Teemana nuortenkirjat

Kouluvuosi on taas käynnistynyt! Sen kunniaksi aion tämän kuun loppuun asti lukea nuortenkirjallisuutta ja blogata tietysti niistä kirjoista, jotka tänä aikana ehdin lukea.

"Teenage Students With Backpack" by Ambro / www.freedigitalphotos.net

Kaikki, jotka ovat blogiani jonkin aikaa seuranneet, ovat huomanneet, että luen aika ajoin nuorille suunnattua kirjallisuutta. Siihen on oikeastaan kolme syytä: 

1) Olen ammatiltani äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja ja haluan siksi pysyä kartalla nuortenkirjallisuuden suuntauksista. Siksi, että tietäisin mikä nuoria puhuttaa. Siksi, että osaisin suositella ja ehdottaa jokaiselle kiinnostavaa ja sopivaa luettavaa.

2) Minusta tuntuu, että nuortenkirjallisuutta ei arvosteta ihan niin paljon kuin olisi syytä (vaikka täytyy sanoa, että viime aikoina tilanne on hiukan parantunut). Haluan tehdä oman osani nostamalla esille sekä uutta että vanhempaa nuotenkirjallisuutta.

3) Uudet nuortenkirjat ovat niin hyviä ja mielenkiintoisia, että luen niitä mielelläni.

Koska lukusuunnitelmia pitää aina olla, olen tehnyt kaksi nuortenkirjapinoa. Toisessa ovat omasta hyllystäni löytyneet lukemattomat kirjat ja toisessa kirjastosta tätä teemaa varten kantamani kirjat.

Omassa hyllyssäni ovat lukemista odottelemassa:

Reeta Aarnio: Hän joka ei pelkää

Jeanette Winterson: Aikamyrsky

Ally Condie: Tarkoitettu

Maria Turtschaninoff: Arra

Siiri Enoranta: Nokkosvallankumous

Delphine de Vigan: No ja minä

Ruta Sepetys: Harmaata valoa

Essi Tammimaa: Noaidin tytär
Salla Simukka: Valkea kuin lumi
Marja-Leena Tiainen: Khao Lakin sydämet

Kirjastosta lainasin:

Annika Luther: Kirje maan ääriin

Aleksi Delikouras: Nörtti - New Game

Aleksi Delikouras: Nörtti 2 - Next Level

Marja-Leena Tiainen: Alex ja pelon aika

Kirsti Kuronen: 4 X 100

Laura Lähteenmäki: Annastiina

Että josko näiden siivin saisin teemaviikot sujumaan?

Miten on, luetko sinä nuortenkirjoja? Mitä listojeni kirjoista suosittelet ehdottomasti lukemaan?

Arvonnan voittajat!

Tässäpä vielä sunnuntai-illan iloksi kirja-arvonnan voittajat!

Suoritin arvonnan ihan perinteisellä lappusysteemillä, ja jokaisellahan oli mahdollisuus osallistua vaikka kaikkien neljän kirjan arvontaan.

Pitemmittä puheitta: 

Torgrim Eggenin Sisustajan voitti itselleen lentoemo. 

Anu Silfverbergin Kung Po meni Maijalle ihan ilman arvontaa, koska muita osallistujia ei ollut. 

Vikas Swarupin Syyllisten seurueen saa omakseen tiiti66.

Ja kaikkein tavoitelluimmasta eli Satu Taskisen Täydellisestä paistista pääsee nauttimaan Elina.

Laitattehan, arvon voittajat, osoitetietonne minulle sivupalkissa näkyvään sähköpostiin, jotta saan kirjat mahdollisimman pian postin kuljetettavaksi. 

Onnea kaikille voittajille!

Kiitos myös jokaiselle osallistujalle.

Ja samalla toivotan tervetulleeksi kaikki uudet lukijat. Tervetuloa siis!

Charlaine Harris: Dead Ever After

The morning after I raised my boss from the dead, I got up to find him sitting half-dressed in my backyard on my chaise lounge. It was about ten a.m. on a July, and the sun was bathing the backyard in brilliant heat. Sam's hair was turned into bright tangle of red and gold. He opened his eyes as I came down the back steps and crossed the yard. I was still in my nightshirt, and I didn't even want to think about my hair. It was pretty much one big snarl. (1. luvun 1. kappale s. 17)

Nyt se on sitten luettu - nimittäin viimeinen Charlaine Harrisin Sookie Stackhouse -kirja, Dead Ever After. Olen viihtynyt vampyyreiden, muodonmuuttajien ja muiden yliluonnollisten olentojen sekä tietenkin Sookien seurassa oikein mainiosti. Kiitos siis sarjasta, Charlaine!

Koska kirja on sarjan viimeinen, lukija voi olettaa, että siinä tarina ja tapahtumat sulkeutuvat, saavat jotenkin päätöksensä. Kirja alkaa siitä, mihin edellinen jää: Sookie on tehnyt intuitiivisen ratkaisun, joka muovaa hänen tulevaisuutensa ja etenkin hänen suhteensa tiettyihin vastakkaisen sukupuolen edustajiin. Sarjan luonteen huomioonottaen kaikkein kiinnostavinta on saada tietää, kenen kanssa Sookie aikoo viettää loppuelämänsä ja ketkä ylipäätään jäävät henkiin (vampyyrit eivät tietenkään elä, mutta voihan heidätkin tappaa lopullisesti). Yllättäen Sookien henkeä uhataan taas monelta taholta, ja hän tarvitseekin lähes kaikkien ystäviensä apua siitä selvitäkseen. Tavallaan on vähän hassua, että kaikki aikaisemmista osista tutut henkilöt ja hahmot sekä monet tapahtumatkin tulevat mainituiksi. Tavallaan taas ihan mukavaa tavata vanhoja tuttuja.

Juonesta ei oikein voi kertoa mitään, ettei tulisi pilanneeksi kenenkään tulevaa lukukokemusta. Se täytyy kyllä sanoa, että en ehkä ollut ihan täysin tyytyväinen loppuratkaisuun, kun lopullisen suunnan aavistin. Toisaalta ymmärrän sen täysin. Ihminen yleensä kaipaa tietynlaista turvallisuuden tunnetta ja pysyvyyttä elämäänsä.

Dead Ever After ei ole aivan niin vetävä kuin sarjan aikaisemmat osat, mikä johtunee juuri siitä, että tarinalle on saatava lopullinen lopetus ja kaikki avoinna olevat asiat on saatava käsiteltyä. Silti tapahtumia vyöryy ihan samaan tahtiin kuin ennenkin. Niin, kolmetoista osaa olen Sookien tarinaa lukenut, enkä todellakaan osaa nimetä, mitä missäkin kirjassa tapahtuu. (Henkilöistä sentään muistan suurimman osan.) Voi siis sanoa, että melko vauhdikas on tämä sarja käänteineen, jotka lopussa alkavat jo hieman toistaa itseään. Vaikka olen sarjan parissa ihan hyvin viihtynytkin, en usko jääväni sitä erityisemmin kaipaamaan.

Kirjan ovat lukeneet myös mm. Maija, Annami ja Satu.

Harris, Charlaine: Dead Ever After (Gollancz 2013)

Kansi: Patrick Knowles Design

Ostettu omaan hyllyyn

Arvontamuistutus ja Tarinoiden taikaa Facebookissa

Ajattelin vielä muistutella teitä ihanaiset lukijani, että arvonta on käynnissä vielä huomiseen klo 18.00 saakka. Arvottavana olevat kirjat eivät ole uutuuksia, mutta jokainen niistä on lukemisen arvoinen. 

 

Käy osallistumassa arvontaan täällä! 

**

Toinen asiani onkin sitten tieto siitä, että Tarinoiden taikaa löytyy vihdoin Facebookista. Käy tykkäämässä! 

Sivupalkkiin ilmestyy pysyvä linkki, kunhan saan homman toimimaan haluamallani tavalla.

Susan Fletcher: Irlantilainen tyttö

Kirjablogit vaikuttavat minun lukemiseeni. Olen tullut niiden kautta törmänneeksi ja tarttuneeksi moneen sellaiseen kirjaan ja kirjailijaan, josta en muuten olisi välttämättä kuullut mitään. Eräs tällainen blogeista tuttu kirjailija on englantilainen Susan Fletcher, jonka teoksia on blogeissa aina toisinaan nostettu esiin. Koska hänen kirjojaan on poikkeuksetta kehuttu ja niiden aiheetkin ovat tuntuneet mielenkiintoisilta, olen laittanut kirjailijan nimen muistiin, jotta jossain vaiheessa kirjastossa käydessäni kiertäisin F-hyllyn kautta. Ennen kesälomaa näin teinkin. Lainasin samoin tein kaksi Fletcherin kirjaa: Meriharakat ja Irlantilaisen tytön. Ensin mainittu minun valitettavasti piti palauttaa ennen kuin ehdin sen pariin, mutta jälkimmäisen sain onneksi luettua.

Kolme asiaa tapahtui, kun olin seitsemänvuotias. (s. 11)

Romaanin minäkertoja, Evangeline "Eve" Green, odottaa esikoistaan ja kerii samalla auki elämäänsä - ja äitinsä elämää. Yksi hänen elämänsä seitsemäntenä vuonna tapahtuneista asioista oli hänen äitinsä kuolema. Nyt vuosia myöhemmin, omaa lasta odottaessaan hänen on käytävä läpi äidin kuolema ja kaikki siihen liittyvä vielä kerran läpi. Ja siihen liittyy paljon: äidin kuolema tapahtumana, muutto isovanhempien luo Walesiin, isän henkilöllisyyden pohtiminen, kyläläisten keskinäiset suhteet, tulipalo, Rosien katoaminen, salaperäinen vihreäsilmäinen mies, K, Daniel. Äidin nuorena kirjoittamat, kryptiset kirjoitukset, muistot hetkistä, kertovat jotakin, mutta eivät riittävästi. Tarinaa täydentävät muiden kertomukset ja Even omat muistot lapsuudestaan.

Äidiksi tuleminen on naisen elämässä käännekohta. Raskausaikana sitä pohtii omaa elämäänsä, suhdetta äitiinsä, vanhempiinsa. Pyrkii tulemaan sinuiksi itsensä kanssa, tulemaan tutuiksi tunteidensa kanssa.

On niitä pahempiakin tarinoita. Vuosiin tämä tarina ei merkinnyt minulle mitään. Mutta nyt se tuntuu seuraavan minua. Se saa minut kiipeämään sängystä ja sytyttämään valon. Kuulen tarinassa isoäidin varoitukset: on olemassa voimakas, tulikuuma ja veitsenterävä pelko. Sen rinnalla kaikki muu kalpenee, hän vakuutti. Se kouraisee ja salpaa hengen. Se herättää ihmisessä pedon. Odota vain, isoäiti sanoi. Sittenpä näet.

- -

Rakkauden hinta on pelko. Se on pelin henki. Kaikesta tapahtuneesta huolimatta vasta nyt, kun jäljellä on kuusi viikkoa, minä ymmärrän sen. (s. 25)

Fletcherin romaanin vahvuus on kerronta. Tarina ei suinkaan rakennu kronologisesti vaan muistoja ja ajatuksia pulpahtelee Even päähän milloin mistäkin ja miksikin. Edesmennyt äitikin saa oman äänen jälkeensä jääneiden tekstien kautta. Niistä usein lähtevät Evenkin ajatukset teilleen.

Minuun Irlantilainen tyttö kolahti melko kovaa. Upposin Fletcherin lauseisiin. Jäin kuuntelemaan, kun Eve verkkaiseen tahtiin kertoo tarinaansa.

Irlantilainen tyttö on luettu mm. Lukutuulia, Luettua ja Ajatuksia kirjamaasta -blogeissa.

Fletcher, Susan: Irlantilainen tyttö (Like 2010)

Englanninkielinen alkuteos: Eve Green (2004)

Suomentanut Jonna Joskitt

Kansi: Tommi Tukiainen

Lainattu kirjastosta

Arvonta

Näin loman viime metreillä on hyvä vielä arpoa muutama kirja. Kyseessä on siis tämän blogin ensimmäinen kirja-arvonta! Siivosin loman aikana kirjahyllyn ja seuraavat romaanit kaipailevat uutta, parempaa kotia:

Torgrim Eggen: Sisustaja
"Sisustaja on tyrmäävä lukuelämys sisustusfriikeille, trendipelleille, brändien orjille, feng shuihin hurahtaneille, kaupunkilaisille ja esteettisistä arvoista kiinnostuneille. Eggenin romaani on myös oivallinen johdatus taidehistoriaan, muotoiluun ja sisustamiseen." (Takakansi)

Anu Silfverberg: Kung Po
Kung Po on Silfverbergin esikoisteos, tarina kolmesta eritaustaisesta ihmisestä, Reimasta, Abdista ja Maijusta, joiden välille syntyy omaleimainen ystävyys.

Vikas Swarup: Syyllisten seurue 
Syyllisten seurue on Slummien miljonäärin kirjoittajan toinen romaani, intialainen murhamysteeri.

Satu Taskinen: Täydellinen paisti

Täydellinen paisti voitti Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon vuonna 2011. Se on ennen kaikkea romaani ulkopuolisuudesta.

Kaikki kirjat ovat kovakantisia ja hyväkuntoisia (kerran luettuja). (Kuvan lisään heti, kun kamera on taas yhteistyökykyinen.)

Arvonnan säännöt tulevat tässä:

1. Osallistua voivat vain ja ainoastaan blogini rekisteröityneet lukijat. Rekisteröityä voi toki myös arvonnan aikana.

2. Arvon kaikki neljä kirjaa ja käytän Kirsin tapaa. Alla on siis jokaiselle kirjalle oma kommenttilaatikko. Huhuile sen kirjan tai niiden kirjojen kohdalla, jonka tai joiden arvontaan haluat osallistua. (Käytä Vastaa-toimintoa.)

3. Osallistumisaikaa on sunnuntaihin 11.8.2013 klo 18.00 asti, jonka jälkeen suoritan arvonnan. 

Arpaonnea kaikille osallistujille! 


Ps. Saa mainostaa!

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT!

Guy Delisle: Merkintöjä Jerusalemista

Kuva: WSOY

Taas on ihan pakko hehkuttaa sarjakuvataiteilija Guy Delisleä. Olen lukenut ennen tätä kirjaa kolme hänen aikaisempaa teostaan ja vaikuttunut jokaisesta. Merkintöjä Jerusalemista on paljon paksumpi, tiiliskivimäisempi kuin aiemmin lukemani Delislet ja suoraan sanottuna jännitin vähän etukäteen, jaksaisinko sitä lukea ja olisiko se liian samankaltainen kuin aikaisemmat. Huoleni oli täysin turha! Merkintöjä Jerusalemista on yhtä hieno kuin Pjongjang, Shenzhen ja Merkintöjä Burmasta. Itse asiassa jopa parempi!

Delislen perhe on kasvanut Burman-ajasta tyttärellä (Alice) ja taas ollaan matkalla rouva Delislen työn vuoksi. Molemmat lapset ovat tällä kertaa hoidossa koko ajan, joten Delislelle jää hyvin aikaa piirtämiselle ja Israeliin tutustumiselle. 

Aikaisemmat Delislen sarjakuvaromaanit ovat kertoneet eri kulttuureista ulkomaalaisen - tarkemmin sanottuna länsimaalaisen - silmin, tuoneet esiin anekdoottimaisesti kulttuurieroja, tapoja ja ihmeellisyyksiä sekä sitä, miten ulkomaalaiset elävät ja asettuvat. Merkintöjä Jerusalemista on ennemminkin johdatus tämänhetkiseen Israeliin. Ainakin minulle kirja selvensi sitä, mitä siellä on tapahtunut ja tapahtuu. En väitä, että edelleenkään tilanne olisi minulle täysin selvä, mutta ymmärrän nyt paremmin.

Delisle pyrkii kuvaamaan elämää Israelissa mahdollisimman monesta eri näkökulmasta. Hän esimerkiksi tutustuu Hebroniin niin entisten sotilaiden kuin siirtokuntalaistenkin järjestämillä kiertoajeluilla. Delisle ei siis edes yritä näyttää elämäänsä Jerusalemissa pelkästään omien kokemustensa kautta vaan äänen saavat ne, jotka tilanteesta eniten tietävät - tavalliset, eritaustaiset ihmiset, jotka oikeasti elävät alueella, joka päivä. Se tekee Jerusalemin merkinnöistä mielenkiintoisia ja todenmukaisia.

Jerusalemiin ovat Delislen mukana tutustuneet myös Norkku, Linnea, Mari A. ja Maija muutamia mainitakseni.

Delisle, Guy: Merkintöjä Jerusalemista (WSOY 2012)

Ranskankielinen alkuteos: Chroniques de Jérusalem (2011)

Suomentanut Saara Pääkkönen 

Lainattu kirjastosta