Miksi toiset ihmiset elävät kurjuudessa? Miksi toiset syntyvät parempiin oloihin? Mikä antaa oikeuden kohdella muita ihmisiä (tai eläviä olentoja) huonosti? Miksi kuvittelemme olevamme parempia kuin muut? Miksi riistämme? Miksi toiset uskovat, että jumala (tai muu korkeampi voima) ohjaa ja kannattelee, vaikka asiat ovat huonosti? Miksi toiset uskovat, vaikka asiat menevät huonompaan suuntaan? Miksi toiset tyytyvät kohtaloonsa?
Ville Tietäväisen sarjakuvaromaani Näkymättömät kädet osoittaa taas kerran maailman epäoikeudenmukaisuuden. Kirja on tummasävyinen ja ahdistava. Ahdistava, koska me kaikki tiedämme, että vaikka tämä nimenomainen tarina on fiktiota, se voisi kuitenkin olla totta. Tummasävyinen myös konkreettisesti, sillä ruuduissa on lähinnä vain harmaan, ruskean ja sinisen sävyjä. Ahdistavuus siis tulee jo värienkäytön myötä hyvinkin kohosteisesti.
Tarinan päähenkilö on marokkolainen Rashid, joka lähtee pohjoiseen velkatyöläiseksi tavoitellakseen jotakin parempaa. Kotiin jäävät vaimo ja lapsi sekä isä ja äiti, jotka Rashidin olisi tarkoitus elättää. Rashid päätyy Espanjaan ja ajelehtii suunnattoman suurilta kasvihuoneilta Barcelonan La Ramblalle oman itsensä kadottaneena. Asiat eivät oikein suju ja Eurooppa näyttää ne rumimmat kasvonsa. Kaikkien ei ole mahdollista päästä eurooppalaiseen paratiisiin.
Kirja esittelee oikeastaan kaikki mahdolliset velkatyöläiskohtalot. Rashid lähtee matkaan kahden tutun miehen, ystävänsä Nadimin ja serkkunsa Wafiqin, kanssa. Jokaisella on oma kohtalonsa. Yksi kuolee vaarallisen merimatkan aikana, toinen ajelehtii slummista toiseen ja kolmas menestyy ja saa paperit. Teos käsittelee myös uskontoa ja sen mukanaan tuomaa ihmiskäsitystä, mutta ne eivät mielestäni ole keskeisimmässä asemassa vaan huomio kiinnittyy muualle.
Näkymättömät kädet on taitavasti tehty niin visuaalisesti kuin tarinallisesti. Siitä näkee, että tekijä on todella paneutunut aiheeseensa. Lukiessani huomasin monta kertaa, etten todellakaan ole kovin harjaantunut sarjakuvan lukija. En ensinnäkään välttämättä huomannut kaikkien kuvien hienouksia, tarinan aukkoja oli vaikea täyttää ja välillä minun oli hankala erottaa kuka kukakin on. Myös ajallisen etenemisen hahmottaminen tuotti vaikeuksia. Loppupuolella tulee kyllä ilmi, että Rashid on ollut Espanjassa kolmisen vuotta, mutta tapahtumia seuratessa aikaa on mahdotonta sanoa. Tosin tuo ajattomuus, ajantajun katoaminen lienee tarkoituksellista ja vahvistaa vaikutelmaa siitä, miten tientynlaisissa olosuhteissa ihminen kadottaa itsensä ja ymmärryksensä maailmasta.
Lisäänpä tähän loppuun vielä kirjan kustantajan sivuilta löytyneen trailerin Näkymättömistä käsistä.
Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahti etenee tällä yhden sarjakuvaromaanin verran.
Tietäväinen, Ville: Näkymättömät kädet -sarjakuvaromaani (WSOY 2011)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!