Suhautin tuplaespresson ja paistoin valkuaismunakkaan. Teki mieli lattea, mutta ei laktoosia tänään koska proteiinipäivä. Kaksi proteiinipäivää, kaksi hiilaripäivää, kolme päivää sekasyöntiä. Proteiinipäivien huono puoli on, että suoleen ei kerry riittävästi kuituja, joten tuotos saattaa olla papanamaista tai sitä ei kehity lainkaan. Hiilaripäivät korjaavat vinouman: hedelmiä, kokojyväleipää, leseitä, juureksia. (Aloituskappale s. 5.)
Ei jestas. Ensimmäisten muutaman sivun jälkeen olin jättää Anneli Kannon Ihan pähkinöinä kesken. Ajattelin, että nyt leikitellään kieli vähän liian poskessa. Tuli sellainen olo, että tässä nyt koko viihdegenrestä tehdään pilaa, mutta siitä ei lopulta ollut kyse. Onneksi romaani osoittautui myös moniulotteisemmaksi kuin nykyisen bisnesmaailman ja pinnalliseksi esitetyn, kaupunkilaisen elämäntavan herjaamiseksi.
Mirjami on kokenut ja menestynyt bisnesnainen stilettikoroista huoliteltuun hiuskuontaloon. Työ lobbarina on kuljettanut ympäri maailmaa. Kaikkialla muualla paitsi kotikonnuilla Pohjanmaalla. Sinne Mirjamia ei saa kirveelläkään. Velvollisuudentunnosta hän kuuntelee siskonsa puhelut, muttei korvaansa lotkauta pohjanmaalaisille ongelmille. Kunnes sitten eräänä päivänä kohtalo kiepauttaa Mirjamin elämän täysin ylösalaisin. Helsinki saa jäädä, kun Mirjamia tarvitaan enemmän Pohjanmaalla eikä Helsingissä itse asiassa mitään enää ollutkaan. Korttitalo romahti.
Mirjami on ärsyttävä hahmo: itsekeskeinen luksuksen tavoittelija. Silti hän on Helsingissä täysin muiden armoilla ja vietävissä. Hän esimerkiksi avokätisesti ostelee nuoremmalle rakastajalleen kalliita lahjoja ja kuljettaa ulkomaanmatkoilla. Töissä hän tekee sen, mitä firman toimitusjohtajakaksikko käskee. (Ja mitä saa?) Pohjanmaalla hän näyttelee maailmannaista eikä ole kiinnostunut läheisistään, jotka kuitenkin lopulta ovat ne, jotka jäävät. Minäminä-mimmin muutos on väistämätön, joskin realistinen. Eihän sitä nyt "kalsea narttu" täysin karvoistaan pääse.
Ihan pähkinöinä on satiirinomainen romaani. Kritiikkiä ja huomioita nykymaailman menosta. Aihepiirejä on paljon. Käsiteltyä tulevat niin nykyinen kapitalistinen yksilökulttuuri kuin pakolaisten ja muiden huolenpitoa tarvitsevien asema. Ja eihän tämä olisi viihderomaani eikä mikään, jos ei ilmassa lentelisi myös nuolia Amorin aseesta. Alun vastareaktion tyynnyttyä kirja tuli luettua yhdeltä istumalta, joten lukukokemus oli varsin positiivinen. En minä huonoja jaksa loppuun saakka lukea.
Kanto, Anneli: Ihan pähkinöinä (Karisto 2018)
Lainattu kirjastosta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!