"Down!" I yelled, but the word hadn't even gotten all the way out of my mouth when the window shattered and the bottle with its fiery head landed on a table where no one was sitting, breaking the napkin holder and scattering the salt and pepper shakers. Burning napkins flared out from the point of impact to drift down to the floor and the chairs and the people. The table itself was a mass of fire almost instantly.
Vuoden ensimmäisen luetun kirjan tittelin saa Charlaine Harrisin Dead Reckoning. Joo, myönnän lukevani vampyyrikirjoja, vaikkei se ehkä olekaan kirjallisesti kovin katu-uskottavaa. Mutta luen vain näitä nimenomaisia vampyyrikirjoja (+ Twilightit). Nämä nimenomaiset kirjat ovat siis Charlaine Harrisin Southern vampire -sarjaa tai ehkä vielä tunnetummin Sookie Stackhouse -sarjaa, jonka pohjalta myös tv:ssä pyörivä sarja True Blood on tehty. Tv-sarjaa en kestä katsoa ollenkaan, mutta kirjoista olen lukenut tähän mennessä kaikki ilmestyneet. Osa kirjoista on suomennettu, mutta olen lukenut kaikki englanniksi. Yritän näin pitää yllä englannin taitoani: viihdekirjallisuutta lukiessa voi pääsääntöisesti keskittyä kieleen eikä tarvitse sen kummemmin ajatella taustalla olevia suurempia teemoja tmv.
Yritin hieman miettiä, miksi jaksan lukea Harrisin kirjoja toinen toisensa perään ja ajattelin lukea jatkossakin. Kirjat ovat todella viihdyttäviä. Niissä tapahtuu koko ajan jotakin, mutta juonenkäänteet ovat yllättäviä. Tapahtumat päättyvät usein jonkun kuolemaan, mutta mielestäni murhilla tai tapoilla ei kuitenkaan mässäillä. Lisäksi Harris koukuttaa lukijan seuraamaan sarjaa jättämällä tärkeiden hahmojen elämään liittyviä asioita kesken. Dead Reckoningin jäljiltä lukija jää miettimään esimerkiksi sitä, miten Sookien ja Ericin suhteen käy, koska Ericin on luvattu menevän naimisiin vampyyrikuningattaren kanssa. Toinen mieltä askarruttava kysymys on se, miksi Sookien serkun, Clauden, klubille on kerääntynyt suuri joukko toiseen, suljettuun maailmaan kuuluvia olentoja, kuten keijuja ja menninkäisiä.
Tästä päästäänkin toiseen romaanisarjan viihdyttävyyttä rakentavaan seikkaan, henkilöhahmoihin. Sarjassa on paljon hahmoja, joista jotkut esiintyvät vain yhdessä kirjassa, jotkut monessakin. Hahmot ovat joko ihan vain ihmisiä, mutta myös yliluonnollisia olentoja, kuten vampyyreja, keijuja, ihmissusia tai muita muodonmuuttajia. Vaikka hahmokavalkadi on laaja, pysyy lukija silti mukana ja muistaa kuka kukin on. Toisaalta välillä sama hahmo esitellään samassa kirjassa useaan kertaan täsmälleen samalla lailla. Keskeisiä, useassa sarjan osassa esiintyviä henkilöitä ovat: Sookie, hänen veljensä Jason sekä ystävänsä Tara; Sookien pomo Sam, joka on muodonmuuttaja; vampyyrit Bill, Eric ja Pam, ihmissusi Alcide, keijut Claude ja Dermot.
Dead Reckoningissa Sookie kokee muun muassa työpaikkansa tuhopolttoyrityksen, sieppausyrityksiä ja avoimia uhkauksia, mutta myös turvaa ja rakkautta. Sookie on sarjan myötä muuttunut kiltistä pikkukaupungin tytöstä naiseksi, joka joutuu välillä tekemään radikaalejakin tekoja pysyäkseen hengissä. Tässä kirjassa hän esimerkiksi suunnittelee salamurhan, jotta hänen rakkaansa tai hän itse eivät kuolisi.
Myönnetään, että Harrisin kirjat ovat melko höttöisiä, mutta viihdekirjallisuus on viihtymistä varten. Minä viihdyn, kun ei tarvitse turhia ajatella. Se virkistää.
Harris, Charlaine: Dead Reckoning (Gollancz 2011)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!