sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Mila Teräs: Perhosen varjo


Kuva: Otava
Minun oli tarkoitus lukea Mila Teräksen nuortenkirjauutuus Perhosen varjo jo Blogistanian Kuopus -kisaa ennen, mutten millään ehtinyt. Ei se mitään, sillä parempi myöhään ja niin edelleen. Eikä kirja - odotuksista huolimatta - olisi hätyytellyt kolmen kärkeä.

- Linnea, sulle on tullut kirje, äiti huikkaa ovelta.Suljen selailemani nettisivun ja leiskautan katseeni äitiin, joka heiluttelee kädessään vaaleanviolettia kirjekuorta. (Aloituskappale s. 8)

Pian neljätoistavuotias Linnea kokee elämänsä hankalana: vanhemmat ovat eronneet ja hän on äitinsä kanssa muuttanut äidin uuden kamalan miesystävän luo eikä hänellä oikeastaan ole ystäviä. Lisäksi hän pitää itseään kauheana, lihavana, tyhmänä ja rumana, vaikka on kaikkea muuta. Linnean tuleva kesäloma näyttää jo etukäteen surkealta, mutta sitten hän saa isoäidiltään kutsun tulla viettämään kesää hänen luokseen Usvalaan. 

Linnea on aina pitänyt itseään ulkopuolisena ja ajatellut kuuluvansa ennemminkin jonnekin muualle. Hänen äitinsä on aina ollut hyvin vaitonainen oman sukunsa asioista eikä haluaisi nytkään päästää Linneaa Usvalaan. Suvun salaisuudet kuitenkin selviävät isoäidin luona, ja tyttö oppii samalla tuntemaan itseäänkin ja ymmärtää, mistä erilaisuus kumpuaa.

Romaanin vahvuuksia on ehdottomasti nuoren anorektikon ajatusmaailman kuvaaminen, sillä anorektikkohan Linnea on. Hän rankaisee itseään tyhmyydestä ja lihavuudesta kieltämällä itseltään syömisen lähes tyystin ja rääkkäämällä itseään kilometrien mittaisilla juoksulenkeillä. Suoraa syytä Linnean sairastumiseen ei kerrota, mutta varmasti kaikki hänen ongelmansa ovat sitä edesauttaneet.

Toinen mielenkiintoinen taso on kirjan maagisuus, joka ei kuitenkaan minuun täysillä kolahtanut. Pidän kovin fantasiakirjallisuudesta ja maagisesta realismista. Perhosen varjossa maagiset elementit ovat taustalla läsnä koko ajan, mutta Usvan kansan, keijujen, ja Linnean kohtaaminen jää hyvin lyhyeksi. Metsään menneiden tapaaminen ei muuta Linnean elämää niin paljon kuin voisi kuvitella, vaan enemmän sitä muuttavat uudet, tärkeät ihmiset, joihin hän Usvalassa ollessaan tutustuu. Ystävyydellä Valeriaan, ihastumisella Mikaeliin ja lähemmällä tutustumisella isoäitiin ja tämän luona asuvaan Hedvigiin on tervehdyttävä vaikutus. Usvan kansasta vihjaillaan alusta asti, mutta olisin halunnut tietää siitä vielä lisää. Ehkä odotin, että maagisuutta olisi ollut enemmän ja suoremmin esillä.

Saran mukaan kirja on yhtä aikaa kaunis ja herkkä kuin rankka ja raakakin. Teräs kirjoittaa kauniisti, mutten silti voi sanoa kirjaa kauniiksi. Sillä vaikka lopussa asiat alkavatkin selvitä, jäi minulle kirjasta päällimmäisenä mieleen Linnean ajatusten ahdistavuus, se miten hän inhoaa itseään, kiduttaa itseään. Myös kohtaaminen Usvan kansan kanssa muuttuu rumaksi, vaikkei se toki ole heidän syytään. Pidin kyllä kirjasta, mutta minulle siitä jäi Se Jokin uupumaan.


Teräs, Mila: Perhosen varjo (Otava 2012)
Kansi: ?

6 kommenttia:

  1. Tykkäsin Mila Teräksen Sinisestä huoneesta, jonka luin muutama vuosi sitten (ja tykkään kovasti myös lastenromaaneistaan), joten haluaisin lukea tämänkin. Syömishäiriö aiheena kyllä vähän pelottaa; on ahdistavaa lukea, kuinka nuori aiheuttaa itselleen osin elinikäisiäkin vammoja tuolla tavalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syömishäiriö on kyllä kamala aihe. Tavallaan tämän kirjan lopetus on ihan positiivinen, mutta silti mulle jäi tuo ahdistavuus parhaiten mieleen. Silti kirjaa ei ollut ahdistavaa lukea. Mun mielestä syömishäiriön taustalla olevien ajatusten kuvaaminen on mielenkiintoista luettavaa, koska mun on aina ollut todella vaikea ymmärtää, mitä joku oikein ajattelee, kun tekee itselleen tuollaista.

      Meillä luettiin juuri yksi Telma-kirjoista ja se oli kiva. Palaan siihen varmasti myöhemmin.

      Poista
  2. Tintti, minulle tuli jotenkin sellainen olo kirjasta, että Linnean tarinaa voisi vielä jatkaa. Kuten totesitkin, niin Usvan kansan kohtaaminen jää kovin lyhyeksi ja tästä fantasia-puolesta olisi kiinnostavaa lukea lisää. Pidin kirjan maagisesta tunnelmasta ja ahdistavuus ei tullut niin läpi, mutta varmasti tämä koetaan eri tavoin.

    Mukavaa kirjallista Uutta Vuotta 2013 sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnean tarinaa voisi tosiaan jatkaa. Olisi ainakin mielenkiintoista tietää, miten Linnea täyttää kohtalonsa Ratkaisijana ja mitä se ylipäätään tarkoittaa. Ehkä jatko-osassa voisi olla fantasiamaailmakin enemmän läsnä.

      Tässä tosiaan taas näemme sen, että lukijat kokevat eri tavoin - ja hyvä niin!

      Ihanaa uutta kirjavuotta sinullekin, Sara!

      Poista
  3. mikä on kirjan teema ja aihe ?

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!