Guy Delisle: Merkintöjä Jerusalemista

Kuva: WSOY

Taas on ihan pakko hehkuttaa sarjakuvataiteilija Guy Delisleä. Olen lukenut ennen tätä kirjaa kolme hänen aikaisempaa teostaan ja vaikuttunut jokaisesta. Merkintöjä Jerusalemista on paljon paksumpi, tiiliskivimäisempi kuin aiemmin lukemani Delislet ja suoraan sanottuna jännitin vähän etukäteen, jaksaisinko sitä lukea ja olisiko se liian samankaltainen kuin aikaisemmat. Huoleni oli täysin turha! Merkintöjä Jerusalemista on yhtä hieno kuin Pjongjang, Shenzhen ja Merkintöjä Burmasta. Itse asiassa jopa parempi!

Delislen perhe on kasvanut Burman-ajasta tyttärellä (Alice) ja taas ollaan matkalla rouva Delislen työn vuoksi. Molemmat lapset ovat tällä kertaa hoidossa koko ajan, joten Delislelle jää hyvin aikaa piirtämiselle ja Israeliin tutustumiselle. 

Aikaisemmat Delislen sarjakuvaromaanit ovat kertoneet eri kulttuureista ulkomaalaisen - tarkemmin sanottuna länsimaalaisen - silmin, tuoneet esiin anekdoottimaisesti kulttuurieroja, tapoja ja ihmeellisyyksiä sekä sitä, miten ulkomaalaiset elävät ja asettuvat. Merkintöjä Jerusalemista on ennemminkin johdatus tämänhetkiseen Israeliin. Ainakin minulle kirja selvensi sitä, mitä siellä on tapahtunut ja tapahtuu. En väitä, että edelleenkään tilanne olisi minulle täysin selvä, mutta ymmärrän nyt paremmin.

Delisle pyrkii kuvaamaan elämää Israelissa mahdollisimman monesta eri näkökulmasta. Hän esimerkiksi tutustuu Hebroniin niin entisten sotilaiden kuin siirtokuntalaistenkin järjestämillä kiertoajeluilla. Delisle ei siis edes yritä näyttää elämäänsä Jerusalemissa pelkästään omien kokemustensa kautta vaan äänen saavat ne, jotka tilanteesta eniten tietävät - tavalliset, eritaustaiset ihmiset, jotka oikeasti elävät alueella, joka päivä. Se tekee Jerusalemin merkinnöistä mielenkiintoisia ja todenmukaisia.

Jerusalemiin ovat Delislen mukana tutustuneet myös Norkku, Linnea, Mari A. ja Maija muutamia mainitakseni.

Delisle, Guy: Merkintöjä Jerusalemista (WSOY 2012)

Ranskankielinen alkuteos: Chroniques de Jérusalem (2011)

Suomentanut Saara Pääkkönen 

Lainattu kirjastosta

Guy Delisle: Merkintöjä Burmasta

Luin jokin aika sitten blogisuositusten innoittamana kanadalaisen sarjakuvataiteilijan Guy Delislen sarjakuvaromaanit Shenzhen ja Pjongjang. Ne luettuani ja niistä innostuttuani päätin lukea Delislen muutkin suomennetut teokset.

Kuva: WSOY

Guy Delisle on elänyt mielenkiintoista elämää Kiinassa ja Pohjois-Koreassa, ja seuraava sarjakuvaromaani, Merkintöjä Burmassa, kertoo Delislen elämästä Burmassa eli Myanmarissa. Myanmariin Delisle lähtee vaimonsa mukana. Vaimo työskentelee Lääkärit ilman rajoja -järjestössä ja saa yllättäen komennuksen Guatemalan sijasta Myanmariin. Aiemmista matkoista tämä Myanmarin-komennus poikkeaa sillä, että pariskunnan mukana on lapsi, heidän pieni poikansa Louis. Koska perhe on ulkomailla vaimon työn takia, Guy saa tutustua koti-isyyteen.

Mitäpä tästä voi muuta sanoa kuin, että pidin ihan yhtä paljon kuin aiemmistakin. Joidenkin mielestä tämä ei ole yhtä hyvä kuin aiemmat, koska tässä huomio kiinnittyy niin paljon lapseen ja perhe-elämään ulkomailla. Minun mielestäni sekin olisi ollut kiinnostavaa, mutta ei tämä pelkkään lapseen keskity. Guyhan laittaa lapsensa melko pian hoitoon ja puuhailee omiaan (esim. töitä).

Delislellä on ilmiömäinen kyky löytää jokaisesta kulttuurista niiden ominaispiirteet ja vielä esittää ne omalla, melko yksinkertaisellakin tyylillä hauskasti ja mieleenpainuvasti. Väitän, että yllä mainitut sarjakuvaromaanit luettuani osaan kertoa jotakin niin kiinalaisesta, pohjoiskorealaisesta kuin myanmarilaisestakin elämänmenosta. Tosin ulkomaalaisen, ulkopuolisen silmin katsottuna ja nähtynä. Ulkomaalaisen on kuitenkin helppo ihmetellä ja hymähdellä omituisina pitämiään toimintatapoja. Helppo kritisoida maan politiikkaa ja ihmetellä, miten paikalliset tyytyvät elämäänsä, nielevät kaiken eivätkä nouse valtaapitäviä vastaan. Ulkomaalaisen on helppo hakeutua muiden ulkomaalaisten seuraan ihmettelemään ja viettämään aikaa samanlaisissa – ellei jopa paremmissa – oloissa kuin kotonakin. Mikäs se on kivassa uima-altaassa polskiessa ja tuontilihaa grillaillessa?

Niin, vähän ihmetyttää. Vaikka taidokasta piirräntää ja kerrontaa Merkintöjä Burmasta on. 

Seuraava, Merkintöjä Jerusalemista, odottelee jo kirjahyllyssä lukijaansa.

Burman-merkintöjä on luettu ja esitelty monissa blogeissa, kuten vaikkapa Riinan kirjapinoissa, Kirjojen keskellä ja Luen ja kirjoitan -blogeissa muutamia mainitakseni.

Delisle, Guy: Merkintöjä Burmasta (WSOY 2008)

Ranskankielinen alkuteos Chroniques Birmanes (2007)

Suomentanut Saara Pääkkönen 

Lainattu kirjastosta

 

Shenzhen ja Pjongjang

Guy Delislen sarjakuviin tutustuminen on ollut agendallani jo jonkin aikaa. Siitä lähtien kun luin Mari A:n postauksen hänen kolmesta albumistaan. Albumeja on luettu ahkerasti muissakin blogeissa: Kirjanurkkauksessa, Lurun luvuissa sekä Luen ja kirjoitan -blogissa muutamia mainitakseni.

Delislen albumit Shenzhen ja Pjongjang ovat omaelämäkerrallista sarjakuvaa, matkakertomuksia ja päiväkirjoja. Delisle kertoo niissä omista kokemuksistaan työkomennuksiltaan. Luin kirjat niiden alkuperäisessä ilmestymisjärjestyksessä: ensin Shenzhenin ja sitten Pjongjangin. Suomennokset ovat jostain syystä ilmestyneet päinvastaisessa järjestyksessä.

En ole (muistaakseni) lukenut yhtäkään poikkipuolista sanaa Delislen teoksista ja minäkin kyllä liityn sankkaan fanijoukkoon. Delisle kuvaa kokemuksiaan tietysti omasta näkökulmastaan mutta saa pienillä yksityiskohdilla, oivaltavasti ja humoristisesti esiin kulttuurista sen olennaisen. Pidän hänen piirrostyylistään valtavasti. Se on hieman suttuinen, mutta yksityiskohtainen ja hauska. Piirrokset ovat mustavalkoisia. Voisi ajatella, että  mustavalkoisuus olisi tylsää, mutta kuinka monta sävyä näiden kahden värin väliin mahtuukaan! Delisle ujuttaa mukaan myös paljon animaattorin työstä ja siitä, miten animaattori havainnoi ympäristöään. Hän osoittaa hallitsevansa eri tyylejä. Molemmissa albumeissa on nimittäin sivuja ja ruutuja, jotka on piirretty muulla kuin hänen omalla tyylillään. Shenzhenissä hän esimerkiksi piirtää kiinalaisella selkeän viivan tyylillä ja onpa mukana sivu, jossa Delisle seikkailee Hergén Tinttinä.

Shenzhen kertoo Delislen kokemuksista Kiinassa, missä hän viettää kolme kuukautta animaattorina erään studion leivissä. Kiinassa Delisle on melko yksinäinen ja ulkopuolinen, mikä johtuu siitä, etteivät kiinalaiset osaa englantia kovin hyvin. Hänen juttukaverinsa kolmen kuukauden aikana rajoittuvat tulkkiin, muutamaan paikalliseen ja muihin ulkomaalaisiin, joita hän ei kovin montaa tapaa. Delisle yrittää kuitenkin tutustua kiinalaiseen kulttuuriin mm. syömällä erilaisissa ravintoloissa, ihmettelemällä kulttuurieroja ja matkustelemalla Hongkongissa ja Kantonissa. 

Shenzhen joulukuussa 1997. Olen jälleen Kiinassa. Etelässä tällä kertaa. Ensimmäisellä kerralla olin pohjoisessa, Nanjingissa. Huomaan unohtaneeni monta asiaa: hajut, melun, väenpaljouden, lian, kaikenkattavan harmauden. Tajuan, että muistiini oli taltioitunut vain hyvät puolet... eksotiikan...

Pjongjangissa, Pohjois-Koreassa, Delisle on samasta syystä kuin Shenzhenissäkin. Pjongjangissa Delislen elämä on tarkoin vartioitua, sillä tulkki ei saa päästää häntä hetkeksikään näköpiiristään. Hänellä on myös opas ja autonkuljettaja, muuten yhteydet pohjoiskorealaisiin ovat vähissä. Silti Delisle ei ole samalla tavalla yksinäinen kuin Shenzhenissä: Pjongjangissa on yllättävän paljon ulkomaalaisia ja aika menee diktatuurin ilmiöiden, kuten "vapaaehtoisten", tyhjien katujen ja käsittämättömien nähtävyyksien (mm. Kansainvälisen ystävyyden näyttely, kristallikruunuin varustettu metroasema) ihmettelyyn.

"Entä mikä tämä on?"

"Tuoko?" (Orwellin 1984) "Se on romaani... vanha... viisikymmenluvulta. Eräänlainen klassikko. Se on fiktiota."

  

Moni on - muistaakseni - pitänyt enemmän Shenzhenistä kuin Pjongjangista. Minä kuitenkin pidin enemmän jälkimmäisestä. Ehkä minussa asuu pieni tirkistelijä, sillä minusta on äärimmäisen kiinnostavaa kurkistaa ikään kuin esiripun taakse ja nähdä, millaista Pohjois-Koreassa on. Ja toisaalta Kiinasta tiesin jo entuudestaan ainakin ne kulttuurierot sun muut, joista huumori pääosin albumissa rakentuu. Se ei siis antanut juuri mitään uutta. Molemmat teokset ovat kuitenkin aivan loistavia.

Laitanpa vielä lopuksi lukulistalleni muistiin muutaman albumeissa mainitun teoksen. Orwellin 1984, jota Delisle luki Pjongjangissa, on minulla vielä lukematta. Tinttejäkin voisi pitkästä aikaa lainata kirjastosta. Odotan paljon myös Delislen seuraavilta teoksilta Merkintöjä Burmasta ja Merkintöjä Jerusalemista.

Delisle, Guy: Shenzhen (WSOY 2010)

Ranskankielinen alkuteos: Shenzhen (2000)

Suomentanut Saara Pääkkönen

Delisle, Guy: Pjongjang (WSOY 2009)

Ranskankielinen alkuteos: Pyongyang (2003)

Suomentanut Saara Pääkkönen

Taitto: Satelliitti