"Tämä ei tule olemaan helppoa", minä mutisen ja tuijotan raskasta, konehuoneeseen johtavaa metalliovea Varjeluksen Huoltotasolla. Näen sumeassa peilikuvassani Vanhimman tummat silmät, kuten hetkeä ennen hänen kuolemaansa. Näen suupielissäni Orionin pienen hymyn, kuten silloin kun hän iloitsi Vanhimman kuolemasta. Jossain kloonattujen piirteitteni takana, kaikkien minua edeltäneiden Vanhimpien piirteiden takana täytyy olla jotakin, mikä on vain minun, jotakin ainutlaatuista, jotakin mikä ei ole peräisin kaksi kerrosta alempana olevasta genetiikan laboratoriosta. (Seuraaja, aloituskappale s. 7)
 |
| Kuva: Otava |
Luin viime vuonna Beth Revisin Across the Universe -trilogian ensimmäisen osan ja koska pidin siitä paljon, oli ilmiselvää, että jatkan sarjan parissa heti kun toinen osa ilmestyy. Miljoona aurinkoa -nimeä kantava kakkososa jatkaa tarinaa siitä, mihin se ensimmäisessä osassa jää. Vanhin on kuollut ja niinpä Seuraaja on uusi Vanhin. Hän ei kuitenkaan tahdo johtaa alusta edeltäjänsä ottein vaan lakkaa esimerkiksi huumaamasta asukkaita. Valitettavasti ongelmia alkaa ilmetä heti, kun asukkaat saavat tietoisuutensa ja tahtonsa takaisin, ja alus alkaa luisua sekasortoon.
Tämäkin kirja etenee ykkösosan tavoin vuoronperään Seuraajan ja Amyn näkökulmasta. Siinä missä Varjelus on kaikki, mihin Seuraaja on tottunut, on Maasta tulleella Amyllä suuria vaikeuksia sopeutua elämään Varjeluksella. Lisäongelmia aiheuttaa se, että aluksen asukkaat pitävät häntä erilaisuutensa takia friikkinä ja syypäänä kaikkiin ongelmiin. Amy painiskelee myös tunteidensa kanssa: hän ei osaa määritellä itseään ilman vanhempiaan, ilman Maata. Hän ei myöskään tiedä, mitä tuntee Seuraajaa kohtaan.
Tämän kirjan suurin ongelma on se, etteivät Seuraajan ja Amyn äänet eroa toisistaan riittävän paljon. Lukiessani en aina heti tiennyt kumpi on äänessä, ellei puheenaiheena ollut esimerkiksi aluksen johtaminen, mikä on selvästi Seuraajan heiniä. Jouduin useamman kerran tarkastamaan, kumman nimi luvun otsikkona on. Se jos mikä häiritsee lukukokemusta.
Toisaalta sanoisin, etteivät päähenkilöt vedä vertoja juonelle. Amy ja tässä kirjassa myös Seuraaja vaikuttavat tylsiltä hahmoilta. Onneksi sillä ei niinkään ole väliä, sillä tapahtumat ovat päähenkilöitäkin keskeisemmässä osassa. Kirja on todella jännittävä ja juonenkäänteet ovat yllättäviä. Amy ja Seuraaja selvittelevät tahoillaan omia ongelmiaan ja yrittävät ratkaista niitä parhaan kykynsä mukaan. Amy saa edellisessä osassa jäädytetyltä Orionilta vihjeitä, jotka selvitettyään hän saa tietää aluksen salaisuuden. Sen jälkeen hänen tulee tehdä valinta. Seuraajalla taas on kädet täynnä tyytymättömien asukkaiden kanssa, sillä kun ketään ei pakoteta töihin, alkaa tuottavuus laskea ja ruoka vähetä. Asukkaat alkavat myös muutaman kiihottajan myötä vastustaa Seuraajaa johtajana, mellakoida ja joku jopa murhaa hänen nimissään.
Kuten sanottua kirja on hyvin juonivetoinen, mutta en näe sitä pahana asiana. Etenkin kun juonenkäänteet ovat sellaisia kuin ne tässä ovat. Ainakaan minä en olisi suurinta osaa pystynyt arvaamaan. Revis myös tietää, kuinka trilogia rakennetaan. Kirja nimittäin loppuu sellaiseen kohtaan, että ihan pakko on se päätösosakin sitten aikanaan lukea.
Osallistun kirjalla Kosmoksen lumoa ja tähtisumua -haasteeseen.
Revis, Beth: Miljoona aurinkoa (Across the Universe 2) (Otava 2013)
Englanninkielinen alkuteos: A Million Suns (2012)
Suomentanut Outi Järvinen
Etukannen kuva: Michael Frost
Arvostelukappale
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!