Hiljaisuus soi h-mollissa

Lennän unissani joka yö. Pienenä osasin lentää silloinkin, kun en nukkunut. Enää en osaa, vaikka harjoittelen yhtä mittaa. Ja sen jälkeen mitä näin viime yönä, haluan enemmän kuin koskaan lentää täysin hereillä. Äiti kyllä sanoo: Aina voi haluta, mutta kaikkea ei saa. Ihan oikeastiko?

Pieni kylä jossakin päin Walesia 1950-luvulla. 12-vuotias Gwenni lentää öisin kylän yllä, näkee enteitä ja kuulee Maan laulavan. Päivisin hän lentoharjoitusten ohella tekee omia tutkimuksiaan ja suunnitelmiaan. Gwenni ei viihdy kotona, koska ei milloinkaan pysty tekemään asioita äitinsä mielestä oikein. Hän tuntee olonsa paljon kotoisammaksi Evansin perheen luona, sillä äiti Elin Evans on Gwennille todella kiltti ja Gwenni pitää myös paljon perheen kaksosista, Catrinista ja Angharadista. Mutta perheen vihaista isää, Ifan Evansia hän pelkää.

Eräänä yönä Gwenni näkee lennollaan hukkuneen miehen kastealtaassa. Muutaman päivän kuluttua sieltä todella löydetään miehen ruumis. Ifan Evans on kuollut. Koko pienen kylän elämä muuttuu kuoleman myötä, etenkin kun selviää, että kyse ei ole onnettomuudesta. Eniten Evansin kuolema vaikuttaa tietysti Evansin perheeseen, mutta Gwennin yllätykseksi ei heidänkään perheensä palaa enää ennalleen.

Mari Strachanin esikoisromaani Hiljaisuus soi h-mollissa ei ole kuitenkaan rikostarina, vaikka murha onkin koko ajan taustalla läsnä vaan se kuvaa ennen kaikkea Gwennin kasvua lapsesta nuoreksi. Sillä mitä enemmän alussa niin naiivi Gwenni ymmärtää ja saa salaisuuksista selville - sillä niitä kylässä ja hänen perheessään riittää -, sitä vanhemmaksi ja kypsemmäksi hän muuttuu. Toinen keskeinen teema on Gwennin suhde äitiinsä. Miksi äiti aina lyttää hänet? Miksi äiti rakastaa isosisko Bethania enemmän? Samalla esille nousevat koko perheen ja suvun keskinäiset välit. Miksi äidin suvusta ei koskaan puhuta? Miksi äiti on isälle ilkeä?

Kirja on aiheeltaan ja tarinaltaan hyvin surullinen, mutta lukukokemus ei sitä ole. Siihen vaikuttanee eniten se, että kertojanääni kuuluu Gwennille ja tapahtumat nähdään siis hänen näkökulmastaan. Koska Gwenni on kertojanakin lapsellinen ja aluksi tietämätön, ymmärtää lukija koko ajan häntä enemmän. Mutta lopulta Gwennikin ymmärtää. Tyttö voisi olla surumielinen ja lyöty, mutta hän ei ole. Hän on yllättävän vahva ja 12-vuotiaaksi lopulta yllättävän viisas, vaikka kaikki häntä outona pitävätkin. Kaikki tämä välittyy tekstistä hienosti.

Hiljaisuus soi h-mollissa on hyvä kirja. Luulin jostain syystä, että kyseessä olisi fantasiaan vivahtava romaani, mutta sitä se ei ole. Minulle tuli lukiessani monta kertaa mieleen aiemmin tänä vuonna lukemani Ammanitin Minä en pelkää. Kirjoissa onkin yhtymäkohtia: molemmissa kertojana on lapsi, joka saa selville salaisuuksia omasta yhteisöstään ja perheestään. Ammanitin kirja on kuitenkin paljon jännittävämpi ja pelottavampi, mikä varmaankin osaltaan johtuu siitä, että hänen päähenkilökertojansa joutuu itsekin mukaan tukaliin tilanteisiin toisin kuin Gwenni.

Avaan tällä kirjalla TBR100-listani.

Strachan, Mari: Hiljaisuus soi h-mollissa (Karisto 2010)

Eglanninkielinen alkuteos: The Earth Hums in B Flat (2009)

Suomentanut Kirsi Ohrankämmen