Älä pelkää. Kertomukseni ei voi satuttaa sinua vaikka mitä olenkin tehnyt, ja lupaan maata hiljaa pimeässä - ehkä itkeskelen tai välillä näen taas sen veren - mutta ikinä enää en oikaise kerältä ja kavahda pystyyn hampaat irvessä. Minä selitän. Voit pitää kertomustani rippinä, jos haluat, mutta rippinä joka vilisee erikoisuuksia, sellaisia joita tapaa vain unissa ja silloin kun pannun höyryssä häilyy koiran sivukuva. Tai kun hyllyllä istuva maissintähkänukke retkottaa kohta huoneen nurkassa ja on selvää, mikä kataluus sen sinne vei. Kummempaakin tapahtuu koko ajan kaikkialla. Tiedät kyllä. Tiedän että tiedät. (Aloitus s. 7)
Keltainen kesäni jatkui amerikkalaisen Nobel-voittajan matkassa historiaan, Afrikasta Barbadoksen kautta pohjoiseen, viileämmille seuduille. Toni Morrisonin Armolahja kertoo monta tarinaa. Jonkinlaisena keskushenkilönä toimii kuitenkin orjatyttö Florens. Tytön äiti saa heidän omistajansa myymään tytön Isännälle. Tavallaan myynti on onni, tavallaan onnettomuus. Isäntä ja Emäntä ovat hyviä ihmisiä, mutta mikään ei ole pysyvää. Tytöistä tulee naisia, joilla on tunteet. Ihmiset kuolevat yllättäen. Rakkaan kuolema aiheuttaa muutoksen, joka vaikuttaa useampaankin ihmiseen.
Ennen kaikkea tarinassa pureudutaan naiseuteen (ja toki myös ihmisyyteen). Neljä naista mittelee keskinäisestä hierarkiastaan eikä loppujen lopuksi valkoisen naisen asema ole kovinkaan paljon kummoisempi kuin tummaihoisen. Ei ainakaan ilman miestä.
Täytyy myöntää, että minulla on ollut tämän kirjan kanssa hankaluuteni. Olen aikaisemmin aloittanut sen ainakin kahdesti ja päässyt toiseen lukuun saakka. Tällä kertaakin jouduin vähän pakottamaan itseäni lukemaan. Ei kirja missään nimessä huono ole. Pidän Morrisonin tarinoista ja tavasta, jolla hän maalailee kuvia ihmisistä ja paikoista. Hänen tapansa kertoa - ainakin tässä romaanissa - aiheuttaa ne hankaluudet. Koska näkökulma vaihtuu joka luvussa, menee ensin jonkin aikaa, että saa selville kenen silmin asioita tarkastellaan. Sen lisäksi kerronta poukkoilee ajassa, mikä aiheutti ainakin tälle lukijalle harmaita hiuksia.
Olen lukenut Morrisonilta monta muuta hänen romaaniaan ja muistan niistä pitäneeni. En varmastikaan muuten olisi niitä lukenut. Arvostan ennen kaikkea sitä, että hän on antanut äänen tummaihoisille amerikkalaisille ja heidän historialleen.
Kirjamielellä-blogissa ihastuttiin Morrisoniin taas kerran ja Kirjavinkeissä Elinalla ei ole ollut ollenkaan niin paljon ongelmia kirjan rakenteen kanssa kuin minulla.
Haasteet: 14 nobelistia, Keltainen kesä
Morrison, Toni: Armolahja (Tammen keltainen kirjasto 2009)
Englanninkielinen alkuteos: A Mercy (2008)
Suomentanut Seppo Loponen
Kansi: Laura Lyytinen
Ostettu omaan hyllyyn
Morrison on minunkin lukulistallani Keltaiseen kesään. Kirja on eri, mutta tämänkin kuulostaa mielenkiintoiselta. Nobel meni oikeaan osoitteeseen.
VastaaPoistaNobel on tosiaan mennyt oikealle kirjailijalle, kun Morrison sen sai. Olen lukenut häneltä ainakin neljä kirjaa ja kaikista olen pitänyt. Eikä sitäkään sovi unohtaa, että hän kirjoittaa tärkeistä asioista.
PoistaLuin tämän kesäkuun Keltaisella maratonilla ja pidin. Näkökulmatekniikka vaatii tosiaan tarkkaavaisuutta, eikä aihe totisesti ole keveimmästä päästä. Morrison on taituri.
VastaaPoistaMuistelinkin, että olet tämän lukenut, Suketus. Postausta et ole kuitenkaan tainnut kirjoittaa? Morrison kirjoittaa taitavasti. Minua jopa vähän harmittaa, etten pitänyt tästä enempää. Ehkei vain ollut oikea hetki tälle kirjalle.
PoistaKeltainen kesä -haaste kuulostaa mielenkiintoiselta. :) Itsellä taitaa olla tänä kesänä tarpeeksi haasteita omasta takaa, kun tulossa on vielä muutama kesätentti, mutta ehkä ensi kesänä voisin ajatella kokeilevani itse jotain samankaltaista. En ole nimittäin Keltaisen kirjaston kirjoja hirveästi lukenut, muutamaa Austeria ja Murakamia lukuun ottamatta. Myös Morrison on minulle ainoastaan nimensä perusteella tuttu, ehkä hänenkin teoksiinsa voisi tutustua tulevaisuudessa paremmin.
VastaaPoistaJoo, keltainen kesä on Valkoisen kirahvin kehittelemä mielenkiintoinen haaste. Lähdin mukaan, koska ajattelin tänä kesänä lukea oman hyllyn lukemattomia kirjoja ja joitakin keltaisia kuuluu siihen ryhmään. :)
PoistaMorrison on hieno kirjailija. Olen lukenut häneltä ainakin neljä kirjaa aiemmin ja pitänyt kaikista. Kuten jo Suketukselle kommentoin, niin vähän harmittaa, etten pitänyt tästä kirjasta yhtä paljon kuin aiemmin lukemistani Morrisoneista. Kannattaa joka tapauksessa hänen tuotantoonsa tutustua.
Tsemppiä tentteihin, Tiina!
Minäkin olen tämän aloittanut nyt kahdesti. Morrison on yksi suosikkikirjailijoistani. On ollut pakko jättää kirja odottamaan - en kertakaikkiaan kyennyt keskittymään. Kuten sanoit, Morrisonin kirjat edellyttävät lukijalta tarkkuutta. Siksikin olen tämän jättänyt. Haluan saada tästä irti enemmän kuin vain lukaista läpi. Kyllä tämän aika tulee vielä...
VastaaPoistaTuli vielä mieleen, että olisi mukava, jos linkittäisit Keltaisen kesän haasteen alkujuurille :)
VastaaPoistaSain juuri luettua yhden Keltaisen kirjan ja se on ehdottomasti tämän kesän tähänastisista keltaisista paras. Palailen siihen loppuksesästä blogissa.
Niin,ehkä minullakin oli hieman väärä hetki tämän kirjan lukemiseen.
PoistaOi anteeksi, jos olen linkittänyt väärään postaukseen! Luulin, että se on haasteen aloitus, kun siinä mainitaan säännöt ja kaikki. Mihin haluaisit, että linkitän?
Morrisonin lukemiseen tarvitsee tietynlaisen vireen, koska hän haastaa lukijansa mutta palkitseekin kyllä. Kannattaa kokeilla! Minun kansani, minun rakkaani on lempi-Morrisonini! Pitäisi lukea se varmaan uudestaan.
VastaaPoista