Terhi Rannelan Yhden promillen juttuja -novellikokoelma jäi mieleen jo tämän syksyn uutuusluettelosta. Tämähän on siis jo ajatuksena - näin openäkökulmasta - aivan loistava: lyhyitä tekstejä, joita ehtii käsitellä tunnilla, nuoria kiinnostavasta asiasta, alkoholista. Kaikki eivät tietenkään juo, mutta erilaiset kokemukset juomisesta ja alkoholista varmasti kiinnostavat. Koska kiinnostus kirjaa kohtaan oli puhtaasti ammatillinen, en oikein saanut karistettua opemoodia missään vaiheessa pois päältä. Mietin siis koko ajan lukiessani miten novelleja voisi käsitellä ja mitä novelleja voisi yläkoulussa luetuttaa. Kaikki nimittäin eivät mielestäni sovellu tunneilla käsiteltäviksi. Novellit eivät juurikaan herättäneet tunteita suuntaan eivätkä toiseen, paitsi muutama, kuten Kadunmiehen muotokuva ja Huoneentaulu irtileikattavaksi: Kuinka jaksaa täysi-ikäiseksi alkoholisti-isän kanssa. Se varmasti johtuu siitä, että luin tekstejä oppitunnit mielessäni. Lukuelämyksen se latisti, mutta toisaalta olin aivan innoissani näin hienosta opetusmateriaalista.
Yhden promillen juttuja koostuu siis novelleista, joiden aiheet liittyvät tavalla tai toisella alkoholiin. On tarinoita alkoholistiperheiden lapsista, bilettämisestä ja sen aiheuttamasta pikavippivelkavankeudesta, alkoholin vaikutuksista eri ihmisissä, rattijuopoista ja kadunmiehistä maahanmuuttajanäkökulmaa ja lieveilmiöitä unohtamatta. Novellit muodostavat melko kattavan katsauksen suomalaiseen alkoholinkäyttöön. Valitettavasti. Kuvaavinta on ehkä se, että kirja alkaa luettelolla kommenteista juomattomuuteen, joita on kaksi sivua(!). Onhan se nyt hei tosi kummallista, jos joku ei halua juoda!
Ota nyt yksi.
Kyllä sä yhden voit ottaa.
Sä et edes huomaa ottaneesi yhtä.
Hei come on, nauti elämästäsi! (Tää on Suomi! s. 9)
Täytyy toivoa, että nämä novellit antaisivat lukijoilleen ajattelemisen aihetta. Omasta mielestäni ne siinä onnistuvat olematta kuitenkaan liian osoittelevia. Pitäisi vielä kysyä nuorten mielipidettä, sillä heillehän nämä karut tarinat on tarkoitettu.
Minun on pakko vielä antaa kunniamaininta novellille Sekakäyttäjämagneetti. Se kertoo tytöstä, jonka viereen istuu bussissa aina joku deeku. Eräänä päivänä hän saa tarpeekseen.
Mies pysähtyy juuri minun kohdalleni ja kampeaa suurieleisesti viereeni. Äijä haisee siltä, ettei ole peseytynyt viikkoihin, vanha viina, pinttyneet vaatteet ja hiki lemuavat. Alan hengittää suuni kautta. Miehen hartiat ovat niin leveät, että litistyn ikkunaa vasten. (Novellista Sekakäyttäjämagneetti s. 96)
Kyllä vain, alkoholi liittyy jokaisen elämään jollakin tavalla. Tää on Suomi. (Toim. huom. Tiedän, juodaan sitä muuallakin ja on se ongelma muuallakin kuin täällä.)
Syvällisempää analyysia kokoelmasta löytyy Mari A:n ja Valkoisen kirahvin blogeista.
Haasteet: Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahti
Rannela, Terhi: Yhden promillen juttuja (Otava 2012)
Kansi: ? (Taas se tarra!)