sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Lisa See: Lumikukka ja salainen viuhka (Ota riski ja rakastu kirjaan)


Tammikuu on täällä blogin puolella lähtenyt hieman tahmeasti käyntiin. Siihen lienee yhtenä syynä töihinpaluu, joka syö energiaa yllättävän paljon, vaikken täyspäiväisenä työskentelekään. Lukemiseen aikaa on kuitenkin löytynyt, mikä tärkeintä onkin. Saattaa olla, että vähäisemmän vapaa-ajan käyttää mieluummin lukemalla rentoutumiseen, sillä kirjoittaminen ei minulle (toistaiseksi ainakaan) ihan yhtä hyvä rentoutumiskeino ole.

Kuva: WSOY
Palataan nyt vielä tämän postauksen verran viime vuoden lukemisiin. Ehkä seuraava sitten käsittelee jo jotakin tämän vuoden puolella luettua. Alun perin Kirjamielellä-blogista lähteneessä Ota riski ja rakastu kirjaan -haasteessa sain Sonjalta luettavakseni Lisa Seen Lumikukka ja salainen viuhka -romaanin. Ihan alkuun minun on myönnettävä, etten ollut kovinkaan innostunut tästä kirjasta. Sen nimi toi mieleeni jännistyskirjan tai muun vastaavan enkä ole niiden ylin ystävä. Sitä suurempi olikin yllätykseni kun sain kirjan käsiini. Sehän vaikutti mielenkiintoiselta, sillä luen mielelläni historiallisia ja muihin kulttuureihin sijoittuvia kirjoja. Lumikukka ja salainen viuhka tarjosi aikamatkan 1800-luvun Kiinaan, naisten huoneisiin ristikkoikkunoiden taakse.

Olen "se joka ei vielä ole kuollut", kuten kylässämme sanotaan - leski, kahdeksankymmentävuotias. Ilman miestäni päivät tuntuvat pitkiltä. En enää välitä erikoisista ruoista, joita Pioni ja muut minulle valmistavat. En enää odota kiihkeästi iloisia tapahtumia, joita kattomme alla niin vaivatta syntyy. Nykyään minua kiinnostaa enää vain menneisyys. Kaikkien näiden vuosien jälkeen voin lopultakin sanoa sen, mitä en voinut sanoa ollessani riippuvainen lapsuudenkodistani, jossa minut kasvatettiin, tai puolisoni perheestä, joka minut ruokki. Minulla on kokonainen elämä kerrottavana; minulla ei ole enää mitään menetettävää, eikä maailmassa ole monta, joita saattaisin loukata. (Aloituskappale s. 9)

Ja millaisen elämän Lilja onkaan elänyt, millaisen tarinan hän kertoo!

Köyhän perheen Lilja-tytär kasvatetaan hyväksi ja kuuliaiseksi vaimoksi. Parhaan mahdollisen avioliiton 1800-luvulla takasivat täydelliset "kultaiset liljat" eli jalat, jotka on sidottu mahdollisimman pieniksi. Liljan jaloista tulee upeat, mutta köyhän tytön mahdollisuuksia parantamaan hänelle solmitaan laotong-ystävyys rikkaasta ja hyvämaineisesta perheestä olevan tytön kanssa. Laotong-liitto on elinikäinen ja sen tarkoituksena on, että sen yhdistämistä tytöistä todella tulee ystävät.

Hyvän naispuolisen ystävän merkitys oli tuolloin todella tärkeä, sillä tytöillä ei oikeasti ollut ketään muuta kenelle uskoutua, kenen puoleen kääntyä tarvitessaan apua tai juttukaveria. Naisen paikka oli sisätiloissa, ensin lapsuudenkodissa ja sen jälkeen aviomiehen katon alla. Molemmissa paikoissa tyttöä kohdeltiin vieraana, ylimääräisenä, turhana. Mutta ystävänkään seurassa tytöt eivät saaneet olla kahden eikä voinut olla varma, ettei kirjeitä lukenut joku ulkopuolinen. Siksi kiinalaisnaiset kehittivät nu shu -salakirjoituksen, jonka avulla he kirjasivat elämänsä ilot ja surut muistiin.

Myös Lilja ja Lumikukka käyttävät nu shu -kirjoitusta, jota he kirjovat yhteiseen viuhkaansa. Tuo viuhka kertoo tarinan kahdesta pienestä tytöstä, jotka ystävystyvät ja joiden elämät kietoutuvat laotongin sitomina yhteen. Liljan elämä muodostuu lähtökohdistaan huolimatta oikein hyväksi, minkä takaavat täydelliset kultaiset liljat sekä laotong-liitto. Lumikukka taas joutuu kestämään enemmän murhetta, eikä Lilja näe ystävänsä hätää tai osaa tätä lohduttaa kuin opituin naisen käytökseen liittyvin neuvoin. Lilja elää poikkeuksellisen pitkän elämän. Kenties siksi, että oppisi ymmärtämään.

Romaani kertoo kahden tytön suhteesta, mutta keskeisessä asemassa on sekä kiinalaisten naisten historian että naisten aseman kuvaus. Tiesin ennalta kiinalaisnaisten huonosta asemasta ja esimerkiksi jalkojen sitomisen perinteestä, mutta koin lukiessani muutaman melko pahan järkytyksen. Romaanin tapahtumat tulivat iholle. Eniten harmitti kuitenkin se, ettei naisten aseman parantamisessa lopulta olla joka paikassa päästy juurikaan pidemmälle. Edelleen on paikkoja, joissa naiset sidotaan oman - tai itse asiassa miehensä - kodin piiriin. Edelleen nainen on usein se alimmista alin.

En varmaankaan olisi tätä vaikuttavaa kirjaa luettavakseni löytänyt, jos Sonja ei minua olisi sitä haastanut lukemaan. Tämä on taas näitä kirjabloggaamisen ehdottoman upeita puolia. Kiitos, Sonja!


See, Lisa: Lumikukka ja salainen viuhka (WSOY 2006)
Englanninkielinen alkuteos: Snow Flower and the Secret Fan (2005)
Suomentanut Hanna Tarkka
Päällys: Sanna Sorsa / alkuperäiskuvat WSOY:n kuva-arkisto

Lainattu kirjastosta

8 kommenttia:

  1. Pidin myös tästä hyvin, hyvin paljon! Melkoinen tarina Liljalla tosiaan on kerrottavanaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, että muutkin ovat pitäneet. Huomasin, että See on kirjoittanut muutaman muunkin romaanin. Pitäisi varmaan lukea, josko olisivat yhtä vaikuttavia.

      Poista
  2. Tämä on kiinnostanut varovasti, nyt lisäsin lukulistalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että innostuit! Luulen, että pitäisit tästä.

      Poista
  3. Ihanaa, että pidit kirjasta! Ja tietenkin vielä hauskempaa, että kirja yllätti niin positiivisesti - vielä kun oletettu genre muuttui jännityskirjallisuudesta koskettavaksi historialliseksi romaaniksi:D Oli hienoa lukea romaanista jälleen, moni asia on päässyt unohtumaan vuosien varrella, enkä usko että vielä on uudelleenluvun aika. Joku päivä kyllä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli tosiaan yllätys:) Jotenkin ajattelin, että olisit ihan hyvin voinut valita minulle jotakin jännitysgenrestä, koska en sitä muuten lue ja sinulla varmasti olisi hyviä suosituksia siltäkin saralta. Mutta kiitos tosiaan hienosta lukukokemuksesta! Harmi, ettei omani osunut ihan yhtä hyvin kohdalleen.. ;)

      Poista
  4. Katselin tätä kirjaa kerran kirpputorilla ja mietin, ostaako vai eikö ostaa. Tarina kuulosta ja kuulostaa edelleen mielenkiintoiselta ja olikin mukava lukea postauksesi aiheesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Aino, kommentistasi! Suosittelen kyllä tämän lukemaan, etenkin jos pidät historiallisista romaaneista ja vaikuttavista tarinoista.

      Poista

Kiitos kommentistasi!