tiistai 29. toukokuuta 2012

Saari


Pollarista irrotettu köysi lennähti halki ilman ja roiskautti naisen paljaille käsivarsille suolaisia pisaroita. Ne kuivuivat nopeasti, ja auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta nainen huomasi, että hänen ihollaan kimalteli taidokkaita suolakidekuvioita, kuin timanteista tehty tatuointi. Alexis oli pienen, rähjäisen veneen ainoa matkustaja, ja kun se lähti puksuttamaan kohti edessä siintävää yksinäistä, asumatonta saarta, hän värähti ajatellessaan sinne aikoinaan matkanneita miehiä ja naisia.

Kreetan edustalla sijaitsevalla Spinalonga-saarella on surullinen historia. Vuodesta 1903 vuoteen 1957 se toimi leprasiirtolana. Noiden vuosien aikana jokainen Kreetan lepraan sairastunut kuljetettiin eristyksiin saarelle. Victoria Hislopin Saari-romaani vie lukijansa noille molemmille Välimeren saarille.


Alexis Fielding on nuori, englantilainen nainen. Hänen äitinsä on kreetalainen, mutta ei ole ikinä kertonut menneisyydestään kenellekään - ei edes perheelleen. Alexis lähtee poikaystävänsä kanssa Kreikkaan lomalle ja saa samalla tilaisuuden käydä Kreetalla. Siellä hän vihdoin saa selville äitinsä ja sukunsa salaisuudet, joihin Spinalongan saari linkittyy hyvin vahvasti.

Alexis ja hänen elämänsä ovat kirjassa sivuosassa, sillä päätähtenä loistavat erään kreetalaissuvun vaiheet 1930-luvun lopulta aina 1960-luvulle saakka. Petrakisien elämä on täynnä surua ja kyyneleitä, mutta perheenjäsenet ovat vastoinkäymisistään huolimatta vahvoja ja muistavat myös antaa tilaa rakkaudelle, toivolle ja ilolle. Hislopin teksti välittää vahvasti tunteita, minä myötäelin tapahtumissa mukana. Olisin halunnut kantaa edes osan Giorgisin, Spinalongan lautturin ja Alexiksen isoisoisän, raskaan elämän painosta tai Marian, Alexiksen isotädin, tukahduttavasta vastuusta, joka ei jätä tilaa omalle tahdolle tai haaveiden toteuttamiselle.

Saari on juuri sellainen romaani, jollaisen lukemisesta minä pidän. Siinä ovat kaikki osaset - hyvä tarina, mielenkiintoiset ja samaistuttavat henkilöt, sujuva teksti ja rakenne - kohdallaan. Huonona asiana ei voi myöskään pitää romaanin historiallisuutta. En olisi millään malttanut laskea kirjaa kädestäni hetkeksikään, vaikka sivujakin on lähemmäs 500. Painan Hislopin nimen visusti mieleeni, sillä hän on kirjoittanut kaksi muutakin romaania, joiden suomennoksia jään innolla odottelemaan.

Osallistun romaanilla Satun kolmanteen minihaasteeseen, johon piti lukea kirja, jonka tapahtumapaikkana on saari. Saari löytyy myös TBR100-listaltani ja vaikka se ei ole kreikkalaista nykykirjallisuutta, niin lisään sen Kreikka-kirjojen listaani.


Hislop, Victoria: Saari (Bazar 2012)
Englanninkielinen alkuteos: The Island (2005)
Suomentaneet Laura ja Olga Jänisniemi
Kansi: Satu Kontinen (suomenkielinen) / Charles Dragazis (maisema) / Photonica/Toby Marshall (vene) 

2 kommenttia:

  1. Olen miettinyt että haluaisinkohan lukea tämän, ja nyt kyllä ehdottomasti haluan! Kuulostaa hyvältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä tämä on tutustumisen arvoinen kirja. Toivottavasti olet luettuasi samaa mieltä :) Minulla mielenkiintoa lisää tuo Kreikka-aspekti. En ole Kreetalla käynyt, mutta monella muulla Kreikan saarella kyllä, joten oli helppo kuvitella itsensä romaanin maisemiin.

      Poista

Kiitos kommentistasi!