sunnuntai 25. elokuuta 2013

Aleksi Delikouras: Nörtti: New Game sekä Nörtti 2: Next Level


Aleksi Delikourasin ensimmäinen Nörtti-kirja herätti mielenkiintoni valikoituessaan viime vuonna mukaan Finlandia Junior -karkeloihin. Tänä vuonna ilmestyi sarjaan toinen osa, joten lukaisin ne sitten peräkkäin. Nörtit kiinnostivat, koska olen lukenut aika vähän pojille suunnattua nuortenkirjallisuutta ja pojille on aina paljon vaikeampi löytää sopivaa luettavaa kuin tytöille.

Molemmat Nörtti-kirjat, New Game ja Next Level, kertovat kahdeksasluokkalaisesta DragonSlayer666:a. Drago käyttää suurimman osan ajastaan erilaisiin tietokone- ja konsolipeleihin. Kirjoissa pelataan siis paljon ja viitataan muutenkin usein erilaisiin peleihin. Ja niissä kohdin minä useimmiten eksyin.

 New Game keskittyy Dragon kahdeksannen luokan syyslukukauteen, joka on pojalle suurta tuskaa ja kidutusta. Koulussa Dragoa kiusataan ja syytetään kouluampujaksi. Kotona äiti yrittää saada hänet tekemään muutakin kuin pelaamaan, ja äidin uusi mies, kreikkalainen Jorgos, on piikki Dragon lihassa.

25. heinäkuuta
Tänään mä rikoin kahta mun periaatetta. Ensimmäinen oli, etten mä koskaan rupea pitämään päiväkirjaa ja toinen, etten ikinä liity IRC-Galleriaan. Toisaalta mä en olekaan mikään periaatteen mies. Mun mielestä periaatteet on tarkoitettu idiooteille, joilla ei ole mitään muuta tekemistä kuin keksiä typeriä sääntöjä, jotka rajoittaa niiden ja muiden elämää. Jos mä saan hyvän syyn rikkoa periaatetta, teen sen saman tien. Päiväkirjaa rupesin pitämään ihan vain sen takia, että jos mutsi näännyttää mut nälkään, poliisi löytää mun päiväkirjat ja koko maailma näkee, miten väärin mua on kohdeltu. (Aloituskappale s. 9)

Kirja on hauska mutta samalla myös todella järkyttävä, sillä se näyttää, miten julmia yläkouluikäiset nuoret voivat toisilleen olla. Kiusaaminen voi nimittäin saada todella vakavia muotoja aina väkivallasta nolaamiseen ja vääriin, todella vakaviin syytöksiin.

Next Levelissä Dragon luokka lähtee luokkaretkelle Kreikkaan. Ja tietysti hänen isäpuolensa Jorgos lähtee valvojaksi mukaan. Kakkososassa Dragon kiusaaminen ei enää saa niin suuria mittasuhteita ja muutenkin hänen elämästään tulee hieman siedettävämpää. Ainoa, mikä ei suju, on ihanan Fetasalaatin saaminen tyttöystäväksi.

1. tammikuuta
Mä juoksin niin kovaa kuin pystyin. Mulla oli panokset loppu ja aseena pelkkä puukko. Mä kuulin, miten laukaukset seurasivat mun askeleita. Onneksi mä ehdin vanhan kivirakennuksen taakse piiloon. Lunta pyrytti niin sakeasti, että oli lähes mahdotonta nähdä eteensä. (Aloitus s. 9)

Toinen osa ei ole ihan niin synkkäsävyisen julma kuin ensimmäinen osa, sillä Dragon kiusaaminen on jäänyt vähemmälle. Ei hän edelleenkään ole järin suosittu muttei ihan täysin hyljeksittykään. Dragon lisäksi kiusaajat ovat löytäneet muitakin uhreja. Riemukkuutta kirjaan tuo kreikkalaisen kulttuurin kuvaus, jota olisi voinut olla enemmänkin – Kreikassa kun ollaan. Nyökyttelin kuitenkin muun muassa kreikkalaiselle liikennekäyttäytymiselle ja miesten machoudelle. 


Molemmat kirjat ovat päiväkirjamuodossa, joten tapahtumiin päästään käsiksi Dragon näkökulmasta. Päiväkirjamuoto on melko yllättävä rakenneratkaisu pojille suunnatussa kirjassa, sillä väittäisin oman empiirisen aineistoni (tekstilajioppitunnit yläkoulussa) valossa, että päiväkirja on tekstilajina vieras yläkouluikäisille pojille. He eivät kirjoita omaa päiväkirjaa eivätkä sellaisia lue, elleivät sitten salaa siskojensa kirjoituksia. 

Tavallaan päiväkirjamaisuus toimii romaaneissa kohtuullisen hyvin. Silti koin lukiessani, etten päässyt tarpeeksi hyvin Dragon pään sisälle. En kyennyt samaistumaan häneen ollenkaan. Johtunee varmaankin osin siitä, että olen kirjalle täysin väärää kohderyhmää. En ensinnäkään ole yläkouluikäinen poika ja toisekseen en ymmärrä tietokonepeleistä juuri mitään. Silti molemmat Nörtit olivat mukavia lukukokemuksia.

Äskettäin on Nörttinsä (1 ja 2) lukenut myös Maija.


Delikouras, Aleksi: Nörtti: New Game (Otava 2012)
Kansi: ?

Delikouras, Aleksi: Nörtti 2: Next Level (Otava 2013)
Kansi: ?


Molemmat lainattu kirjastosta


4 kommenttia:

  1. Nämä kiinnostavat kovasti. Onneksi pojille yritetään kirjoittaa jotain omaakin. Mutta kyllä teinipojan lukuinnon herättäminen voi olla lähes mahdoton tehtävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin se on mahdoton tehtävä. Onneksi siitä hommasta on myös myönteisiä kokemuksia:) Muuten en jaksaisi edes yrittää. ;) Eräskin poika innostui Kalle Veirtolan urheiluaiheisista kirjoista kovasti. Ja S. E. Hintonin Me kolme ja jengi uppoaa melko hyvin.

      Luulen, että jotkut pojat saattavat hyvinkin näistä Nörteistä kiinnostua. Ovat hauskoja ja helppoja ja aika monet tuntevat aihepiirinkin, vaikkeivät varsinaisesti nörttejä olisikaan.

      Poista
  2. Minäkin tykkäsin näistä. Tai siis ensimmäisen osan olen lukenut. Pidin siitä, miten hurttia huumoria oli viljelty, vaikka samassa tarinassa käsitelläänkin koulukiusaamista. Mielenkiintoista myös kuulla, mitä sanottavaa tällaisella nörttipelaajalla (oletettavasti) on - itse kun en sellaisia ole koskaan henkilökohtaisesti tuntenut ja olen aina valinnut ihmisseuran pelin sijaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä eivät tosiaan ole aihepiiristään huolimatta ahdistavia. Varsinaiset nörtit ovat teinien joukossa vähemmistössä, mutta nykyäänhän ei tarvitse olla nörtti ymmärtääkseen pelaamista tai harrastaakseen sitä. Senkin puolesta nämä uponnevat yläkouluikäisiin poikiin hyvin.

      Poista

Kiitos kommentistasi!