Näytetään tekstit, joissa on tunniste Robustos. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Robustos. Näytä kaikki tekstit

maanantai 29. joulukuuta 2014

Muutamasta nuortenkirjasta lyhyesti


Minua on vaivannut kiireen lisäksi jonkinlainen bloggausjumikin. On monta kirjaa, jotka olen lukenut ja joista haluaisin kirjoittaa täällä, mutta en vain ole saanut sitä tehtyä. Josko tällainen useamman kirjan yhteispostaus helpottaisi sekä kirjoitusjumiin että bloggaussumaan. Kirjoja on nimittäin kertynyt koneen viereen aikamoinen pino.

Aloitetaan siis muutamalla nuortenkirjalla, joista jotakin sanottavaa olisi. Edetäänpä vaikka lukujärjestyksessä.


Siiri Enoranta: Gisellen kuolema

Joelin pikkusisko Linnea palaa kotiin asuttuaan kahdeksan vuotta tätinsä luona Tukholmassa. Linnea on balettitanssija muttei tanssi enää koskaan. Kotona Linnea on vieras niin perheelleen kuin itselleenkin. On vaikeaa yrittää löytää itsensä, kun ei olekaan enää se, mitä on aina tiennyt olevansa. On vaikeaa yrittää olla perhe, kun yksi ei selvästikään kuulu siihen, vaikka nimellisesti kuuluukin.

Isä halusi meille nimet jotka lauloivat samaa laulua. Joellinnea Linneajoel. Isän mielestä diftongit olivat kauneinta suomen kielessä. Linnean isä oli keksinyt ensin mutta he olivatkin saaneet pojan. Minä olen Joel koska Joel sopi Linneaan. En mistään itsestäni kumpuavasta syystä tai Raamattuun pohjautuvasta syystä. Minä olen Joel vain suhteessa Linneaan. (Aloitus s. 7)

Joel on perheestä ainoa, joka ymmärtää myös Linnean tuskan ja antaa tälle tilaa olla sellainen kuin on. Linnea ei kuitenkaan tunnu perheenjäseneltä vaan on jotakin kiehtovaa, uutta, outoa, ihmeellistä, ihanaa. Miten omaa siskoa pitää rakastaa?

Joelin ja Linnean tarina on piirretty tarkoin vedoin, vähin sanoin. Se käy syvälle. Sekä päähenkilöidensä että lukijansa tunteisiin. 


Raili Mikkanen: Koukussa

Roudan katkomaa kapeaa tietä pomppi vanha farmariauto. Se jysähti ilkeästi ohuen jään piilottamaan kuoppaan, selvisi ylös ja sukelsi sammaleisten portinpilareiden läpi ison talon pihaan. Talo seisoi yksinäisellä kummulla peltojen keskellä uhmakkaana ja rappioituneen mahtailevana. (Aloitus s. 5)

Sanna on narkkari. On vaikkei enää käytäkään. 

Kirjassa seurataan Sannan elämää. Sitä, miten kiltistä hyvän perheen tytöstä tulee nisti ja miten tyttö pääsee pohjalta jälleen jaloilleen. Tarinassa vuorottelevat menneisyys ja nykyhetki.

Harmillisesti kirja tuntuu hieman vanhalta, vaikka aihe ei todellakaan ole vanhentunut. Menneet vuosikymmenet kuultavat läpi. Pelottavinta kirjassa on, että sillä on vankka pohjansa todellisuudessa. Se nimittäin perustuu kahden entisen narkkarin elämäntarinoihin. 


Aleksi Delikouras: Nörtti 3 - Game over

Dragon elämä etenee aiemmista Nörtti-kirjoista tuttua rataansa. Päivät kuluvat erilaisia konsoli- ja tietokonepelejä pelaten, koulussa (ysiluokalla), kavereiden kanssa sarjakuvaa suunnitellen ja Fetasalaatista unelmoiden. Haasteitakin toki on: keskiarvoa pitäisi nostaa huimasti, jos aikoo mennä lukioon, Fetasalaatti on edelleen Jaken kanssa ja Dragoa ihailevaa seiskaluokkalaista Santeria kiusataan.

15. heinäkuuta
Mun elämässä on yksi asia, jota mun on vaikeeta sietää, ja se on se, että Hege91 luulee olevansa parempi pelaamaan kuin mä. (Aloitus s. 9)

Samalla kaavalla siis mennään kuin aiemminkin, mutta Delikouras on ottanut selvästi huomioon ysiluokkalaisen psyykkisen kehityksen. Drago nimittäin selvästi kasvaa henkisesti ja ottaa vastuuta omasta elämästään - ja vähän toistenkin.

Nörtti-kirjojen hienous piilee siinä, että niissä eletään ihan tavallista yläkoululaisen pojan elämää. Kirjat ovat hauskoja eivätkä karkota sellaistakaan lukijaa, joka on hyvinkin kaukana kohderyhmästä. 


Tuli tässä muuten mieleeni Suketuksen Pojat, lukemaan! -haaste. Sekä Delikourasin Nörtti että Mikkasen Koukussa ovat kirjoja, joita voisi hyvin suositella pojille luettavaksi. Nörtti on melko selkeästi pojille suunnattu, mutta Koukussakin sopii pojille rankan tarinansa ja aiheensa takia. Hankaluutta voi aiheuttaa se, että tarina kulkee kahdessa aikatasossa. Nörtti-kirjat ovat usein tuttuja sellaisillekin pojille, jotka eivät ole lukeneet niitä. Delikouras on nimittäin ohjannut Nörtistä videoita, joihin pojat ovat YouTubessa törmänneet. Tässä videossa Game over -kirjan tapahtumat saavat jatkoa.

Enoranta, Siiri: Gisellen kuolema (Robustos 2011)
Kansi: Sára Köteleki

Mikkanen, Raili: Koukussa (Otava 1997)

Delikouras, Aleksi: Nörtti 3 - Game over (Otava 2014)

Kaikki lainattu kirjastosta


lauantai 1. joulukuuta 2012

Venla Saalo: Kirkkaalla liekillä


Monta viikkoa on kulunut niin ettei Maarian huoneessa ole liikahtanut mikään, sälekaihtimet eivät ole heilahtaneet eikä valoja ole sytytetty (Aloitus s. 7)

Kuva: Robustos
Venla Saalon esikoisromaani Kirkkaalla liekillä alkoi kiinnostaa minua sen jälkeen, kun luin Finlandia Junior -raadin perustelut sen nostamisesta yhdeksi ehdokkaaksi. Romaani kertoo Maariasta, veljensä menettäneestä 15-vuotiaasta. Veljen kuolema on ajanut Maarian hulluuden partaalle, sillä hän ei oikein osaa käsitellä asiaa. Tai hän käsittelee sitä omalla tavallaan: kapinoimalla kaikkia auktoriteetteja vastaan, tappelemalla läheistensä kanssa - ja haaveilemalla tuhopoltosta.

Olin ensimmäisten parinkymmenen sivun ajan todella hämmentynyt: Mitä tämä nyt oikein on olevinaan? En päässyt millään sisälle tekstiin, joka etenee tajunnanvirtamaisesti vähäisin välimerkein. Olin jo luovuttaa. Jonkin matkaa luettuani huomasin kuitenkin tekstin imaisseen minut mukaansa, sillä niin kaunista ja luontevaa se on. Kieltä on ilmeisesti jonkin verran kritisoitukin - lähinnä välimerkittömyyttä - mutta minun mielestäni se on upeaa. Väittäisin, että juuri kielen ja kerrontatavan vuoksi lukijan on helppo samaistua Maariaan tai ainakin ymmärtää häntä.

Synkästä aiheestaan huolimatta romaani ei ole lohduton, sillä liekkien tuolla puolen hohtaa vielä kirkkaampaa valoa. Vähitellen Maaria ymmärtää erään ystävän avulla, miten saa elämästä kiinni, miten surun saa työnnettyä syrjään. Myös Maarian äiti tarvitsee hieman herättelyä.

Minun oli aluksi myös hankala sijoittaa kirjan tapahtumia mihinkään tarkkaan aikaan. Romaani sijoittuu nykyaikaan Facebookeineen, mutta siinä on paljon kasaripunkfiilistä. Myös henkilöiden nimet (Maaria, Pete, Kale) vievät ajassa taaksepäin.

Kirkkaalla liekillä on upea kirja. Kieli on runollista, hienoa ja kerronta rikkoo kaavoja tarinaan sopivalla tavalla. Myös itse tarina on toimiva, vaikka lopetus ei ehkä ollutkaan aivan mieleiseni. Toisaalta onnelliset loput taitavat kuulua nuortenkirjallisuuteen. No, kuuluvathan ne muihinkin tarinoihin.

Kirjan ovat lukeneet myös Sara ja Kirsi.

Haasteet: Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahti


Saalo, Venla: Kirkkaalla liekillä (Robustos 2012)
Kansi: Sára Köteleki