Luin ennen blogiaikaa pysäyttävän kirjan, joka kertoi pienestä tytöstä, kirjoista, ystävyydestä ja sodasta. Muutama viikko sitten törmäsin kirjaan uudelleen, kun sen pohjalta tehdystä elokuvasta alkoi pyöriä mainoksia. Elokuva sai ensi-iltansa viime viikon perjantaina 4.4., ja minulle tarjottiin mahdollisuus käydä se katsomassa. Niinpä nappasin puolisoni mukaan, ja pääsimme leffaan pitkästä aikaa ihan kahdestaan.
Brian Percivalin ohjaama, Marcus Zusakin romaanin pohjalta tehty Kirjavaras (The Book Thief) kertoo Liesel-tytöstä (Sophie Nélisse), joka sijoitetaan toisen maailmansodan kynnyksellä uuteen perheeseen. Uudessa koulussa tyttöä kiusataan heti, koska hän ei osaa lukea eikä kirjoittaa. Onneksi uusi isä (Geoffrey Rush) auttaa Lieseliä lukemaan opettelemisessa, myös naapurin pellavatukkaisella Rudylla (Nico Liersch) on asemansa Lieselin uudessa elämässä. Tärkein kaikista on kuitenkin Max (Ben Schnetzer), nuori juutalaismies, jota Hubermannit piilottelevat kellarissaan.
Elokuva on oikein onnistunut. Kaunis mutta surullinen. Kyynelkanavat avaavia kohtia on elokuvassa paljon. Myönnän itkeneeni ja harmittelin, ettei nenäliinoja sattunut mukaan. Parasta elokuvassa onkin sen kauneus ja koskettavuus. Onnistunutta on myös näyttelijäntyö. Pidin etenkin Geoffrey Rushista sekä molemmista lapsinäyttelijöistä, jotka ovat niin kauniitakin.
Kuten jo mainitsin, luin kirjan joitakin vuosia sitten enkä nyt lukenut sitä uudestaan. Ajattelin, että muistan tärkeimmät ja toisaalta halusin kokea elokuvan omana teoksenaan. Osin se varmaan onnistuikin. Leffan aikana aloin muutamassa kohdassa kuitenkin epäillä, ettei kirjassa asiat sujuneet ihan samalla tavalla. Kotona olikin pakko sitten vähän selailla kirjaa. Hieman oli elokuvassa mutkia suoristettu, mutta niinhän elokuvissa usein on.
Yhteistyössä SF Film Finlandin kanssa
Minä koin kirjan ja elokuvan aika perätysten, mutta toimivat ne niinkin. Tietysti tuli välillä olo, että asiat menivät kirjassa hieman eri tavoin, mutta suurimmaksi osaksi tämä tunne ei ollut kuitenkaan häiritsevä. Nautin myöskin näyttelijäsuorituksista ja elokuva oli todellakin koskettava.
VastaaPoistaOlisi melkein ehkä pitänyt lukea kirja juuri ennen elokuvan katsomista, koska jouduin tosiaan leffaa katsellessani pohtimaan, miten tapahtumat kirjassa etenivät ja se häiritsi keskittymistä jonkin verran. Mutta elokuvan kannalta nämä eroavaisuudet toimivat ihan hyvin.
PoistaKuulostaa hyvältä. Välillä minulle on tullut epäilyksiä onko leffaversiosta tehty liiankin sokerikuorrutettu. Ny tuli taas enempi intoa nähdä leffa. :)
VastaaPoistaNo, on leffa ehkä vähän siloiteltu, mutta minä kyllä tykkäsin.
PoistaItse olen lukenut joitain vuosia sitten kyseisen kirjan, ja muistaakseni pidin sitä kohtuullisen hyvänä, vaikkei se aivan täydellisestä kokemuksesta mennyt. Kaikesta huolimatta olen kiinnostunut näkemään leffaversion ja toivon, josko se olisi vielä kirjaakin parempi. :-) Vähän kyllä mietityttää, kuinka erikoisen kertojaratkaisun kanssa on elokuvassa menetelty.
VastaaPoistaKyllä leffaversio on minun mielestäni näkemisen arvoinen. Kertojaratkaisukin toimii hyvin.
Poista