Nahkahihnoista roikkuvat lasimedaljongit helisivät kuin tuulikellot, kun Eden käveli kojun ohi. Hän kohotti etusormensa ja työnsi lippiksen takaraivolleen. Hiki norui ohimoa pitkin karpaloina ja karkasi merensinisen delfiinitatuoinnin yli kaulalle. (Aloituskappale s. 9)
Tämän syksyn (tai itse asiassa kesän) odotetuin lanu-kirja oli Annukka Salaman Faunoidit-sarjaa jatkava Piraijakuiskaaja. Ainakin jos minulta kysytään. (Ja minultahan kysytään, koska tämä on minun blogini.) Rakastin sarjan ensimmäistä osaa, Käärmeenlumoojaa, ja toivoin rakastuvani myös tähän jatko-osaan.
No, okei. Rakastuin. Luin tämän(kin) yhdeltä istumalta, koska en vain voinut lopettaa lukemista. Monestakin syystä.
Ensinnäkin Salaman luoma faunoidimaailma on mainio ja uskottava. Pidän eritoten siitä, että faunoidit ja metsästäjät elävät niin sulavasti tässä meidän maailmassamme. Faunoideilla on toki ihan oma maailmansa, jonka olemassaolosta ja toimintatavoista me tavalliset ihmiset emme tiedä mitään, mutta se kuitenkin sijaitsee reaalimaailmassa ilman mitään erityisiä taikoja.
Toisekseen Salama taitaa lukijan koukuttamisen. Kirjaa on ihan pakko lukea tauotta eteenpäin, sillä odottamattomat ja asetelmia jatkuvasti muuttavat tapahtumat seuraavat toisiaan. Lukijan on ihan mahdoton yrittää ennakoida, mitä seuraavaksi tapahtuu - ja se on ehdottomasti hyvä juttu. Piraijakuiskaajassa faunoidijengi matkustaa Los Angelesiin ottamaan selvää Unnan syntyperästä, sillä hänen biologisista vanhemmistaan ei ole tavallisissa rekistereissä mitään tietoa. On siis matkustettava tarkastamaan faunoidirekisteri.
Myös kirjan henkilöt ovat mielenkiintoisia. Jo ensimmäisessä Faunoidit-romaanissa esitelty keskusjengi jaksaa edelleen kiinnostaa, mikä johtuu siitä, että hahmoja syvennetään (etenkin Unnaan ja Ronniin tutustutaan paremmin) ja heidän ja muiden hahmojen välinen jännite kantaa. Parasta on kuitenkin se, että kirjassa ei kierretä pelkästään näiden viiden tutun henkilön ympärillä vaan esitellään kaksi uutta, tärkeää henkilöä. Unna, Rufus, Joone, Ronni ja Vikke saavat seuraa kameleontti-Nemosta ja hänen siskostaan Edenistä. Niin ja tietysti Unna ja Rufus ja heidän suhteensa on edelleen kiinnostavan kipunoiva.
Yksi kirjan kantavista teemoista on ekologia, jota käsitellään merten ekosysteemien kautta. Merten asukkeja esitellään ja merta uhkaavista vaaroista varoitellaan - toisinaan ehkä hieman liiankin alleviivaten. Mutta kokonaisuutta se ei kuitenkaan häiritse, koska meret, surffaus ja Kalifornia tuovat kirjaan ja sen tarinaan eksoottisen sävyn. Ja aiheuttavat polttavan matkakuumeen!
Kunpa seuraava osa ilmestyisi mahdollisimman pian!
Salama, Annukka: Piraijakuiskaaja (WSOY 2013)
Graafinen suunnittelu: Niina Yli-Karjala
Kannen valokuva: Sarah Lee
Arvostelukappale
Ps. Eikös se tunnettu hepenekauppa kuitenkin ole Victoria's Secret vai onko sivistyksessäni Veronica's Secretin mentävä aukko? Hah, siitä tietää, että kirja on loistava, kun ainoa ärsyttävä asia on näinkin pieni.
Minäkin pohdin tuota Veronica's Secretia! Tuota on käytetty myös yhdessä toisessa kirjassa ja tuijottelinkin silmät sirrilläni sitä sivua että mitä ihmettä. Mutta ehkä tässä on kyseessä joku kirjailijoiden hohdokas sisäpiirivitsi mitä me maallikot emme ymmärrä :-D
VastaaPoistaSitä minäkin epäilin :D Missä toisessa kirjassa tuota on käytetty?
PoistaAnnukka Salama kommentoi tuota kysymystäni fb-sivullaan (https://www.facebook.com/AnnukkaSalama?fref=ts) näin:
Hyvä kysymys, vastaanpa siihen täällä, koska sen verran moni on pohtinut samaa asiaa. :) Olen kauhean tarkka detaljien kanssa ja tarkistan pakkomielteenomaisesti KAIKEN vähintään kolmeen kertaan editoidessa. Tämän alusvaatekauppa-issuen ratkaisin näin, koska Meksikon rajalla sijaitseva liike oli tylsä, halusin kuvailla liikkeen, joka löytyy tosiasiassa Manhattanilta. ♥ Muita samankaltaisia muunneltuja firmojen nimiä ovat Piranha Regency ja Käärmeenlumoojassa Joonen kantakapakat Pink Oyster sekä Frank the Lobster. Arvaatteko mitkä näiden tosimaailman esikuvat ovat?