Heidi Köngäs: Hyväntekijä

Oi ihana kesäloma! Ensimmäinen kirja on jo luettu, vaikka lukuaikaa ei varsinaisesti ihan hirveästi olekaan enempää kuin arkena. Opettajatar kuitenkin hengittää jo vähän vapaammin.

Tämän kesän ensimmäiseksi kirjaksi valikoitui Heidi Könkään Hyväntekijä, koska se pokkarina hyllystäni löytyi (projektina on tänä kesänä lukea pääsääntöisesti omasta hyllystä) ja tämänhetkiseen olinpaikkaani pystyin ottamaan vain pokkareita mukaan. Ja vieläpä sellaisia pokkareita, jotka voin suuremmitta tuskitta tänne jättää, kun lähden kotiin. Köngäs on minulle kirjailijana vieras. Olen toki kuullut hänestä (esim. Poplaarin Pekka on hänestä toisinaan puhunut) ja muutenkin. En vain ole tullut lukeneeksi. Kiinnostunut olen kuitenkin hänen tuotannostaan ollut ja odottanut, että joku hänen kirjansa tulee vastaan oikealla hetkellä. Sen takia nappasin Hyväntekijän mukaani, kun sen työpaikkani kierrätyspisteessä huomasin.

Mies istuu ikkunapöydässä kirja edessään, lasi tyhjänä, ei enää tilaa. Hän on syönyt paistetut ahvenfileet, juonut kaksi pulloa olutta, kahvin ja yhden kalvan. Hän ei enää tilaa, muttei vielä lähde. Kello tulee yksitoista, keittiö meni puolelta kiinni, nurkkapöydässä viiden hengen seurue tekee jo lähtöä. (Aloituskappale s. 7)

Kirja alkaa ja päättyy samaan kohtaukseen. Päähenkilö Alma on työpaikallaan ravintolassa ja yhdessä hänen pöydistään istuu mies, joka selvästi tahtoo häneltä jotakin. Mies on Juhani, maailmanparantaja, Afrikassa työskentelevä lääkäri, joka ei osaa pysähtyä, jäädä paikoilleen. Alma sen sijaan on paikoillaan. Hänen elämänsä pyörii Helsingissä yhtä ja samaa neliötä: töihin Mäkelänkadulle, kotiin Arabianrantaan, töihin Koskelaan, vanhempien luo Laajasaloon. Alman avioliitto on päättynyt pettymykseen ja eroon, minkä jälkeen hän on sinnitellyt yksinhuoltajana ja asuntolainan vuoksi kahdessa työssä. Vanhempiensa luona Alma ramppaa hoitamassa sairasta äitiään, koska isä ei aina jaksa.

Alma valitsee Juhanin yhdeksi yöksi, mutta vastoin odotuksia mies opettaakin hänelle, miltä ikävä tuntuu ja mitä se todella on. Kumpikaan ei lupaa mitään, mutta kumpikin odottaa, kärsii, ikävöi. Romaani ei kerro kuitenkaan pelkästään Alman ja Juhanin suhteesta vaan monenlaisista ihmissuhteista. On Alman vanhempien välinen suhde. Alman suhde vanhempiinsa - tai oikeastaan äidin kautta isään, joka on aina ollut temperamenttisuudessaan pelottava ja tyrannisoiva. Alman suhde poikaansa Sakuun. On Saku ja tämän tyttöystävä Nekku. On Alma ja lohtuhoito Nylander. Alma ja ystävät, lapsuudenystävä Keksi ja työkaveri Piko. 

Romaanin nimi Hyväntekijä ei kerro vain Juhanista, joka työskentelee Lääkärit ilman rajoja -järjestössä lääkärinä Afrikassa. Hyväntekijyyden kun voi ymmärtää melko laajana käsitteenä. Alma on itse asiassa melkoinen hyväntekijä itsekin. Hän hoitaa oman poikansa lisäksi myös vanhempiaan. Isä on äidin pääasiallinen omaishoitaja, mutta Alma auttaa aina kun siihen pystyy. Hän on oikeastaan unohtanut omat tarpeensa kokonaan, koska kaikki aika menee töissä, jotta pojalla olisi katto pään päällä ja ruokaa, ja äitiä hoitaessa. Voisi myös ajatella, että loppujen lopuksi Alma ja Juhani tekevät toisilleen hyvää.

Minulla kesti hetken ennen kuin pääsin mukaan Könkään lauseiden rytmiin ja sisälle tarinaan. Matkaan päästyäni tarina ja kerronta kuitenkin vetivät mukanaan, vaikka kulku välillä vähän töksähtelikin, ja kirja tuli luettua melko nopeasti. Minulle kirja oli aivan uusi tuttavuus, en muista lukeneeni siitä aikaisemmin mitään. On siitä kuitenkin kirjoitettu monessakin blogissa, kuten Luettua elämää, Rakkaudesta kirjoihin, P. S. Rakastan kirjoja ja Täällä toisen tähden alla -blogeissa.

Köngäs, Heidi: Hyväntekijä (Otava/Seven 2007 [2006])

Kannen suunnittelu: Anna Lehtonen

Etukannen kuva: Suomen kuvapalvelu Oy