Tunisialainen tyttö ja Afrikan tähti -haaste

Mennään samalla kaavalla kuin eilenkin, sillä myös Kirjoista-blogin Afrikan tähti -haasteesta puuttuu näemmä yhden kirjan esittely. Ensin siis Lina Ben Mhennin Tunisialainen tyttö -kirjasta ja sitten lyhyt yhteenveto haasteesta, joka ei sujunut ihan toivotulla tavalla. Muihin haasteisiin palaan vielä hieman myöhemmin. 

Tunisialainen tyttö on pamfletti, bloggaajan ja arabikevään tapahtumiin vaikuttaneen nuoren naisen kertomus siitä, mitä tapahtui ja miten hän asioiden kulkuun vaikutti. 63-sivuinen kirjanen valottaa arabikevään tapahtumien taustoja ja näyttää sosiaalisen median voiman. 

Vuoden 2011 vaihteessa Tunisiassa oli meneillään vallankumous, joka räjähti liikkeelle Mohamed Bouazizin joulukuisesta polttoitsemurhasta mutta joka oli alkanut meneillään jo ennen sitä. Vastarintaliike toimi ja kokosi voimansa ennen kaikkea internetissä, sosiaalisessa mediassa. Lina Ben Mhenni oli yksi heistä, jotka vastustivat hallitusta ja kokosivat yhteistä rintamaa. Tunisian onnistunut vallankaappaus oli pohjana arabikeväälle, jonka aikana nähtiin kansannousuja mm. Egyptissä, Jemenissä ja Libyassa.

Tunisialainen tyttö on mielenkiintoista luettavaa. On käsittämätöntä, miten medialla ja etenkin internetillä sosiaalisine medioineen on niin valtava mahti, että se mahdollistaa jopa vallankumouksen. Täällä kun sitä käytetään lähinnä viihtymiseen ja kevyeen yhteydenpitoon. Toisaalta meillä ei ole täällä mitään syytä käyttää sosiaalista mediaa mihinkään muuhun. Ei meillä ole mitään syytä – toistaiseksi – nousta vallanpitäjiä vastaan. Jos olisi, niin eiköhän blogit, facebookit, twitterit ja mitä näitä nyt on olisi valjastettu vastarinnan aseiksi. Onneksi siihen ei ole mitään syytä, ja minäkin voin rauhassa jatkaa kirjabloggailua ihan vain omaksi huvikseni. 

Minä olen oman tieni kulkija, ja sellaisena haluan myös pysyä. Heti kun ryhdyin toimimaan Internetissä, sain kuulla kaikkialta, että olen typerä, jollen liity mihinkään puolueeseen: "Yksin et saa mitään aikaan." Kokemukseni osoittautui kuitenkin toisenlaiseksi. 

- - 

Puolueessa aika käy rajalliseksi, jäsenet iestetään tehtäviin, suut kapuloidaan ja kädet sidotaan; pitää seurata poliittista agendaa, eikä enää reagoida tapahtumiin tuoreeltaan. On sääntöjä, protokollia ja rajoitteita. Vapaa toimija ei tunnusta rajoja. Bloggaaja on sata kertaa tehokkaampi ja nopeampi. Johtajia ei ole. Kaikki voivat osallistua päätöksentekoon. Nettiaktivismissa jokainen kantaa kortensa kekoon ja kaikki tekevät kaikkea, juuri niin kuin tapahtui Tunisian vallankumouksen aikana. Kaikki tunisialaiset olivat vallankumousaktivisteja; kukaan ei ollut johtaja, mutta toisaalta kaikki olivat, kukin omalla tavallaan. (s. 7–9.) 

Tunisialainen tyttö olisi oivaa luettavaa ihan jokaiselle internetin ja sosiaalisen median käyttäjälle. Ensinnäkin kirja näyttää niiden voiman, mutta myös heikkouden. Se myös näyttää, että kuka tahansa voi halutessaan tehdä jotakin, vaikuttaa.

Ben Mhenni, Lina: Tunisialainen tyttö – Arabikevään bloggaaja (Avain 2012)

Ranskankielinen alkuteos: Tunisian Girl – Blogueuse pour un printemps arabe (2011)

Suomentanut Sampsa Peltonen

Kansi: Magnus Peterson

Saatu ystävältä

**

Merenhuiske pyöräytti liikkeelle alkuvuodesta hillittömän hienosti suunnitellun ja mielenkiintoisen Afrikan tähti -haasteen, jossa oli tarkoitus lukea afrikkalaista kirjallisuutta eri puolilta maanosaa ja samalla kerätä Afrikan tähti -pelin hengessä jalokiviä. Kirjoista-blogista voit käydä kurkistamassa haasteen säännöt ja vaikkapa listan afrikkalaisesta kirjallisuudesta.

Innostuin ajatuksen tasolla haasteesta todella paljon, sillä tunnen afrikkalaista kirjallisuutta todella huonosti. Tämä haaste olisi tarjonnut tilaisuuden paikata aukkoa sivistyksessä. Vähän heikostihan tässä kuitenkin kävi. Sain hädin tuskin kerättyä pisteitä topaasiin eli jalokivistä vähäisimpään! Luin siis kolme kirjaa kahdelta alueelta, Pohjois- ja Etelä-Afrikasta:

Pohjois-Afrikka 

Tunisia – Lina Ben Mhenni: Tunisialainen tyttö

Etelä-Afrikka 

Etelä-Afrikka – Deon Meyer: Kuolema päivänkoitteessa 

Botswana – Alexander McCall Smith: Oivallinen aviomies (Mma Ramotswe tutkii)

Mielenkiintoista muuten on, että kaikki lukemani kirjat ovat minulle vähän vieraampaa genreä. Eteläiseen Afrikkaan sijoittuvat kirjat ovat nimittäin molemmat dekkareita, joita en yleensä lue olleenkaan ja Pohjois-Afrikkaan sijoittuvan voisi kai laskea jonkinlaiseksi asiaproosaksi tai tietokirjallisuudeksi, joita molempia luen hyvin vähän. Tämä oli siis kaikin puolin jonkinlainen hyppy tuntemattomaan.

Sen verran tämän haasteen puolittainen epäonnistuminen (olisin siis halunnut lukea enemmänkin) jää kaihertamaan, etten suinkaan aio jättää afrikkalaiseen kirjallisuuteen tutustumista tähän. Ehkä saan ensi vuonna luettua kirjahyllyni nigerialaisen ja kenialaisen täydennyksen. Ehkä jotain muutakin afrikkalaista.

Kiitos hienosta haasteesta, Merenhuiske!