Blogi on taas kesän vähäisen bloggausinnostuksen jälkeen jäänyt tahattomalle tauolle. Kirjoja olisi blogattavaksi, mutta enpähän vain ole saanut aikaiseksi. Olen aloittanut montakin tekstiä mutta jättänyt ne syystä tai toisesta kesken. Lukeminen maistui kesällä ihan hyvin mutta viime aikoina töiden alku on vienyt aikaa ja energiaa. Täytynee vain antaa itselle lupa kirjoitella tänne aina silloin tällöin. Kokonaan kun en tahdo blogiani kuopata.
Luin heinä- ja elokuussa kaksi nuortenkirjaa, joista on kohkattu mediassa paljon, koska niistä on vähän aikaa sitten tehty elokuvaversiot. Nämä tapetilla olleet nuortenkirjat (ja -elokuvat) ovat tietysti John Greenin Tähtiin kirjoitettu virhe ja Veronica Rothin Outolintu. Kirjat ovat olleet myös blogeissa paljon esillä, mutta työnnänpä silti minäkin vielä lusikkani tähän soppaan. Kirjat ovat aivan erilaisia eikä niillä ole mitään yhteistä, paitsi se että ne ovat oikeinkin oivallisia opuksia ja että niistä on ne elokuvat. Silti ajattelin mahduttaa ne samaan postaukseen.
John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe
Talvi lähestyi loppuaan, olin kuudentoista, ja äiti tuli siihen tulokseen, että olin varmasti masentunut. Se johtui ilmeisesti siitä, että pysyin etupäässä neljän seinän sisällä, viihdyin sängyssä, luin samaa kirjaa kerran toisensa jälkeen, söin epäsäännöllisesti ja vietin valtaosan runsaasta vapaa-ajastani ajattelemalla kuolemaa. (Aloitus s. 11)
Hazel Lancaster on 16-vuotias tyttö, jolla on syöpä. Sen takia hän ei käy koulua eikä hänellä juuri ole sosiaalista elämää. Äiti kuitenkin pakottaa tytön vertaistukiryhmään, jossa Hazel tapaa Augustuksen, joka on tullut sinne ystävänsä tueksi. Augustuksellakin on syöpätausta, mutta hän kuuluu jo melkein voittajiin. Ei nuortenkirjaa ilman rakkaustarinaa: Hazel ja Augustus rakastuvat toisiinsa ja muuttavat toistensa elämän.
Olisi etuoikeus, jos sinä särkisit minun sydämeni. (s. 193)
Romaanin aihe on vakava, ankea ja kurja, mutta romaani itsessään ei sitä ole. Kirja kuvaa realistisesti syöpälasten elämää sairaalakäynteineen ja kipuineen, mutta sillä ei mielestäni mässäillä tai maalata kauhukuvia. Kaiken kaikkiaan romaania värittää toivo. Toivo, vaikka kaikki eivät selviä menetyksittä. Kuivin silmin ei lukijakaan kirjan kanssa selviä. Paljon tuli taas ajattelemisen aihetta. Onhan se hyvä, että kirjallisuus herättelee pohdiskelemaan elämää ja kaikkea, mitä se voi tuoda eteen. Nuorille yksi tämän kirjan opetus lienee muistutus siitä, ettei kukan ole täällä ikuisesti. No, ihan hyvä se on meidän aikuistenkin välillä muistaa. Toisaalta kenelläpä meistä ei ole lähipiirissä jotakuta syöpään sairastunutta tai sitä sairastavaa.
Veronica Roth: Outolintu
Rothin Outolintu oli minulle positiivinen yllätys. Kyseessähän on taas yksi nuorille suunnattu dystopiatrilogia. Kirjassa maailma on muuttunut niin, että ihmiset on jaettu sodan välttämiseksi osastoihin: vaatimattomiin, sopuisiin, rehteihin, uskaliaisiin ja teräviin. Jokaisella osastolla on oma tehtävänsä yhteiskunnassa. Nuoret valitsevat 16-vuotiaina, mihin osastoon haluavat kuulua. Päätös ei ole mikään pieni juttu, vaan se koskee koko loppuelämää. Jos nuori haluaa vaihtaa osastoa, tarkoittaa se käytännössä sitä, että kaikki vanha pitää jättää taakseen - myös oma perhe.
Meillä on yksi peili. Osaston luvalla saan katsoa siihen kolmen kuukauden välein, kun äiti leikkaa hiukseni. Peili on liukuoven takana yläkerran käytävässä. (Aloitus s. 5)
Beatricella ja hänen veljellään Calebilla on valintaseremonia edessään. Molemmat käyvät tietämättään samaa kamppailua: Mitä haluan? Mitä uskallan? Mikä on minun tieni? Jotta tarinassa olisi ylipäätään mitään aineksia, niin totta kai Beatrice hyppää tuntemattomaan, valitsee jotakin muuta kuin sen mihin on tottunut. Hänestä tulee Tris, uskalias. Uskaliaiden koulutus on kova, rankka sekä fyysisesti että henkisesti. Kaikkein hankalinta on kuitenkin oppia erottamaan toisistaan ne joihin voi luottaa niistä jotka yrittävät päästä ohitse hinnalla millä hyvänsä.
Outolintu ei ehkä voi juhlia poikkeuksellisen onnistuneella kielellä, mutta tarina on huikea ja koukuttava. Pakko oli minunkin taas lukea yötä myöten.
Kirjoitin aluksi, ettei näissä kirjoissa ole mitään yhteistä. Olin itse asiassa väärässä. Molemmissa kirjoissa päähenkilö on erilainen kuin muut ja molemmissa se voi koitua heidän kohtalokseen. Kummassakin kirjassa, myös Outolinnussa, on keskeisenä elementtinä rakkaustarina, joka on jotenkin hankala mutta voimakas.
Green, John: Tähtiin kirjoitettu virhe (WSOY 2013)
Englanninkielinen alkuteos: The Fault in Our Stars (2012)
Suomentanut Helene Bützow
Kansi kuvineen: Sofia Scheutz Design
Roth, Veronica: Outolintu (Otava 2014)
Englanninkielinen alkuteos: Divergent (2011)
Suomentanut Outi Järvinen
Kansi: ?
Molemmat lainattu kirjastosta
Luin Tähtiin kirjoitetun virheen ja suosittelen kirjaa varsinkin nuorille :)
VastaaPoistaMinäkin ajattelin töissä alkaa suositella Greenin kirjaa. Nuorillehan se tosiaan on suunnattu. Minä tosin satun pitämään monista nuortenkirjoista, koska useimmiten ne ovat hyvää kirjallisuutta.
PoistaTähtiin kirjoitettu virhe on hyvä kirja nuorille ja elokuva varmaan herättää kiinnostuksen itse kirjaan, kun monet menevät katsomaan ensin leffan. Nykyään se menee näin päin! Oli kiva kuulla tuosta Outolinnusta ja pitäisi varmaan lukaista se. Tuosta nuorten jaottelusta eri osastoihin tulee mieleen Simukan Jäljellä ja Toisaalla - dystopiakirjat, jossa nuoria jaotellaan eri lahjakkuusalueiden mukaan.
VastaaPoistaLeffa ensin ja sitten kirja on tosiaan nykyään järjestys. Tosin usein kirjaa ei sen leffan jälkeen enää jakseta lukea. "Miks muka pitäis? Sehän on sama ku se leffa.." Huoh.
PoistaMinullekin tuli Outolinnun jaottelusta mieleen Jäljellä. Toinenkin yhteneväisyys löytyy päähenkilöistä ja siitä, mihin he kuuluvat tai eivät kuulu. :) En viitsi pahemmin spoilata, koska et ole lukenut. Olin aikeissa tästä kirjoittaa postaukseenkin, mutta olen ehkä vähän turhan varovainen mitä tulee analyysiin, etten vain tulisi paljastaneeksi kirjasta liikaa.
Nuorille pitää muistaa vinkata nämä! Kiitos innostavista arvioista! Molemmat kiinnostavat itseänikin, ja todennäköisesti lukaisen ne jossain vaiheessa. Nyt olen koukussa Simukan Lumikki-sarjaan.
VastaaPoistaPalasin minäkin työelämään, mikä haittaa harrastuksia...
Kannattaa, Elina, lukea, jos vaan millään ehdit. Toisaalta nuortenkirjojen tapaan molemmat ovat melko nopealukuisia. Lumikki-trilogia on myös hieno. Salla Simukka <3
PoistaOi, tsemppiä taas työelämään! Meidän pitäisi varmaan panna pystyyn jonkinlainen vinkkipiiri (töihin liittyen siis). Hmm.
Kiva, että kävit blogissa! <3 Oikeasti vastasin, mutta en tiedä, mitä sille tapahtui.
VastaaPoistaOnko sinulla Tähtiin kirjoitettu virhe omana? Jos on, voisin lainata. Ainakin moni seiska on lukenut sen kesän aikana tai niillä on se kesken. Kaikenhan voi perustella sillä, että työn takiahan minä. Mutta se elokuva oli aika liikkis ja voisi olla vieläkin kiinnostavampi kirjana.
<3 ite.
PoistaTähtiin kirjoitettu virhe oli kirjastosta. Jouduin ihan varaamaan. Kaikkea sitä - töiden takia tosiaan. Enhän mä muuten näitä nuortenkirjoja lukisi. Paitsi että lukisin. :) Leffaa en oo nähnyt.