Seita Parkkola: Viima

Kuva: WSOY

Seita Parkkolan nuortenkirja Viima on ollut lukulistallani jo pitkään. Satuin löytämään kirjan työpaikan hyllystä ja lainasin. Luin ja pidin.

Minä olen Viima ja kaksitoista. Ei yhtään hullumpi ikä. Ja silti se voi olla pahinta mitä pojalle tapahtuu. Pahempaa kuin joutua elinrosvojen sieppaamaksi tai jäädä ikuiseen jälki-istuntoon. Olla kaksitoista vuotta on kahdeksan auton ketjukolari. (Aloituskappale s. 5)

Viima Teräs on 12-vuotias poika, jolla menee hieman huonosti. Hänen vanhempansa ovat eronneet, ja poika karkailee omille teilleen. Viima saa kuitenkin vielä yhden mahdollisuuden, kun hän pääsee Mahdollisuuksien taloon, kouluun, joka on kuin vankila. Paikan Mahdollisuuksien talossa Viimalle järjestää hänen uusi äitipuolensa, Virve Avanto, joka sattuu olemaan kyseisen koulun kuraattori.

Koulu on vielä kamalampi paikka kuin Viima olisi voinut kuvitellakaan. Hän joutuu luopumaan kaikesta entiseen elämäänsä liittyvästä, kuten skeittaamisesta ja kavereistaan. Uusi koulu järjestää opetuksen lisäksi ohjelmaa myös vapaa-ajalle. Pian koulun alkamisen jälkeen hänen vanhempansa katoavat vuoron perään, eikä koululla tunnu olevan kaikki ihan kohdallaan. Oman lisänsä tarinaan tuovat menetetyt, hylätyssä tehtaassa asuvat lapset, joihin Viima tutustuu.

Eräs tehtaan lapsista, Intia, on koko romaanin kiinnostavin henkilö. Kuka hän on? Onko häntä edes oikeasti olemassa? Myös Viima tuntee oudolla tavalla vetoa Intiaa kohtaan. Tyttöä, jolla on keinot selviytyä kaupungissa ilman vanhempia ja joka osaa tarpeen vaatiessa olla näkymätön.

Viima on mielenkiintoinen romaani. Se rikkoo genrerajoja yhdistelemällä mm. fantasian ja jännityskirjallisuuden piirteitä. Kirjan meno äityykin melko jännittäväksi, joten kovin nuorille en kirjaa suosittelisi, vaikka päähenkilö onkin vasta 12-vuotias. Kirjan idea ei ole ennennäkemätön, sillä lukiessani vertailin sitä esimerkiksi aiemmin lukemiini Tomi Kontion Keväällä isä sai siivet -romaaniin ja Philip Pullmanin Kultaiseen kompassiin. Toteutus on kuitenkin hyvä, eikä kirja ainakaan verrokkiensa rinnalla kalpene.

Osallistun kirjalla Lukudiplomi-haasteeseen.

Parkkola, Seita: Viima (WSOY 2006)

Kuvitus: Jani Ikonen

Graafinen suunnittelu: Sami Saramäki

Lainattu työpaikalta