maanantai 10. joulukuuta 2012

Monika Fagerholm: Amerikkalainen tyttö


Osallistuin lokakuussa alkaneeseen ja marraskuun alussa päättyneeseen Luetut ja lukemattomat -blogin Liisan järjestämään Amerikkalainen tyttö -kimppalukuun. Nyt ehkä olisi jo aika kirjoittaa siitä tänne blogiinkin.

Kimppalukeminen oli mukava kokemus. En ollutkaan aikaisemmin osallistunut mihinkään vastaavaan. Kaikkein parasta oli tietenkin keskustella lukemastaan heti tuoreeltaan sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat lukeneet saman kirjan samaan aikaan. Huomiot kirjasta olivat yllättävän erilaisia, vaikka toki samojakin asioita sieltä löydettiin. Täytyy kuitenkin sanoa, että minulla varmaan toimisi paremmin lukupiirityyppinen lukeminen. Ihan vain siksi, että koin hankalaksi tauottaa lukemista ja keskeyttää sen aina viikoksi. Luen nimittäin yleensä vain yhtä kirjaa kerrallaan ja haluan uppoutua siihen täysin ilman muiden tarinoiden häiriötä. Muuten kimppalukeminen oli kivaa! Täältä voi lukea kimppaluvun etenemisestä (ensimmäinen, toinen ja kolmas etappi) ja Ankin jutun Amerikkalaisesta tytöstä.


Sitten itse kirjaan, joka on varmasti yksi vaikuttavimmista lukukokemuksistani tänä vuonna.

Musiikki alkaa tästä. Yksinkertaista. On 1960-luvun loppu, paikkana New Yorkin Coney Island, missä on uimarantoja, piknikpaikkoja, pieni tivoli, pari ravintolaa, hauskoja peliautomaatteja ja sellaista. (s. 7)


Se tapahtui Seudulla, Bule-lammella. Eddien kuolema. Hän makasi lammen pohjassa. Hiukset levisivät pään ympäri paksuina pitkinä suortuvina, ne olivat kuin mustekalan lonkerot, silmät ja suu olivat ammollaan. Poika näki hänet Lore-kalliolta seistessään tuijottamassa suoraan alas veteen, hän näki huudon joka tulvi äänettömänä tytön avoimesta suusta. Hän katsoi tyttöä silmiin, ne olivat tyhjät. Kalat uivat niistä sisään ja ulos, samoin ruumiin muista aukoista. Mutta vasta myöhemmin, kun oli jo kulunut jonkin aikaa. (s. 9)

Amerikkalainen tyttö kertoo Seudulla asuvista ihmisistä, Seudun salaisuuksista. Heti alkuun tulee selväksi, että Eddie de Wire -niminen tyttö on kuollut, ja koko romaani kietoutuu sen ympärille. Murhattiinko tyttö? Kuka sen teki ja miksi? Vuosia myöhemmin kaksi tyttöä, Sandra ja Doris leikkivät Amerikkalaisen tytön mysteeriä, mikä lopulta johtaa siihen, että Seutu saa taas yhden kuolleen nuoren ja yhden salaisuuden lisää.

Romaanin kerronta on fragmentaarista, ajassa eteen- ja taaksepäin kulkevaa, henkilöstä toiseen hyppivää. Aivan ihastuttavaa mutta todella haastavaa. Lukijan on koko ajan pysyttävä valppaana, ettei menetä tärkeitä viittauksia tai vihjeitä. Niitä on koko kirja täynnä. Vihjeitä, joilla on merkitystä, mutta myös vihjeitä, jotka jäävät merkityksettömiksi. Tai niin ainakin oletan. Koskaan ei voi olla varma, mikä kirjassa on totta ja mikä jotain muuta, sillä Sandran ja Doriksen mielikuvitusleikit lomittuvat todellisiin tapahtumiin. Kerronnassa on myös paljon aukkoja ja se jättää paljon kysymyksiä. Se vastaa joihinkin, mutta jättää jälkeensä aina nipun uusia. Sellainen on myös lopetus: uusia kysymyksiä, joihin luultavasti saa vastauksen Amerikkalaisen tytön jatko-osassa Säihkenäyttämössä.

Aluksi Amerikkalaisen tytön tarinaan oli vaikea päästä mukaan. Sen lisäksi, että kerronta on haastavaa, tuo lisävaikeutta myös henkilöiden paljous. Mutta kun kerrontaan ja kaikkiin henkilöihin on tottunut, niin kirja vie mukanaan. Eikä vähiten kielensä takia: Fagerholmin kieli on kaunista, elinvoimaista, uutta luovaa. 

Tunnelma romaanissa on koko ajan hyytävä, painostava. Ihmisillä on paha olla ja he kantavat sisällään suuria, tummia salaisuuksia. Toisaalta he yrittävät koko ajan myös ymmärtää ympärillään olevia ihmisiä, saada selville heidän salaisuuksiaan. Ilmapiiri on sakeanaan kateutta, petoksia, katkeruutta, pakenemista. Joku juoksee karkuun itseään, joku rakkaintaan.

Katso äiti, ne ovat tärvelleet minun lauluni.


Haasteet: Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahti, TBR100


Fagerholm, Monika: Amerikkalainen tyttö (Teos 2004)
Ruotsinkielinen alkuteos: Den amerikanska flickan (Söderströms 2004)
Suomentanut Liisa Ryömä
Graafinen suunnittelu: Maria Appelberg

11 kommenttia:

  1. Löytyy kirjahyllystäni ja TBR-listaltani... olisi varmaan pitänyt osallistua kimppalukuun, koska jotenkin vaikea tarttua ko. kirjaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli ihan sama juttu. Tai ei löydy omasta hyllystä, mutta oli tbr-listalla ja tuntui vaikealta aloittaa. Se johtui tasan siitä, että olen kaksi kertaa yrittänyt lukea Fagerholmin Ihanat naiset rannalla enkä ole päässyt alkua pitemmälle. Oletin että Amerikkalainen tyttö on samanlainen tylsyys, mutta eipäs ollutkaan! Sanoisin että kyllä kannattaa tähän tarttua, vaikka aluksi se tarttuminen hankalalta tuntuisikin.

      Poista
    2. Oih, musta Ihanat naiset on hieno kirja! Ja ihana elokuvanakin... Jos tämä on vielä hienompi, niin pitää ottaa alkuvuodesta luettavaksi =)

      Poista
    3. Mun varmaan pitää kokeilla Ihania naisia vielä kerran, jos vaikka kolmas kerta toden sanoisi.. En oo muuten sitä leffaakaan nähnyt. Hmm. Eniveis, Amerikkalainen tyttö on hieno, hienompi :)

      Poista
  2. Huh huh, kun tulee kylmiä väreitä pelkästään arviotasi lukemalla! Hienot lainaukset olet ottanut ja oikeisiin paikkoihin tekstissäsi... Tuo "Katso äiti, ne ovat tärvelleet minun lauluni", on karmean hieno!
    PS: Kiitos linkityksestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Kiitos, Anki ja olepa hyvä :) Mullakin oli eilen illalla tätä kirjoittaessani tosi hyytävä olo, kun muistelin kirjan tapahtumia ja tunnelmaa. Hyvin jäi siis Amerikkalainen tyttö ihon alle.

      Poista
  3. Minäkin upposin tähän kirjaan ja nautin kielestä. Jotakin jäin kirjan lopulta odottamaan enemmän mutta itse matka kirjan mukana oli hieno.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin kirjoitin tuolla kolmannen etapin keskustelussa, että lopussa tunnelma jotenkin lässähti, vaikka asiat tavallaan selvisivätkin. Ja sitten lopetus sai taas kylmät väreet kulkemaan pitkin selkäpiitä! Olenkin melko varma, että jatkan tarinaa Säihkenäyttämön parissa.

      Poista
  4. Kiitos vielä kimppalukuun osallistumisesta!

    Olen miettinyt, että jos/kun luen tämän joskus uudestaan, löydänkö uusia vihjeitä ja johtolankoja, vai jäävätkö jotkut vihjeet edelleen vaille merkitystä. Odotan kyllä kovasti myös Säihkenäyttämön lukemista.

    Hyytävyyden lisäksi tässä oli minusta paljon myös kepeyttä ja huumoria.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Liisa, itsellesi järjestämisestä!

      Epäilenpä, että uudelleen lukiessa uusia vihjeitä varmasti huomaa. Muutenkin kirja voisi tuntua selkeämmältä toisella kerralla. Vaikka ei se nyt mitenkään epäselvä ollut, mutta sitten kun tietää mitä tapahtuu, voi varmaankin enemmän keskittyä juuri noihin kaikkiin langanpätkiin, joita kirjassa viljellään ja yrittää solmia niitä toisiinsa.

      Minulle jäi kirjasta päällimmäisenä mieleen painostava tunnelma. Olihan siinä toki huumoriakin, mutta minusta lasten leikitkin olivat usein hieman pelottavia.

      Poista

Kiitos kommentistasi!