John Irving: Oman elämänsä sankari (ja pari sanaa kohuista)

Kuva: Tammi

St. Cloud'sin orpokodin sairaalassa Mainessa, poikien osastolla, oli kaksi sairaanhoitaja vastaamassa uusien vauvojen nimeämisestä ja siitä, että poikien pikku penikset rupesivat paranemaan obligatorisen ympärileikkauksen jälkeen. Tuohon aikaan (192_) kaikki St. Cloud'sissa syntyneet pojat ympärileikattiin, koska orpokodin lääkärillä oli ollut hankaluuksia hoidella ympärileikkaamattomien sotilaiden erinäisiä vaivoja ensimmäisessä maailmansodassa. (Aloituskappale s. 11)

Lukiessani ensimmäistä John Irvingiäni, Oman elämänsä sankaria, minä...

..ihastuin hänen tapaansa rakentaa tarina, kertoa tarina – ja itse tarinaan. Ensinnäkin siihen, miten hän tuo henkilöitä mukaan ja lopulta siihen, miten tarinaa kuljetetaan kolmessakin eri paikassa ja kaikki liittyy kaikkeen. Tarina etenee juuri niin kuin sen pitääkin.

..toisinaan ärsyynnyin hänen tapaansa rakentaa tarina. Ennen kuin ymmärsin tarinankerronnan taitavuuden.

..pidin tarinan tärkeimmistä henkilöistä, joista jokainen tarjoaa jonkinlaista samaistumispintaa. Tai jos nyt ei aivan sitä, niin jokaisessa on jotakin, mikä sai minut heistä pitämään, kuten tohtori Larchin sinnikkyys ja aito hyljeksityistä ihmisistä välittäminen, Homerin ainainen halu toimia oikein, Melonyn periksiantamattomuus ja Candyn kahtaalle repivä rakkaus. Jokaisella tärkeällä henkilöllä on mahdollisuus kasvuun ja oman elämänsä pohdintaan. Jokaisella on mahdollisuus olla oman elämänsä sankari, kunhan he sen vain ensin ymmärtävät.

..matkustin tarinan mukana vuosikymmenten takaiseen Maineen, jonka pystyin helposti kuvittelemaan silmieni eteen.

..ihastelin suomennoksen monia erityisen ansiokkaita ilmauksia, jotka istuvat hyvin sekä tarinan että kirjassa kuvattavan ajan henkeen.

..suutuin – taas kerran – naisten huonosta kohtelusta ja heidän oikeuksiensa polkemisesta. Romaanissa Wilbur Larch on pyhimys, St. Larch, joka tekee Luojan töitä, hoitaa synnytyksiä ja abortteja. Siihen hän myös Homerin, orpokodin kasvatin, kouluttaa. Kuvaukset epäonnistuneista aborteista ovat järkyttäviä, vaikkei niillä mitenkään mässäillä. 

..pohdiskelin laajemminkin ihmisten kohtelua ja epäoikeudenmukaisia lähtökohtia elämään. Miksi toiset syntyvät rikkaina ja toiset köyhinä? Miksi toiset hylätään heti syntymänsä jälkeen, kun taas toiset hukutetaan rakkauteen ja yltäkylläisyyteen? Silti, erilaisista lähtökohdista huolimatta, elämä voi olla ihan yhtä vaikeaa sillä rikkaalla ja sillä köyhällä.

..päätin lukea mahdollisimman pian Charles Dickensin Loistavan tulevaisuuden ja Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaanin, sillä niin herkullisesti niihin tässä teoksessa viitataan.

..ymmärsin, miksi hän on niin suosittu ja rakastettu kirjailija. En vielä osaa sanoa, onko hän minun mielestäni yksi parhaista, mutta aion kyllä lukea häneltä muutakin.

Oman elämänsä sankarista on kirjoitettu mm. Luettua elämää ja Unni lukee -blogeissa.

Irving, John: Oman elämänsä sankari (Tammen keltainen kirjasto 2009 [1985])

Englanninkielinen alkuteos: The Cider House Rules (1985)

Suomentanut Kristiina Rikman

Kansi: Laura Lyytinen

Lainattu kirjastosta 

**

Kirjabloggaajat ovat yksissä tuumin koostaneet yhteisen kannanoton ASML:n ehdotukseen uudesta blogien mainontaohjeistuksesta. Se on luettavissa esimerkiksi Taikan blogissa. Minä en ole julkisesti ottanut kantaa koko asiaan enkä mihinkään sen tiimoilta syntyneeseen soppaan. Sanottakoon nyt sen verran, että minusta on hyvä, että blogimaailma saa jonkinlaiset yhteiset pelisäännöt. Eri asia sitten on, millaiset niiden pitäisi olla. Blogeja ja bloggaajia on kuitenkin niin paljon erilaisia. Joka tapauksessa tärkeintä olisi saada mainonta kuriin niin, että lukija tietää, milloin hän lukee mainosta. 

Niin ja siihen toiseen kohuun (josta voi lukea vaikkapa täältä) viitaten: minä en pidä itseäni millään muotoa kriitikkona. Kirjoitan edelleen omasta mielestäni lukupäiväkirjaa, sillä kirjoitan kaikista kirjoista, jotka luen (ihan yhtä tai kahta lukuun ottamatta, kun aina ei tuota aikaa ole). Minullahan toki on koulutus ruotia kirjallisuutta akateemisen analyyttisesti. Sitä en kuitenkaan tee, sillä koen sen turhan jäykäksi ja omiin tarkoituksiini sopimattomaksi. Mieluummin mutuhuttuilen ja viis veisaan, vaikka se on jonkun mielestä väärin.