torstai 15. maaliskuuta 2012

Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville

Jos Mary Ann Shafferin ja Annie Barrowsin romaania Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville pitäisi kuvailla yhdellä adjektiivilla, sanoisin sitä hurmaavaksi tai viehättäväksi kirjaksi. Siitä huolimatta, että kirja käsittelee toisen maailmansodan tapahtumia ja Kanaalisaarten miehitystä. Se tekee sen kuitenkin alleviivaamatta sodan kauhuja ja toivottomuutta.

Kirjan päähenkilö on lontoolainen kirjailija Juliet Ashton. Romaani on kirjeromaani, joka koostuu pääosin Julietin eri henkilöille lähettämistä kirjeistä ja Julietin eri henkilöiltä saamista kirjeistä. Kaikki kirjeet eivät saa vastausta, mutta seuraavista kirjeistä selviää useimmiten, että niihin on vastattu. Kirjeet valottavat hyvin henkilöiden elämää, vaikka osa asioista tuleekin lukijalle aikamoisina yllätyksinä. Julietin kirjoittamat kirjeet ovat nokkelia ja humoristisia. Nautin niiden lukemisesta, hihittelin välillä ääneenkin. (Miksei Juliet kirjoita minulle kirjeitä?) Muiden kirjoittamien kirjeiden tyyli ei ehkä eroa toisistaan riittävästi, jotta kukaan muu saisi selvästi erottuvan oman äänensä. Toisaalta kirjeiden aiheet ovat tunnistettavia.

Juliet käy kirjeenvaihtoa muun muassa kustantajansa ja ystävänsä Sidneyn, ystävänsä ja Sidneyn siskon Sophien, kustannustoimittajansa(?) Susanin sekä joukon guernseyläisiä kirjallisuuspiiriläisiä kanssa. Guernsey tulee mukaan kuvioihin erään Dawsey Adams -nimisen miehen myötä. Hän saa käsiinsä erään Julietin vanhan kirjan ja kirjoittaa sen vuoksi ja innostamana Julietille kyseisestä kirjasta ja kirjallisuuspiiristä.

Hyvä neiti Ashton,
nimeni on Dawsey Adams ja asun maatilallani St. Martinin kunnassa Guernseyllä. Tiedän teistä, koska minulla on teille taannoin kuulunut kirja Elian valitut esseet, jonka kirjoittajan oikea nimi oli Charles Lamb. Teidän nimenne ja osoitteenne oli kirjoitettu etukannen sisäpintaan.
Sanon suoraan: Charles Lamb on minulle rakas. Kirjani nimi on Elian valitut esseet, ja mietinkin nyt, onko hän kirjoittanut enemmänkin, jotta on voitu valita. Jos on, haluaisin lukea loputkin, mutta Guernseyllä ei ole yhtäkään kirjakauppaa, vaikka saksalaiset ovat jo lähteneet pois.

Yhtäkkiä Juliet huomaa olevansa kirjeenvaihdossa useammankin kirjallisuuspiiriläisen kanssa. Julietin edellinen kirja on ollut bestseller, mutta uuteen kirjaan hänellä ei vielä ole aihetta. Niinpä hän lähtee Guernseyn saarelle ottamaan selvää kirjallisuuspiiristä ja miehitysajasta, mutta ennen kaikkea tapaamaan uusia ystäviään, kirjallisuuspiiriläisiä. Enempää en juonesta kerro, jotta en tule paljastaneeksi liikaa.

Juliet on kiinnostava henkilö. Hän on itsenäinen kaupunkilaisnainen, joka elättää itsensä. Hän toki toivoo löytävänsä rakkauden, mutta ei suostu naimisiin kenen tahansa kanssa:

Olenko liian nirso? En halua naimisiin vain jotta olisin naimisissa. En osaa kuvitellakaan mitään yksinäisempää kuin viettää loppuelämä jonkun sellaisen vierellä kenen kanssa ei voi puhua, tai vielä pahempaa, jonkun sellaisen kenen kanssa ei voi olla hiljaa. (Julietilta Sophielle)

Juliet siis kapinoi ajan tapoja ja henkeä vastaan. Julietissa on kiintoisaa myös hänen kirjailijuutensa, jota hän tietysti kirjeissään käsittelee. Hän saa elantonsa kirjoittamalla, joten hän ei voi kovin paljon valikoida kirjoittamistaan. Niinpä hän ryhtyy tarmokkaasti taustatyöhön oli sitten kyse Timesin artikkelista tahi seuraavasta romaanista. Jostain syystä pidän kirjoista, jotka kertovat jotakin kirjojen kirjoittamisesta.

Toinen mielenkiintoinen henkilö on guernseyläinen Elizabeth. Hän on romaanissa hyvin keskeisessä roolissa. Niin tärkeässä, ettei hänestä oikein voi kertoa mitään paljastamatta liikaa.

Vaikka romaani sijoittuu aikaan toisen maailmansodan jälkeen, vuoteen 1946, on sota silti koko ajan läsnä. Ensinnäkin siitä on kulunut vasta liian vähän aikaa ja se on tietysti koskettanut jokaista. Saksalaiset miehittivät Kanaalisaaret ja pommittivat Lontoota, joten kaikki kirjan henkilöt ovat joutuneet sodan kohtaamaan. Toisiin se on toki vaikuttanut enemmän kuin toisiin. Toiset ovat joutuneet silmitysten pahuuden kanssa, toiset ovat nähneet myös vihollisen inhimillisen puolen. Mutta kuten sanottua, kirja ei mässäile pahuudella, sodan mielipuolisuudella vaan esittää sen hyvien tekojen kautta. Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville onkin ehdottomasti hyväntuulisin ja toivoa antavin sotaan liittyvä romaani, jonka olen koskaan lukenut.


Shaffer, Mary Ann & Barrows, Annie: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville (Otava 2010)
Englanninkielinen alkuteos: The Guernsey Literary and Potato Peel Pie Society (2008)
Suomentanut Jaana Kapari-Jatta

1 kommentti:

Kiitos kommentistasi!