällä kertaa osallistun hieman myös ohjelmaan. Olen nimittäin yhtenä kirjabloggarina Boknäsin osastolla 6g85 kertomassa bloggaamisesta ja antamassa kirjavinkkejä. Bloggarit päivystävät osastolla torstaista sunnuntaihin, minä lauantaina klo 13-14.

Kirjamessuilla tavataan!

P.s. Tarinoiden taikaa on nyt myös Twitterissä tunnuksella @TarinoidenTai.

Mulla on Kobo (ja teillä lahjakoodi)!

Pohdiskelin pitkään e-lukijan ostamista. Luin aikaisemmin tabletilla, eikä se ollut kovin kätevä. Käyttö lukemiseen oli jotenkin hankalaa eikä kiiltävä ruutukaan ollut omiaan lisäämään lukunautintoa. Seurasin pitkään kanssabloggareiden e-lukijakokemuksia ennen kuin päätin, minkä itselleni hankin.

Aivan ensimmäiseksi totesin, että lukijan pitää olla sellainen, joka toimii helposti Suomessa ja tukee epub-tiedostoja. Päädyin Koboon. Tarkemmin Kobo Aura HD:hen. Kobot toimivat hyvin Suomessa: kirjojen ostaminen ja lataaminen on helppoa ja kirjastolainatkin onnistuvat.

Hankalinta e-lukijan ostamisessa on se, ettei niitä oikein saa Suomesta. Minäkin tilasin omani netin kautta ulkomailta. Pääsääntöisesti nettikaupat toimivat ihan hyvin, mutta minulla oli tilauksessa - tai oikeastaan toimituksessa - ongelmia. Tilaaminen onnistui hyvin ja paketti tuli Suomeen. Pakettia postista hakiessani aloin ihmetellä sen keveyttä. Avasin paketin postissa ja tyhjähän se oli. Tarkemmin pakettia tutkittuani huomasin, että se oli auennut jossain vaiheessa ja teipattu uudelleen kiinni. Ikinä ei selvinnyt, minne Kobo oli paketista joutunut, mutta onneksi sain uuden tilalle. Ja se tuli ihan perille saakka.

Olen ehtinyt lukea uudella e-lukijallani vasta muutaman kirjan. Lukulaitteeni kirjastossa on kuitenkin jo monta kirjaa odottelemassa. Muutaman olen ostanut ja muutaman ladannut Projekti Lönnrotista. Kaiken kaikkiaan Kobo vaikuttaa hyvältä  ja toimivalta laitteelta. Raportoin lisää jahka jatkan lukuharjoituksia.

Tähän saumaan sopi hyvin ElisaKirjan yhteistyöehdotus, joka tarjoutui Blogatin kautta. Sain valita kaksi e-kirjaa, genreltään scifiä tai fantasiaa. Latasin e-lukijaani Veronica Rothin Kapinallisen, josta juttua seurannee pian sekä Dmitri Gluhovskin Metro 2033:n, joka on ollut jo pitkään lukulistallani.

ElisaKirja tarjoaa myös teille mahdollisuuden ladata ilmaiseksi Shimo Suntilan Sata kummaa kertomusta. Edun saa koodilla KUMMAAETU, joka on voimassa 12.10. saakka. Toimi siis nopeasti.

Nuortenkirjahittejä ja muita kuulumisia

Blogi on taas kesän vähäisen bloggausinnostuksen jälkeen jäänyt tahattomalle tauolle. Kirjoja olisi blogattavaksi, mutta enpähän vain ole saanut aikaiseksi. Olen aloittanut montakin tekstiä mutta jättänyt ne syystä tai toisesta kesken. Lukeminen maistui kesällä ihan hyvin mutta viime aikoina töiden alku on vienyt aikaa ja energiaa. Täytynee vain antaa itselle lupa kirjoitella tänne aina silloin tällöin. Kokonaan kun en tahdo blogiani kuopata.

Luin heinä- ja elokuussa kaksi nuortenkirjaa, joista on kohkattu mediassa paljon, koska niistä on vähän aikaa sitten tehty elokuvaversiot. Nämä tapetilla olleet nuortenkirjat (ja -elokuvat) ovat tietysti John Greenin Tähtiin kirjoitettu virhe ja Veronica Rothin Outolintu. Kirjat ovat olleet myös blogeissa paljon esillä, mutta työnnänpä silti minäkin vielä lusikkani tähän soppaan. Kirjat ovat aivan erilaisia eikä niillä ole mitään yhteistä, paitsi se että ne ovat oikeinkin oivallisia opuksia ja että niistä on ne elokuvat. Silti ajattelin mahduttaa ne samaan postaukseen. 

John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe

Talvi lähestyi loppuaan, olin kuudentoista, ja äiti tuli siihen tulokseen, että olin varmasti masentunut. Se johtui ilmeisesti siitä, että pysyin etupäässä neljän seinän sisällä, viihdyin sängyssä, luin samaa kirjaa kerran toisensa jälkeen, söin epäsäännöllisesti ja vietin valtaosan runsaasta vapaa-ajastani ajattelemalla kuolemaa. (Aloitus s. 11)

Hazel Lancaster on 16-vuotias tyttö, jolla on syöpä. Sen takia hän ei käy koulua eikä hänellä juuri ole sosiaalista elämää. Äiti kuitenkin pakottaa tytön vertaistukiryhmään, jossa Hazel tapaa Augustuksen, joka on tullut sinne ystävänsä tueksi. Augustuksellakin on syöpätausta, mutta hän kuuluu jo melkein voittajiin. Ei nuortenkirjaa ilman rakkaustarinaa: Hazel ja Augustus rakastuvat toisiinsa ja muuttavat toistensa elämän.

Olisi etuoikeus, jos sinä särkisit minun sydämeni. (s. 193)

Romaanin aihe on vakava, ankea ja kurja, mutta romaani itsessään ei sitä ole. Kirja kuvaa realistisesti syöpälasten elämää sairaalakäynteineen ja kipuineen, mutta sillä ei mielestäni mässäillä tai maalata kauhukuvia. Kaiken kaikkiaan romaania värittää toivo. Toivo, vaikka kaikki eivät selviä menetyksittä. Kuivin silmin ei lukijakaan kirjan kanssa selviä. Paljon tuli taas ajattelemisen aihetta. Onhan se hyvä, että kirjallisuus herättelee pohdiskelemaan elämää ja kaikkea, mitä se voi tuoda eteen. Nuorille yksi tämän kirjan opetus lienee muistutus siitä, ettei kukan ole täällä ikuisesti. No, ihan hyvä se on meidän aikuistenkin välillä muistaa. Toisaalta kenelläpä meistä ei ole lähipiirissä jotakuta syöpään sairastunutta tai sitä sairastavaa.

Veronica Roth: Outolintu

Rothin Outolintu oli minulle positiivinen yllätys. Kyseessähän on taas yksi nuorille suunnattu dystopiatrilogia. Kirjassa maailma on muuttunut niin, että ihmiset on jaettu sodan välttämiseksi osastoihin: vaatimattomiin, sopuisiin, rehteihin, uskaliaisiin ja teräviin. Jokaisella osastolla on oma tehtävänsä yhteiskunnassa. Nuoret valitsevat 16-vuotiaina, mihin osastoon haluavat kuulua. Päätös ei ole mikään pieni juttu, vaan se koskee koko loppuelämää. Jos nuori haluaa vaihtaa osastoa, tarkoittaa se käytännössä sitä, että kaikki vanha pitää jättää taakseen - myös oma perhe.

Meillä on yksi peili. Osaston luvalla saan katsoa siihen kolmen kuukauden välein, kun äiti leikkaa hiukseni. Peili on liukuoven takana yläkerran käytävässä. (Aloitus s. 5)

Beatricella ja hänen veljellään Calebilla on valintaseremonia edessään. Molemmat käyvät tietämättään samaa kamppailua: Mitä haluan? Mitä uskallan? Mikä on minun tieni? Jotta tarinassa olisi ylipäätään mitään aineksia, niin totta kai Beatrice hyppää tuntemattomaan, valitsee jotakin muuta kuin sen mihin on tottunut. Hänestä tulee Tris, uskalias. Uskaliaiden koulutus on kova, rankka sekä fyysisesti että henkisesti. Kaikkein hankalinta on kuitenkin oppia erottamaan toisistaan ne joihin voi luottaa niistä jotka yrittävät päästä ohitse hinnalla millä hyvänsä.

Outolintu ei ehkä voi juhlia poikkeuksellisen onnistuneella kielellä, mutta tarina on huikea ja koukuttava. Pakko oli minunkin taas lukea yötä myöten.

Kirjoitin aluksi, ettei näissä kirjoissa ole mitään yhteistä. Olin itse asiassa väärässä. Molemmissa kirjoissa päähenkilö on erilainen kuin muut ja molemmissa se voi koitua heidän kohtalokseen. Kummassakin kirjassa, myös Outolinnussa, on keskeisenä elementtinä rakkaustarina, joka on jotenkin hankala mutta voimakas.

Green, John: Tähtiin kirjoitettu virhe (WSOY 2013)

Englanninkielinen alkuteos: The Fault in Our Stars (2012)

Suomentanut Helene Bützow

Kansi kuvineen: Sofia Scheutz Design

Roth, Veronica: Outolintu (Otava 2014)

Englanninkielinen alkuteos: Divergent (2011)

Suomentanut Outi Järvinen

Kansi: ?

Molemmat lainattu kirjastosta

Bloggaajan paluu

Vuoden vaihteessa bloggaaja väsähti. Kirjoista kirjoittaminen ei ollut enää kivaa vaan tuntui pakolliselta, koska bloggaaja oli päättänyt kirjoittaa kaikesta lukemastaan. Kaikesta ei kuitenkaan ollut mitään sanottavaa. Kaikesta ei ollut mielekästä kirjoittaa. Niinpä bloggaaja päätti pitää taukoa. Se alkoi tammikuussa ja oli jatkuva helmikuun loppuun saakka. Tauko tarkoitti sitä, ettei bloggaaja lukenut muidenkaan blogeja eikä osallistunut minkäänlaiseen kirjablogikeskusteluun. 

Tauko oli hyvä. En osaa sanoa, kuinka usein tänne ilmestyy tekstejä mutta pitkästä aikaa olen kaivannut blogielämääni. Pitkästä aikaa tuntuu kivalta, että on blogi.  

Tulinpahan vain kertomaan, että olen taas maisemissa.

Joululahjakirjat ja vuoden 2013 parhaat lukukokemukset

En taaskaan olisi saanut joululahjaksi kirjoja, ellen olisi itse niitä itselleni (ja miehelleni) ostanut ja ellei olisi kirjabloggaajien joululahjarinkiä. Ostin itselleni joululahjaksi tämän:

Miehelleni tilasin ennen joulua tämän:

mutta se ei ole vielä suvainnut saapua meitä ilahduttamaan.

Kirjabloggaajien joululahjaringissä salaiseksi ystäväkseni sattui Solaris-blogin Anna Maria, joka lahjoitti minulle kirjan, joka hänelle oli vaikuttava lukukokemus.

Millainen oli Tarinoiden taikaa -blogin ja minun kirjavuoteni? Enää en ehdi saada yhtään kirjaa tämän vuoden puolella luetuksi (etenkin kun luen tällä hetkellä erästä venäläistä klassikkotiiliskiveä), joten luettujen kokonaismääräksi tulee 61 kirjaa. Se on yhdeksän vähemmän kuin viime vuonna, ja 70 luettua olin epäviralliseksi tavoitteekseni tällekin vuodelle asettanut. Lukutahtini hidastui loppuvuotta kohti melko radikaalisti. Sille on olemassa melko selvä ja yksinkertainen syykin: työ. Opettajan työhän on luonteeltaan sellaista, että loppuvuodelle kasaantuu kaikki, vaikka kuinka yrittäisi tehdä toisin.

Olen pitänyt blogiani tähän asti lukupäiväkirjanani, jonne merkitsen muistiin kaikki lukemani kirjat. Tänä vuonna en ihan kaikesta ole kirjoittanut, muutamasta toki aion vielä kirjoittaa (voi tosin olla, että vasta ensi vuoden puolella). Olen myös miettinyt, kuinka mielekästä on tämäntyyppisen blogin pitäminen, etenkin kun se aiheuttaa jonkinlaista stressiä pitäjälleen. En aio lopettaa bloggaamista, mutta pohdiskelen tässä josko jotenkin blogiani muuttaisin. Katsotaan.

En kirjoittanut seuraavista lukemistani, koska niistä ei ollut oikein mitään sanottavaa. Tai sitten ehdin unohtaa sanottavani, kun en heti saanut kirjoitetuksi. Ehkäpä nyt siis muutama sananen.

Kari Levolan Kattohaukan luin töitä varten. Se on kuvaus teinipojan hankalasta elämästä ilman isää ja oikeastaan ilman äitiäkin. Poika hankkiutuu vaikeuksiin mutta nousee suosta ystävällismielisten ihmisten avulla. Rakkauttakin on ilmassa.

Heli Slungan Varjomadonna-runokokoelma puhutteli kyllä, mutten osannut muodostaa ajatuksistani mitään järkevää tänne Bloggeriin. Nainen. Naiseus. Naisen asema. Siinäpä se. Anteeksi ei tarvitse naiseuttaan pyydellä eikä hävetä.

Miina Supisen novellikokoelma Apatosauruksen maa ei mielestäni ollut niin hyvä ja upea kuin odotin ja minulle oli annettu ymmärtää. Hetkensä silläkin toki oli ja vinksahtaneisuudesta pidin. Mieleeni jäivät erityisesti tarinat vaarista ja novelli ihmisestä, joka käy läpi toisten nurkkia aarteiden toivossa.

Hämmentävintä on, etten tullut kirjoittaneeksi Jan Guilloun Pahuudesta, joka komeili TBR100-listallanikin. En tiedä, pitäisikö huolestua, koska kirjan pahuus ei tullut minun iholleni asti. Se ei juuri hetkauttanut. Kirja oli suoraan sanottuna vähän tylsäkin.

Diana Gabaldonin Matkantekijä on Muukalainen-sarjan kolmas romaani. Luulenpa, että minun osaltani sarjan lukeminen jää tähän. Claire palaa 1700-luvun Skotlantiin, koska hänen on saatava tietää, elääkö rakas Jamie vielä. Kirjassa on taas paljon tapahtumia ja uskomattomia juonenkäänteitä. Vähän turhankin uskomattomia minun makuuni. 

Sitten onkin ehkä hyvä lopuksi siirtyä vuoden parhaimmiston pariin, luinhan tänäkin vuonna hyviä teoksia. Joskaan en muista lukeneeni yhtäkään aivan loistavaa kirjaa. Erittäin hyviä kuitenkin. Huomasin jaotelleeni kirjat tällä tavoin viime vuonnakin, joten tehdäänpä tästä perinne. Vuoden parhaita lukuhetkiä tarjosivat minulle:

Proosa

Jenny Kangasvuo: Sudenveri

Petteri Hannila: Kaukamoinen

Marjo Niemi: Juostu maa

Laurent Gaudé: Hurrikaani

Marion Zimmer Bradley: Avalonin usvat

Sergei Dovlatov: Meikäläiset

John Irving: Oman elämänsä sankari

Alice Hoffman: Punainen puutarha

Susan Fletcher: Irlantilainen tyttö

Terhi Rannela: Punaisten kyynelten talo

Sofi Oksanen: Kun kyyhkyset katosivat

Sarjakuvat

Guy Delisle: Merkintöjä Burmasta; Merkintöjä Jerusalemista

Nuortenkirjat

Laura Lähteenmäki: Iskelmiä

Salla Simukka: Punainen kuin veri

Anneli Kanto & Terhi Rannela: Kapinallinen (Kuparisaari 3)

Annukka Salama: Piraijakuiskaaja (Faunoidit 2)

Marja-Leena Tiainen: Khao Lakin sydämet

Maria Turtschaninoff: Anaché

Kirjavuosi 2013 oli sitten tässä. Mielestäni se oli vallan hyvä, ei ehkä ihan yhtä hyvä kuin edellinen vuosi mutta hyvä kumminkin. Tavoitteet eivät täyttyneet ja haasteet jäivät osin suorittamatta, mutta mitä siitä! En ole koskaan pitänyt lukemista kovinkaan tavoitteellisena harrastuksena. Enkä halua alkaa pitääkään. 

Kiitos kaikille blogini lukijoille tästä vuodesta! Te teette tästä merkityksellistä. <3

Edit. Sainkin luettua vielä yhden kirjan! Luin juuri loppuun kauan kesken olleen Kirja joka muutti elämäni -kirjan. Täten luettujen saldo on 62.

Teemana nuortenkirjat

Kouluvuosi on taas käynnistynyt! Sen kunniaksi aion tämän kuun loppuun asti lukea nuortenkirjallisuutta ja blogata tietysti niistä kirjoista, jotka tänä aikana ehdin lukea.

"Teenage Students With Backpack" by Ambro / www.freedigitalphotos.net

Kaikki, jotka ovat blogiani jonkin aikaa seuranneet, ovat huomanneet, että luen aika ajoin nuorille suunnattua kirjallisuutta. Siihen on oikeastaan kolme syytä: 

1) Olen ammatiltani äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja ja haluan siksi pysyä kartalla nuortenkirjallisuuden suuntauksista. Siksi, että tietäisin mikä nuoria puhuttaa. Siksi, että osaisin suositella ja ehdottaa jokaiselle kiinnostavaa ja sopivaa luettavaa.

2) Minusta tuntuu, että nuortenkirjallisuutta ei arvosteta ihan niin paljon kuin olisi syytä (vaikka täytyy sanoa, että viime aikoina tilanne on hiukan parantunut). Haluan tehdä oman osani nostamalla esille sekä uutta että vanhempaa nuotenkirjallisuutta.

3) Uudet nuortenkirjat ovat niin hyviä ja mielenkiintoisia, että luen niitä mielelläni.

Koska lukusuunnitelmia pitää aina olla, olen tehnyt kaksi nuortenkirjapinoa. Toisessa ovat omasta hyllystäni löytyneet lukemattomat kirjat ja toisessa kirjastosta tätä teemaa varten kantamani kirjat.

Omassa hyllyssäni ovat lukemista odottelemassa:

Reeta Aarnio: Hän joka ei pelkää

Jeanette Winterson: Aikamyrsky

Ally Condie: Tarkoitettu

Maria Turtschaninoff: Arra

Siiri Enoranta: Nokkosvallankumous

Delphine de Vigan: No ja minä

Ruta Sepetys: Harmaata valoa

Essi Tammimaa: Noaidin tytär
Salla Simukka: Valkea kuin lumi
Marja-Leena Tiainen: Khao Lakin sydämet

Kirjastosta lainasin:

Annika Luther: Kirje maan ääriin

Aleksi Delikouras: Nörtti - New Game

Aleksi Delikouras: Nörtti 2 - Next Level

Marja-Leena Tiainen: Alex ja pelon aika

Kirsti Kuronen: 4 X 100

Laura Lähteenmäki: Annastiina

Että josko näiden siivin saisin teemaviikot sujumaan?

Miten on, luetko sinä nuortenkirjoja? Mitä listojeni kirjoista suosittelet ehdottomasti lukemaan?

Arvontamuistutus ja Tarinoiden taikaa Facebookissa

Ajattelin vielä muistutella teitä ihanaiset lukijani, että arvonta on käynnissä vielä huomiseen klo 18.00 saakka. Arvottavana olevat kirjat eivät ole uutuuksia, mutta jokainen niistä on lukemisen arvoinen. 

 

Käy osallistumassa arvontaan täällä! 

**

Toinen asiani onkin sitten tieto siitä, että Tarinoiden taikaa löytyy vihdoin Facebookista. Käy tykkäämässä! 

Sivupalkkiin ilmestyy pysyvä linkki, kunhan saan homman toimimaan haluamallani tavalla.

John Irving: Oman elämänsä sankari (ja pari sanaa kohuista)

Kuva: Tammi

St. Cloud'sin orpokodin sairaalassa Mainessa, poikien osastolla, oli kaksi sairaanhoitaja vastaamassa uusien vauvojen nimeämisestä ja siitä, että poikien pikku penikset rupesivat paranemaan obligatorisen ympärileikkauksen jälkeen. Tuohon aikaan (192_) kaikki St. Cloud'sissa syntyneet pojat ympärileikattiin, koska orpokodin lääkärillä oli ollut hankaluuksia hoidella ympärileikkaamattomien sotilaiden erinäisiä vaivoja ensimmäisessä maailmansodassa. (Aloituskappale s. 11)

Lukiessani ensimmäistä John Irvingiäni, Oman elämänsä sankaria, minä...

..ihastuin hänen tapaansa rakentaa tarina, kertoa tarina – ja itse tarinaan. Ensinnäkin siihen, miten hän tuo henkilöitä mukaan ja lopulta siihen, miten tarinaa kuljetetaan kolmessakin eri paikassa ja kaikki liittyy kaikkeen. Tarina etenee juuri niin kuin sen pitääkin.

..toisinaan ärsyynnyin hänen tapaansa rakentaa tarina. Ennen kuin ymmärsin tarinankerronnan taitavuuden.

..pidin tarinan tärkeimmistä henkilöistä, joista jokainen tarjoaa jonkinlaista samaistumispintaa. Tai jos nyt ei aivan sitä, niin jokaisessa on jotakin, mikä sai minut heistä pitämään, kuten tohtori Larchin sinnikkyys ja aito hyljeksityistä ihmisistä välittäminen, Homerin ainainen halu toimia oikein, Melonyn periksiantamattomuus ja Candyn kahtaalle repivä rakkaus. Jokaisella tärkeällä henkilöllä on mahdollisuus kasvuun ja oman elämänsä pohdintaan. Jokaisella on mahdollisuus olla oman elämänsä sankari, kunhan he sen vain ensin ymmärtävät.

..matkustin tarinan mukana vuosikymmenten takaiseen Maineen, jonka pystyin helposti kuvittelemaan silmieni eteen.

..ihastelin suomennoksen monia erityisen ansiokkaita ilmauksia, jotka istuvat hyvin sekä tarinan että kirjassa kuvattavan ajan henkeen.

..suutuin – taas kerran – naisten huonosta kohtelusta ja heidän oikeuksiensa polkemisesta. Romaanissa Wilbur Larch on pyhimys, St. Larch, joka tekee Luojan töitä, hoitaa synnytyksiä ja abortteja. Siihen hän myös Homerin, orpokodin kasvatin, kouluttaa. Kuvaukset epäonnistuneista aborteista ovat järkyttäviä, vaikkei niillä mitenkään mässäillä. 

..pohdiskelin laajemminkin ihmisten kohtelua ja epäoikeudenmukaisia lähtökohtia elämään. Miksi toiset syntyvät rikkaina ja toiset köyhinä? Miksi toiset hylätään heti syntymänsä jälkeen, kun taas toiset hukutetaan rakkauteen ja yltäkylläisyyteen? Silti, erilaisista lähtökohdista huolimatta, elämä voi olla ihan yhtä vaikeaa sillä rikkaalla ja sillä köyhällä.

..päätin lukea mahdollisimman pian Charles Dickensin Loistavan tulevaisuuden ja Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaanin, sillä niin herkullisesti niihin tässä teoksessa viitataan.

..ymmärsin, miksi hän on niin suosittu ja rakastettu kirjailija. En vielä osaa sanoa, onko hän minun mielestäni yksi parhaista, mutta aion kyllä lukea häneltä muutakin.

Oman elämänsä sankarista on kirjoitettu mm. Luettua elämää ja Unni lukee -blogeissa.

Irving, John: Oman elämänsä sankari (Tammen keltainen kirjasto 2009 [1985])

Englanninkielinen alkuteos: The Cider House Rules (1985)

Suomentanut Kristiina Rikman

Kansi: Laura Lyytinen

Lainattu kirjastosta 

**

Kirjabloggaajat ovat yksissä tuumin koostaneet yhteisen kannanoton ASML:n ehdotukseen uudesta blogien mainontaohjeistuksesta. Se on luettavissa esimerkiksi Taikan blogissa. Minä en ole julkisesti ottanut kantaa koko asiaan enkä mihinkään sen tiimoilta syntyneeseen soppaan. Sanottakoon nyt sen verran, että minusta on hyvä, että blogimaailma saa jonkinlaiset yhteiset pelisäännöt. Eri asia sitten on, millaiset niiden pitäisi olla. Blogeja ja bloggaajia on kuitenkin niin paljon erilaisia. Joka tapauksessa tärkeintä olisi saada mainonta kuriin niin, että lukija tietää, milloin hän lukee mainosta. 

Niin ja siihen toiseen kohuun (josta voi lukea vaikkapa täältä) viitaten: minä en pidä itseäni millään muotoa kriitikkona. Kirjoitan edelleen omasta mielestäni lukupäiväkirjaa, sillä kirjoitan kaikista kirjoista, jotka luen (ihan yhtä tai kahta lukuun ottamatta, kun aina ei tuota aikaa ole). Minullahan toki on koulutus ruotia kirjallisuutta akateemisen analyyttisesti. Sitä en kuitenkaan tee, sillä koen sen turhan jäykäksi ja omiin tarkoituksiini sopimattomaksi. Mieluummin mutuhuttuilen ja viis veisaan, vaikka se on jonkun mielestä väärin.

Kesän lukusuunnitelmat ja uusia kirjoja

Kesäloma ehti jo näemmä alkaa ennen kuin sain lukusuunnitelmani kuntoon. Tai suunnitelmathan ovat olleet kunnossa, mutta en ole niistä vielä täällä ehtinyt kuulutella. Pääosin kesäkirjani ovat niitä, joita olen loppukeväästä kantanut kirjastosta mutten ole ehtinyt vielä lukea. Toivottavasti vihdoin olisi aikaa. En tosin edes oleta, että ihan kaikkea ehdin kesän aikana lukea. Jos edes jotakin.

Kirjastopinoni näyttää tältä (ylhäältä alas) ja samalla vilahtaa myös yksi kesäisistä lukupaikoistani:

Miina Supinen: Apatosauruksen maa  

(En ole lukenut mitään Supiselta, mutta monien kehuttua kiinnostaa kovasti.)

Margaret Atwood: Penelopeia  

(Atwoodia minun on pitänyt lukea jo vaikka kuinka kauan. Tämän nappasin kirjastosta, koska pidän uudelleentulkinnoista. Olen lukenut Homeroksen Odysseian, jonka naisnäkökulmainen interteksti tämä on.)

Margaret Atwood: Orjattaresi  

(Atwood ja spefi - tarvitseeko tätä sen enempää perustella?)

Nuruddin Farah: Perhesalaisuuksia  

(Kirjastossa olivat taas laittaneet kivasti erilaisia kirjoja esille. Tällä kertaa maagista realismia. Otin mukaani, koska tämä sopii hyvin Afrikan tähti -haasteeseen.)

Mihail Šiškin: Sinun kirjeesi  

(Tällä taasen jatkan Venäjää valloittaen.)

Susan Fletcher: Irlantilainen tyttö  

(Nyt on myönnettävä, että Fletcheristä en tietäisi ilman blogeja. Niin monet ovat hänen kirjoistaan pitäneet, että onhan minunkin pakko kokeilla.)

Susan Fletcher: Meriharakat

Guy Delisle: Merkintöjä Jerusalemista  

(Olen lukenut aiemmat, joten totta kai luen tämänkin.)

 

Aloin muutama päivä sitten lukea ensimmäistä Irvingiäni, Oman elämänsä sankaria. Senkin olen lainannut kirjastosta blogisuositusten vuoksi. Eihän tämän bloggauksen luettuaan voi olla Irvingiin tarttumatta?

Aion vakaasta (vastakkaisesta) aikomuksestani huolimatta uusia lukumaratonin. (En nimittäin viime kesänä siitä varsinaisesti nauttinut.) Nyt haluan kuitenkin kokeilla uudestaan, sillä tarvitsen kipeästi omaa aikaa ja mikä olisikaan parempi tapa sitä viettää kuin lukemiseen uppoutuminen. Olen jo hieman hahmotellut kirjoja tätäkin tarkoitusta varten, mutta niistä lisää sitten myöhemmin.

**

En ole pitkään aikaan esitellyt hyllyyni ilmestyneitä uusia kirjoja, joten tässäpä niitä. Ensimmäisen pinon kirjat olen saanut tai vaihtanut:

Khaled Hosseini: Ja vuoret kaikuivat

Yiyun Li: Kulkurit

Linn Ullmann: Aarteemme kallis

Lauta Save: Paljain jaloin

 

Toisen pinon kirjat ostin tällä viikolla kirppikseltä:

Pirjo Hassinen: Rouva (pokkari 1€)

Maeve Binchy: Illallistarinoita (pokkari 1€)

Ransom Riggs: Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille (2€)

Gösta Knutsson: Pekka Töpöhäntä (2,50€)

Lisäksi oli ihan pakko tilata pari kesäkirjaa. Luen joka kesä yhden McCall Smithin Mma Ramotswe -kirjan. Tänä kesänä Oivallisen aviomiehen. Ja tokihan uusin Sookie Stackhouse, Dead ever after, on luettava!

Yksivuotias

Blogini täyttää tänään kokonaisen yhden vuoden! Kun vuosi sitten aloittelin blogiani, oli se jo toinen yritys. Olin aloittanut ensimmäisen kerran jo vuosi (eli tästä päivästä kaksi vuotta) sitten. Silloin bloggaaminen ei vain ottanut onnistuakseen. Ajatus kirjoista kirjoittamisesta jäi kuitenkin muhimaan ja vihdoin vuosi sitten päätin, että nyt. En olisi uskonut, että blogini edes näkee yksivuotispäiväänsä saati että sitä kukaan lukisi. Taaperoikään päästiin kuitenkin ja lukijoitakin on jo vaikka kuinka monta. Kiitos kaikille!

Ajattelin, että synttäreiden kunniaksi voisin hieman valottaa lukijoita siitä, kuka tätä blogia oikein kirjoittaa. En edelleenkään aio tulla nimimerkin suojista esiin, mutta voihan sitä kertoa monta muuta asiaa. (Kun muissa blogeissa blogisynttäreitä juhlitaan hulppein arvonnoin, niin täällä bloggaaja itserakkaasti kertoo itsestään. :D)

Vuosi sitten tammikuussa

Tintti ei siis yllättäen ole oikea nimeni eikä edes lempinimeni. Se oli sitä kyllä joskus - yläasteella. Olen aina rakastanut kirjoja ja lukemista, mutta kukaan muu perheestäni ei ole tässä suhteessa samanlainen. Silti harrastustani ei pidetty turhana tai typeränä. Olen siis ihan vapaasti saanut lukea siitä lähtien, kun opin lukemaan. Ensin luin lähes kaiken oman kyläni pienestä sivukirjastosta, sitten yläaste- ja lukiovuosien aikana siirryin kunnan pääkirjaston onnelliseksi asiakkaaksi. Lukion jälkeen tieni vei muutaman mutkan kautta Helsingin yliopistoon, jossa aloin opiskella suomen kieltä ja sivuaineena kotimaista kirjallisuutta. Alun perin suunnitelmissani oli ryhtyä joksikin muuksi kuin opettajaksi, mutta äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja minä olen.

Rakastan monenlaista kirjallisuutta ja yritän lukea eri kirjallisuuden lajeja. Olennaisinta ei nimittäin minulle ole se, mihin genreen jokin kirja kuuluu vaan se, että se kertoo hyvän tarinan. Tarinassa ei välttämättä tarvitse olla huikeita juonenkäänteitä vaan se voi olla vähäeleinenkin, kunhan se on hyvin kerrottu ja rakennettu ja se antaa ajattelemisen aihetta, herättää tunteita, koskettaa.

Perustin blogin, koska ensinnäkin halusin kirjoittaa jonnekin muistiin, mitä olen lukenut. Tai olen kyllä jo kymmenen vuoden ajan (itse asiassa pidempäänkin, mutta kymmeneltä vuodelta on tallessa) pitänyt listaa lukemistani kirjoista. Harmi vain, että pelkkä kirjojen listaus ei saa aikaiseksi muistijälkeä. Bloggaan siis siksi, että muistaisin mitä ja millaisia kirjoja olen lukenut. Toiseksi tarvitsin kirjoitustreeniä. En ole oikeastaan kirjoittanut paljonkaan opiskeluaikojen tieteellisten tekstien lisäksi. Huvittavinta tässä on se, että olen kuitenkin opettanut luovaa kirjoittamista. Kröhöm.. No, blogikirjoittamisen lisäksi suunnitelmissa on tänä keväänä osallistua luovan kirjoittamisen kurssille, jossa joutunen siis ihan itse tuottamaan.

Päätin blogia aloittaessani, että kirjoitan jotakin jokaisesta lukemastani kirjasta ja siihen pyrin edelleen. En tosin aio olla enää niin ankara itselleni kuin aiemmin: jos joku kirja jää bloggaamatta, niin mitä sitten. Nytkin on muutama luettu kirja bloggausjonossa, ja aion niistä vielä kirjoittaakin. Kunhan ehdin ja jaksan. 

Sain viime vuoden aikana luettua paljon enemmän kuin vuotta aikaisemmin, mikä on kokonaan blogin ansiota. No, ehkä osan ansiosta voi laskea myös äitiys-/hoitovapaalle. Tämän vuoden alusta aloitin taas työt, joten saa nähdä miten se vaikuttaa lukemiseeni. Tällä hetkellä olen ihan hyvässä vauhdissa, vaikkei blogiin asti yhtäkään tänä vuonna luettua ole vielä tullut.

Tästä tekstistä on tulossa pitkä kuin nälkävuosi, mutta ajattelin vielä lopuksi Top Ten Tuesdayn (joka onkin tänään Top Ten Thursday) innoittamana listata kymmenen, okei 10 + 10, lempikirjaani. Satunnaisessa järjestyksessä ne ovat nämä:

1. Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla

2. Kjell Westö: Missä kuljimme kerran
3. Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen
4. Leena Krohn: Tainaron
5. Juhani Aho: Juha
6. Aino Kallas: Sudenmorsian
7. Sofi Oksanen: Puhdistus
8. Märta Tikkanen: Vuosisadan rakkaustarina
9. Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi
10. Aila Meriluoto: Lasimaalaus

11. J. R. R. Tolkien: Taru sormusten herrasta

12. J. K. Rowling: Harry Potter -sarja

13. Astrid Lindgren: Veljeni Leijonamieli
14. Pablo Neruda: Tunnustan eläneeni
15. Ernest Hemingway: Vanhus ja meri 
16. Khaled Hosseini: Tuhat loistavaa aurinkoa 
17. Khaled Hosseini: Leijapoika
18. Philip Pullman: Universumin tomu -trilogia
19. Fjodor Dostojevski: Rikos ja rangaistus
20. Erlend Loe: Supernaiivi

(Lukutoukka vaikeiden valintojen ääressä: miten valita kymmenen parasta kirjaa?)

Lukeminen ja bloggaaminen jatkukoon!


Niin ja tokihan myös toinen blogini, lastenkirjallisuuteen keskittyvä, hitaammin päivittyvä Leppislampun alla, on samanikäinen. Olette tervetulleita sitäkin lukemaan!

Marraskuun luetut ja joulukuun juttuja

Blogistanian Kuopus -kilpailun äänestys oli vihdoin tänään ja sitä varten marraskuuni oli hyvin nuortenkirjapainotteinen. Halusin lukea mahdollisimman monta nuortenkirjaa, jotta otanta olisi riittävä parhaimpien valitsemiseksi. Edellisestä postauksestani voi käydä tarkastamassa, mitä kirjoja päädyin äänestämään. 

Luin viime kuussa seuraavat tämänvuotiset nuortenkirjat, jotka oikeastaan kaikki olivat hyviä  - jotkut suorastaan loistavia:

Marja-Leena Lempinen: Jääpolte
Jay Asher & Carolyn Mackler: Sinä ja minä sitten joskus

Ferenc Molnár: Koulupoikia
Emmy Abrahamson: Kuinka selviytyä puolalaisesta äidistä
Annukka Salama: Käärmeenlumooja
Laura Lähteenmäki: North End - Niskaan putoava taivas
Venla Saalo: Kirkkaalla liekillä

Nuortenkirjojen lisäksi lukaisin Petri Tammisen Muistelmat ja L. M. Montgomeryn Hedelmätarhan Kilmenyn. Liisan emännöimä Amerikkalainen tyttö -kimppaluku sai myös päätöksensä, ja minäkin sain kirjan luettua lähes deadlineen mennessä. 

*****

Joulukuu (ja samalla joulun odotus) alkoi tänään. Tässä kuussa aion kiriä vielä Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahti -haastetta varten. Muuten luen pitkästä aikaa ihan fiiliksen mukaan.

Blogissani joulun lähestyminen näkyy luultavasti muutamana joulukirjaesittelynä. Varsinaista joulukalenteria täältä ei löydy. Osallistun kuitenkin Kirjabloggaajien joulukalenteriin, jonka tänään avasi Jaana Täällä toisen tähden alla -blogissa. Oman luukkuni avaan täällä 15. päivä.

Tunnelmallista joulukuuta!