Kolmas viikko #lukuhaastetta..

... sujui tähän mennessä ehkä huonoiten. Selittelen asiaa sillä, että koko ajan on ollut menoa ja iltatöitä ihan liikaa. Ensin kun lukee vaikkapa 25 kirja-arvostelua tai runoanalyysia, ei rahkeet enää riitä lukemaan mitään ihan huvin vuoksi.

15.11. luin 59 sivua Metro 2033:a.
16.11. kolusin metroraiteilla 87 sivun verran.
17.11. harhailin metrossa edelleen mutta vain 27 s.
18.11. lyhyehköllä junamatkalla ehdin kuitenkin lukea Wenla Männistöä 45 s. ja lisäksi vielä metroilua 25 s.
Ja sitten loppuviikko (19. - 21.11.) eteni lukematta.

Silti sivumääräksi tuli 243, mikä edelleen on enemmän kuin jos olisin lukenut joka päivä 30 sivua.

Jari Järvelä: Särkyvää

Törmäsin ennen Helsingin kirjamessuja Jari Järvelän uutuuskirjan, Särkyvää, nimeen muutamassakin paikassa, mutta se ei kiinnittänyt millään tavalla kiinnostustani. Messuilla pääsin Bonnierin kirjabloggareille järjestämälle brunssille, jossa Järvelä oli itse kertomassa kirjastaan. Kirjailija onnistui myymään tarinansa minulle hauskoilla jutuillaan ja sai siis mielenkiintoni heräämään. Nappasinkin kirjan mukaani, kun valinnan aika tuli.

Tie on molempiin suuntiin suora ja pitkä, tuuli pyyhkii sitä tasaisena seinänä. Ryhmä pyöräilijöitä ponnistelee vastatuuleen, ne ovat taipuneet lähes kaksinkerroin yli ohjaustankojen. Niiden takit lepattavat, kaikilla näyttää olevan kyttyräselkä. Notre Damen kellonsoittajien pyöräretki. (s. 8)

Särkyvää-romaanin lähtöasetelma on vähintäänkin eriskummallinen: keski-ikäinen Teemu pakenee, lähinnä itseään, päämääränään Pamplonan härkäjuoksu, jossa hänen on tarkoitus heittäytyä härkien sarvien eteen ja tulla seivästetyksi. Kirjan aihe ei siis ole kovinkaan kevyt ja hilpeä, kuten suomalaisessa kirjallisuudessa tapana tuntuu olevan. Järvelän kirja ei kuitenkaan missään nimessä ole synkkä. Päinvastoin! Naureskelin monta kertaa ääneen ja herätin paheksuntaa kanssamatkustajissani junamatkalla Messukeskuksesta pois.

Teemun ei tarvitse ajella Ladallaan yksin, sillä hän noukkii kyytiin liftarin, Agneksen. Teemun ja Agnesin välillä on koko ajan jännite, enimmäkseen negatiivinen. He eivät ole sietää toisiaan ja matkanteko onkin täynnä konflikteja ja toisen nälvimistä. Silti Agnes vaikuttaa Teemun ajatuksiin ja tämän tekemisiin.

Teemun elämänvaiheet tulevat lukijalle selviksi sekä hänen omina henkilökohtaisina muisteloinaan että kertomuksinaan Agnesille. Lukija pääsee osalliseksi niihin myös Teemun blogiinsa kirjoittamien tekstien kautta. Minä pidin tästä ratkaisusta, koska se toi mukavasti vaihtelua. Kuva Teemusta ja siitä, mikä hänet on ajanut tällaiseen äärimmäiseen ratkaisuun, monipuolistui sen ansiosta.

Teemun elämä ei ehkä ole ollut kovinkaan helppo, jos hänen muistoihinsa nalkuttavasta vaimosta ja hallitsevasta isästä voi luottaa. Muiden muistot kun eivät aina aivan täsmää Teemun muistoihin. Ehkä se onkin Teemu, joka on tehnyt omasta elämästään vaikean, koska ei ole milloinkaan osannut tehdä päätöksiä. Paitsi tietenkin nyt. Hänhän on päättänyt tehdä itsemurhan.

Agnes sitä vastoin on salaperäinen hahmo. Kuka hän oikein on? Miksi hän liftaa Euroopassa? Häneen viitataan sanalla tyttö, mutta eiköhän hän kuitenkin parikymppinen liene, Agnes pitää Teemua ääliönä, mutta haastaa tätä koko ajan perustelemaan itsemurhan syytä ja pohtimaan sitä. Hän myös yrittää puhua Teemua jättämään asian sikseen. Agnes myös tuntuu tarvitsevan Teemua tai Teemun kaltaista miestä. Tasapainottavat toisiaan.

Teemun ja Agnesin matkassa oli oikein rattoisaa.

Särkyvää on ollut esillä monissa blogeissa, kuten Booking it some moressa, Mari A:n kirjablogissa ja Kulttuuri kukoistaa -blogissa.

Järvelä, Jari: Särkyvää (Tammi 2014)

Kansi: Markko Taina

#Lukuhaasteen toinen viikko

Toinen viikko #lukuhaastetta takana!

8.11. jatkui vielä lukutaukona. Näemmä meni kolme päivää niin, etten lukenut mitään!

9.11. luin Metro 2033:a 48 sivua.

10.11. pidin taas taukopäivän.

11.11. jatkoin harhailua Moskovan metrotunneleissa 47 sivun verran.

12.11. oli pakko vaihtaa iltalukemiset. Metro aiheutti ilta-ahdistusta, joten siirryinkin Maltan haukalla täysin ulos mukavuusalueeltani. En siis koskaan lue dekkareita. Nyt luin 54 sivua.

13.11. luin epähuomiossa Maltan haukan loppuun (177 sivua).

14.11. en ehtinyt lukea.

Yhteensä luin toisen viikon aikana 326 sivua. Enemmän siis edelleen kuin jos lukisin vain 30 sivua päivässä. Saisinkohan jo ensi viikolla luettua joka päivä? Asetinhan viikko sitten tavoitteekseni, että saisin edes yhtenä viikkona luettua joka päivä vähintään sen 30 sivua. 

#Lukuhaasteen ensimmäinen viikko

Ilmoittauduin mukaan Karo Hämäläisen marraskuun lukuhaasteeseen (löytyy myös Facebookista), jonka ideana on lukea 30 sivua kaunokirjallisuutta päivässä. Otin haasteen vastaan, koska vaikka luen ehkä keskivertosuomalaista enemmän, niin en välttämättä lue joka päivä. Välillä saattaa kulua viikkokin niin, etten lue sivuakaan kaunokirjallisuutta, vaikka paljon muuta luen kyllä. Tartuin siis haasteeseen, jotta tulisin lukeneeksi ihan jokaisena viikon päivänä.

Ensimmäinen haasteviikko päättyi perjantaina eikä suoraan sanottuna sujunut niin kuin olisin toivonut. Alkuviikko sujui hyvin, mutta viikon loppupuolella jouduin antamaan periksi. 

1.11. luin aiemmin aloittamani Jari Järvelän Särkyvää loppuun (43 s.).

2.11. oli hyvä lukupäivä: luin Maameren tarinoista yhden novellin (30 s.) ja Siiri Enorannan Gisellen kuoleman kokonaan (151 s.).

3.11. vietin ennen nukkumaanmenoa aikaa Maamerellä novellien parissa (78 s.).

4.11. luin Maameren tarinoita lähes 30 sivua (25 s.)

5.11. sain luettua Maameren tarinoiden 5 osan loppuun (12 s.) ja aloitin Gluhovskin Metro 2033:n (33 s.).

6.11. ei lukeminen huvittanut ollenkaan.

7.11. en myöskään lukenut mitään. Apua!

Vaikka joka päivä en lukenutkaan sain silti yhteensä viikon aikana luettua 372 sivua, mikä on enemmän kuin jos olisin lukenut joka päivä tasan 30 sivua. Tämä haasteen toinen viikko on lähtenyt käyntiin vähän huonosti, mutta pitää yrittää petrata. Jospa edes yhtenä viikkona saisin joka päivä luettua! Katsotaan!

Veronica Roth: Kapinallinen (Outolintu 2)

Hän on mielessäni heti kun havahdun. 

Will. 

Ennen kuin avaan silmäni, näen taas miten hän kaatuu asvaltille. 

Kuolleena. 

Minun takiani. (Aloitus s. 6)

Luin elokuussa Outolintu-trilogian ensimmäisen osan, Outolinnun. Halusin lukea seuraavatkin osat ja tiesinkin heti, mitä Elisa Kirjan scifi- ja fantasiakampanjasta* valitsisin: trilogian toisen osan, Kapinallisen. Jo jokin aika sitten lukemani Kapinallinen oli samalla myös ensimmäinen romaani, jonka luin kesällä hankkimallani Kobo e-lukijalla.

Kapinallinen jatkaa suoraan siitä, mihin Outolintu tarinan jätti. Tris ja Tobias joutuvat pakenemaan ja etsimään liittolaisia muista osastoista, kun Terävästä on tullut Uskaliaan vihollinen. Tris on joutunut tekemään rankkoja valintoja, jotta hän itse tai hänen läheisensä pelastuisivat, jäisivät henkiin. Eivätkä vaikeat valinnat tietenkään tähän lopu. Tris joutuu lopulta miettimään omaa suhdettaa Tobiakseen. Valehdella ja pettääkö hänet, jotta totuus tulisi ilmi vai unohtaako totuus, jotta he voisivat edelleen olla yhdessä?

Kapinallisen juoni vetää samalla tavalla kuin trilogian ykkösosankin. Tapahtumia on paljon ja tarina onkin todella vauhdikas. Jopa siinä määrin, etten enää ihan tarkalleen muista, mitä kirjassa tapahtuikaan. Täytyy sanoa, että tämä toinen osa kärsii vähän trilogian kakkososa -taudista. Toinen osa on nimittäin minun kokemukseni mukaan usein ensimmäistä osaa huonompi. Olin heti alussa jättää kirjan kesken. Se ei tosin johtunut itse tarinasta vaan siitä, että alussa kieli tuntui todella tökeröltä - etenkin dialogissa. Tunne meni kuitenkin ohi. En tiedä, johtuiko se kielen yhtäkkisestä paranemisesta vai siitä, että juoni tempaisi mukaansa. Epäilen jälkimmäistä.

Luin Kapinallisen tosiaan e-kirjana. Uskon, että sekin vaikutti jonkin verran lukukokemukseen. Vaikka lukeminen lukulaitteesta on helppoa, niin ei ruudulta lukeminen ole aivan sama asia kuin fyysisen kirjan lukeminen. Pitänee vielä totutella. 

Niin ja vaikka kirja ei täydellistä lukukokemusta tarjonnutkaan, odotan tammikuussa ilmestyvää trilogian päätösosaa, Uskollista. Pitäähän minun saada tietää, miten tarina päättyy.

* Elisa Kirja tarjosi valikoimistaan kaksi fantasia- tai scifikirjaa sähkö- tai äänikirjaformaatissa.

Roth, Veronica: Kapinallinen (e-kirja Elisa Kirja 2014 [Otava 2014])

Englanninkielinen alkuteos: Insurgent (2013)

Suomentanut Outi Järvinen