Luin ennen blogiaikaa pysäyttävän kirjan, joka kertoi pienestä tytöstä, kirjoista, ystävyydestä ja sodasta. Muutama viikko sitten törmäsin kirjaan uudelleen, kun sen pohjalta tehdystä elokuvasta alkoi pyöriä mainoksia. Elokuva sai ensi-iltansa viime viikon perjantaina 4.4., ja minulle tarjottiin mahdollisuus käydä se katsomassa. Niinpä nappasin puolisoni mukaan, ja pääsimme leffaan pitkästä aikaa ihan kahdestaan.
Brian Percivalin ohjaama, Marcus Zusakin romaanin pohjalta tehty Kirjavaras (The Book Thief) kertoo Liesel-tytöstä (Sophie Nélisse), joka sijoitetaan toisen maailmansodan kynnyksellä uuteen perheeseen. Uudessa koulussa tyttöä kiusataan heti, koska hän ei osaa lukea eikä kirjoittaa. Onneksi uusi isä (Geoffrey Rush) auttaa Lieseliä lukemaan opettelemisessa, myös naapurin pellavatukkaisella Rudylla (Nico Liersch) on asemansa Lieselin uudessa elämässä. Tärkein kaikista on kuitenkin Max (Ben Schnetzer), nuori juutalaismies, jota Hubermannit piilottelevat kellarissaan.
Elokuva on oikein onnistunut. Kaunis mutta surullinen. Kyynelkanavat avaavia kohtia on elokuvassa paljon. Myönnän itkeneeni ja harmittelin, ettei nenäliinoja sattunut mukaan. Parasta elokuvassa onkin sen kauneus ja koskettavuus. Onnistunutta on myös näyttelijäntyö. Pidin etenkin Geoffrey Rushista sekä molemmista lapsinäyttelijöistä, jotka ovat niin kauniitakin.
Kuten jo mainitsin, luin kirjan joitakin vuosia sitten enkä nyt lukenut sitä uudestaan. Ajattelin, että muistan tärkeimmät ja toisaalta halusin kokea elokuvan omana teoksenaan. Osin se varmaan onnistuikin. Leffan aikana aloin muutamassa kohdassa kuitenkin epäillä, ettei kirjassa asiat sujuneet ihan samalla tavalla. Kotona olikin pakko sitten vähän selailla kirjaa. Hieman oli elokuvassa mutkia suoristettu, mutta niinhän elokuvissa usein on.
Yhteistyössä SF Film Finlandin kanssa
