torstai 6. syyskuuta 2012

Sininen linna


Jollei eräänä toukokuun aamuna olisi satanut, olisi Valancy Stirlingin koko elämä ollut aivan toisenlainen. Hän olisi mennyt sukulaistensa kanssa täti Wellingtonin kihlajaiskekkereihin, ja tohtori Trent olisi mennyt Montrealiin. Mutta silloin satoi, ja nyt saatte kuulla, mitä hänelle sen johdosta tapahtui. (Aloituskappale s. 5)

Valancy Stirlingin elämä muuttuu tuona sateisena päivänä, kun hän saa kuulla, että hänellä on enintään vuosi elinaikaa. Siihen saakka niin sävyisä ja tottelevainen tytär muuttuu ja alkaa tehdä asioita oman päänsä mukaan, onnellisuutta tavoitellen. Hän sanoo vastaan äidilleen ja muille häntä kiusaaville sukulaisilleen ja vähät välittää tuon ajan sopivaisuussäännöistä.

Irtiotto suvusta auttaa Valancya löytämään itsensä, mutta hän löytää samalla paljon muutakin: rakkauden, ystäviä ja sinisen linnan, johon hän mielikuvituksessaan on aina paennut. L. M. Montgomeryn Sininen linna on romaani itsenäistymisestä ja itsensä löytämisestä, rakkaudesta ja onnellisuudesta mutta myös kodista. Onko koti aina sukulaisten luona vai voiko se olla jossakin muualla? Onko se paikka vai mielentila? Mikä tekee kodista kodin?

Uppouduin Siniseen linnaan niin, etten olisi malttanut laskea sitä kädestäni. Jokin siinä viehätti erityisen paljon. Pidän tavattomasti Montgomeryn kerronnasta, kielestä ja ajankuvasta. Silti ehkä eniten miellytti kirjan tunnelma. Parhaimpia hetkiä romaani tarjoaa erilaisten sukutapaamisten muodossa, mutta myös Valancyn ajatusten sekä luonnon ja ympäristön kuvailu on taidokasta.

Sininen linna on ihana! Aion ehdottomasti hankkia sen omaan hyllyyni Anna-kirjojen viereen. En tosin tällä kannella...


Pika-arvioiden sarja jatkuu, joten käy kurkkaamassa mitä ovat Sinisestä linnasta kirjoittaneet esimerkiksi marjis, Liisa, Satu ja Sonja.


Montgomery, L. M.: Sininen linna (Karisto 1987 [1969])
Englanninkielinen alkuteos: The Blue Castle (1926)
Suomentanut A. J. Salonen
Kansi: ?

10 kommenttia:

  1. Sininen linna on ihana kirja, mutta olen samaa mieltä tuosta kannesta! Yyh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yyh on suht hyvä huudahdus tätä kantta kuvaamaan :D

      Poista
  2. Ihanaa, että pidit tästä iki-suosikistani. Olet oikeassa, kirjassa on pitkälti kyse kodin löytämisestä.

    Tuo kansi on minustakin kamala. Itselläni on onneksi se punakantinen, kaunis. Sitä uskoisin löytyvän, sillä Karisto otti muutama vuosi sitten siitä näköispainoksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kai tästä voi olla pitämättä! <3

      Toivon todella, että löydän tämän jostakin kivemmalla kannella varustettuna!

      Poista
  3. Sininen linna on huippukirja! Minä taas pidän tuosta kannesta. Valancyhan ei ole kaunis kirjan mukaan - tosin tullessaan omaksi itsekseen ja onnelliseksi hän saa kaunistavan hehkun kasvoillaan. Silti pidän tuosta kannen erikoisesta naisesta, se kuvaa minusta Valancya hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on!

      Hauska, että kannestakin ollaan montaa mieltä:) Hyvä perustelu sinulla myös. Minun mielestäni tuo kansi näyttää enemmän joltain Harlekiini-kirjan kannelta.. Tai joltain muun B-luokan rakkausromaanin. Toisaalta se näyttää hyvin 80-lukulaiselta, ja silloinhan tämä painos onkin ilmestynyt. Hyvin kuvaa aikaansa siis.

      Poista
  4. Hih, näyttääpä tosiaan siinä mun kappaleessani olevan nätimpi kansi... :) Ihanaa että tykkäsit noin paljon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö tosiaan? Ja ei kai tästä voi olla pitämättä. Ihana kirja!

      Poista
  5. Terve!
    Törmäsin tähän blogiin aivan sattumalta, ja luin kun kirja on suosikkejani. Sain itse sen 60-luvulla joululahjaksi siskoltani, punaisin kangaskansin. Mutta eikö ole kivaa, kun kirjoissa on erilaisia kansia? Yksi hupi ulkomaanmatkoilla on käydä kirjakaupoissa katsomassa, minkä näköisiä tutut kirjat missäkin ovat. (Pitkä pyh niille kirjailijoille, jotka tahtovat kirjansa näyttävän samalta kaikkialla idän ja lännen välillä!)
    terv. Maari

    VastaaPoista
  6. Hei, Maari! Kiva kun löysit tänne ja kommentoit.

    Minäkin pidän toki erilaisista kansista ja vertailen niitä mielelläni. Nämä kyseiset kannet kuitenkin ovat mielestäni todella kamalat, koska ne eivät sovi kirjaan ja sen henkeen ollenkaan - kaikella kunnioituksella niiden tekijää kohtaan. :) Punaiset kangaskannet esimerkiksi sopivat varmasti tähän kirjaan todella hyvin.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!