Väristys-trilogia

Törmäsin jossakin päin verkkoa haahuillessani Maggie Stiefvaterin Väristys-trilogiaan (engl. The Wolves of Mercy Falls) ja ennen kaikkea kehuihin siitä. Eipä muuta kuin lukulistalle. Sitten vihdoin lukemaan ja voi sitä pettymyksen määrää, kun ensimmäinen osa, Väristys, oli saatu päätökseen. En ymmärtänyt ollenkaan, mikä kirjassa oli hyvää saati kehuttavaa. Romaanin juoni ei ole kummoinen ja rakkaustarina on esteineen ja vaaroineen melko kliseinen eikä suomennos sitten ehkä ollut saavuttanut sitä Stiefvaterin kielen paljon kehuttua runollisuutta. Romaanin tarina myös saa päätöksensä eikä avoimia kysymyksiä juuri jää. En ymmärtänyt alkuunkaan, mitä kahdessa seuraavassa osassa voisi olla enkä aikonut ottaa siitä selvää. Minulla kuitenkin oli toinen osa, Häivähdys, jo lainassa ja pakkohan sitä oli selailla: Mistä tämä kertoo? Täytyy vain todeta, että onneksi kakkososa oli lainassa ja onneksi jatkoin lukemista.

  

Väristys. 17-vuotias Grace tarkkailee takapihallaan käyskenteleviä susia. Etenkin eräs keltasilmäinen susi tuntuu tutulta, ja sen Grace haluaa aina nähdä. Eräänä iltana hän löytää takaoveltaan pojan, jolla on samat keltaiset silmät kuin hänen sudellaan. Poika, Sam, on ihmissusi. Tytön ja pojan kohtaamisesta alkaa rakkaustarina, kuten arvattavissa on. Ihmissusilaumassa on muitakin susia, joista tärkeimmät ovat Samin adoptioisä Beck sekä Ulrik, Paul ja Shelby.

Romaani koostuu 67 luvusta, joiden kertojina vuorottelevat Grace ja Sam. Luvut ovat melko lyhyitä, mikä osin aiheuttaa sen, että kummankaan nahkoihin ei täysin pääse sisälle. Kumpaankaan ei pääse tutustumaan kovin hyvin, kun kertoja jo vaihtuu. Myös tapahtumat ovat tämän vuoksi melko katkelmallisia.

En siis lämmennyt romaanin tarinalle: en keskiössä olevalle Gracen ja Samin rakkaustarinalle, mutta eivät tarinan muutkaan ulottuvuudet temmanneet mukaansa. Ei juoni ennalta arvattava ole, mutta jostain syystä muu susilauma ei jaksanut kiinnostaa, eivät  edes uudet sudet, jotka jo ihmisinä esitellään lukijalle. 

Häivähdys. Trilogian toinen osa hyödyntää myös usean kertojan tekniikkaa, mutta jo hieman harjaantuneemmin. Luvut eivät ole liian lyhyitä ja katkelmallisia. Stiefvater päästää ääneen myös kaksi muuta kertojaa Samin ja Gracen lisäksi: Isabelin ja Colen. Isabel on samassa koulussa Gracen kanssa ja tutustui susiin veljensä kautta. Cole taas on itsekeskeinen ja -tuhoinen rocktähti Cole St. Clair, joka on yksi ensimmäisessä osassa esitellyistä uusista susista. Uudet kertojat tuovat romaaniin syvyyttä, särmää ja mielenkiintoa avausosaan verrattuna. Nyt keskiössä ei enää olekaan Gracen ja Samin rakkaus, vaan se on taustalla oleva itsestäänselvyys. Toki Gracen ja Samin välillä tapahtuu paljon, mutta kiinnostavampaa on silti Isabelin ja Colen suhteen eteneminen.

Ihmettelin ensimmäisen osan jälkeen, mistä ihmeestä toinen osa enää voisi kertoa. No, nyt tietysti Gracesta on tulossa susi (tämä kerrotaan jo takakansitekstissä, joten en spoilaa!), mikä on kyllä melkoisen yllättävä juonenkäänne. Myös muista susista ja heidän taustoistaan kerrotaan enemmän, mitä oikeastaan oletinkin. Toisen osan tehtävä trilogiassa lienee juonen eteenpäin vieminen ja osin taustoittaminenkin - kaikkea kun ei voi ensimmäisessä osassa kertoa. Tämä toinen osa on juonellisesti huomattavasti parempi ja kiinnostavampi kuin Väristys. 

Ikuisuus. Kolmas osa onkin sitten tapahtumien kannalta kaikkein vilkkain ja myös parhaiten rakennettu. Kertojina ovat edelleen tutut Sam & Grace sekä Cole & Isabel. Kerrontatekniikka toimii samoin perustein yhtä hyvin kuin toisessakin osassa. Ikuisuudessa on vihdoin myös havaittavissa sitä kielen runollisuutta, josta Stiefvateria on kehuttu. Trilogiassa on muuten runoillakin roolinsa: Sam tekee omia biisejä ja lukee Rilken runoja. Rilke vaikuttaa sen verran mielenkiintoiselta, että hänen runouteensa voisi jossakin vaiheessa tutustua.

Kolmannessa osassa susilaumaa uhkaa todellinen vaara, kun lauma päätetään tappaa metsästä löytyneen susien tappaman tytön vuoksi. Grace on tietenkin metsässä ja hänet, kuten kaikki muutkin sudet on saatava pelastettua. Vain Sam ja Cole voivat tehdä jotakin. Ikuisuus on selvästi jännittävin trilogian romaaneista. Tässä alkavat juonenkäänteet olla sillä tavalla kohdallaan, ettei lukemista oikein malttaisi lopettaa. Myös henkilöhahmot syvenevät ja kasvavat edelleen, minkä luen todelliseksi ansioksi. 


Kaiken kaikkiaan Väristys on trilogiana varsin toimiva ja lukukokemus oli positiivinen, vaikka ensimmäisen osan jälkeen en olisi halunnutkaan jatkaa. Tuntuu, että kirjailija on vasta toisen osan myötä ymmärtänyt, että trilogia (samoin kuin sarjakirja) vaatii koukkuja, joilla lukija saadaan vedettyä syvemmälle romaanin maailmaan.
  
Stiefvater, Maggie: Väristys (WSOY 2010)
Englanninkielinen alkuteos: Shiver (2009)
Suomentanut Laura Honkasalo

Stiefvater, Maggie: Häivähdys (WSOY 2011)
Englanninkielinen alkuteos: Linger (2010)
Suomentanut Laura Honkasalo

Stiefvater, Maggie: Ikuisuus (WSOY 2011)
Englanninkielinen alkuteos: Forever (2011)
Suomentanut Helene Bützow