The morning after I raised my boss from the dead, I got up to find him sitting half-dressed in my backyard on my chaise lounge. It was about ten a.m. on a July, and the sun was bathing the backyard in brilliant heat. Sam's hair was turned into bright tangle of red and gold. He opened his eyes as I came down the back steps and crossed the yard. I was still in my nightshirt, and I didn't even want to think about my hair. It was pretty much one big snarl. (1. luvun 1. kappale s. 17)
Nyt se on sitten luettu - nimittäin viimeinen Charlaine Harrisin Sookie Stackhouse -kirja, Dead Ever After. Olen viihtynyt vampyyreiden, muodonmuuttajien ja muiden yliluonnollisten olentojen sekä tietenkin Sookien seurassa oikein mainiosti. Kiitos siis sarjasta, Charlaine!
Koska kirja on sarjan viimeinen, lukija voi olettaa, että siinä tarina ja tapahtumat sulkeutuvat, saavat jotenkin päätöksensä. Kirja alkaa siitä, mihin edellinen jää: Sookie on tehnyt intuitiivisen ratkaisun, joka muovaa hänen tulevaisuutensa ja etenkin hänen suhteensa tiettyihin vastakkaisen sukupuolen edustajiin. Sarjan luonteen huomioonottaen kaikkein kiinnostavinta on saada tietää, kenen kanssa Sookie aikoo viettää loppuelämänsä ja ketkä ylipäätään jäävät henkiin (vampyyrit eivät tietenkään elä, mutta voihan heidätkin tappaa lopullisesti). Yllättäen Sookien henkeä uhataan taas monelta taholta, ja hän tarvitseekin lähes kaikkien ystäviensä apua siitä selvitäkseen. Tavallaan on vähän hassua, että kaikki aikaisemmista osista tutut henkilöt ja hahmot sekä monet tapahtumatkin tulevat mainituiksi. Tavallaan taas ihan mukavaa tavata vanhoja tuttuja.
Juonesta ei oikein voi kertoa mitään, ettei tulisi pilanneeksi kenenkään tulevaa lukukokemusta. Se täytyy kyllä sanoa, että en ehkä ollut ihan täysin tyytyväinen loppuratkaisuun, kun lopullisen suunnan aavistin. Toisaalta ymmärrän sen täysin. Ihminen yleensä kaipaa tietynlaista turvallisuuden tunnetta ja pysyvyyttä elämäänsä.
Dead Ever After ei ole aivan niin vetävä kuin sarjan aikaisemmat osat, mikä johtunee juuri siitä, että tarinalle on saatava lopullinen lopetus ja kaikki avoinna olevat asiat on saatava käsiteltyä. Silti tapahtumia vyöryy ihan samaan tahtiin kuin ennenkin. Niin, kolmetoista osaa olen Sookien tarinaa lukenut, enkä todellakaan osaa nimetä, mitä missäkin kirjassa tapahtuu. (Henkilöistä sentään muistan suurimman osan.) Voi siis sanoa, että melko vauhdikas on tämä sarja käänteineen, jotka lopussa alkavat jo hieman toistaa itseään. Vaikka olen sarjan parissa ihan hyvin viihtynytkin, en usko jääväni sitä erityisemmin kaipaamaan.
Harris, Charlaine: Dead Ever After (Gollancz 2013)
Kansi: Patrick Knowles Design
Ostettu omaan hyllyyn
Enpä minäkään enää muista, mitä missäkin kirjassa tapahtui. Sookie-kirjat olivat kyllä viihdyttäviä, vaikka loppuratkaisuun en ihan ollutkaan tyytyväinen. Oli kuitenkin järkyttävää lukea, että Charlaine Harris ei ollut uskaltanut lähteä millekään kirjakiertueelle, koska hän oli saanut tappouhkauksia kirjan loppuratkaisun takia. Huh, en ymmärrä joitakin ihmisiä.
VastaaPoistaOho, minä en ollut kuullutkaan noista tappouhkauksista. Ihan älytöntä. Miten ihmiset menee näihin juttuihin niin sisälle? Minusta taas oli huvittavaa lukea, että onkin tulossa vielä yksi Sookie-kirja.. Olisi nyt malttanut lopettaa. Ei minulle ainakaan jäänyt mitään halua kuulla vielä jostakusta hahmosta.
PoistaTämä sarja on minulle aivan tuntematon. Ilmeisesti kannattaisi aloittaa ihan alusta.
VastaaPoistaAlusta tosiaan kannattaa aloittaa, jos näitä haluaa lukea. Sarja sopii niille, jotka tykkäävät vampyyreista ja muista yliluonnollisista hahmoista ja juonivetoisuudesta. Lähes kaikki näistä on taidettu jo suomentaakin. Minä aloin lukea aikanaan englanniksi, koska suomennoksia ei silloin vielä ollut.
Poista