Sivut

perjantai 14. kesäkuuta 2013

Deon Meyer: Kuolema päivänkoitteessa


Kuva: Gummerus
Pyysin ihan itse kustantajalta arvostelukappaleen eteläafrikkalaisen Deon Meyerin kirjasta Kuolema päivänkoitteessa. Halusin kirjan oikeastaan kahdesta syystä. Ensinnäkin luen normaalisti todella vähän jännityskirjallisuutta ja ajattelin tämän kirjan myötä hypätä pois mukavuusalueeltani. Olen sitä mieltä, että aina kannattaa tehdä pieniä retkiä tuttuja ympyröitä kauemmas. Toinen syy oli se, että ajattelin tämän kirjan olevan perusdekkaria mielenkiintoisempi. Takakannessa sen nimittäin hehkutetaan olevan "loistava ja ajatuksia herättävä trilleri hapuilevasta yhteiskunnasta". Yhteiskunnallisuutta siis, ajattelin. Afrikkalaisuutta siis, tuumailin.

Van Heerden säpsähti hereille alkoholin kostuttamasta unesta ja aisti ensimmäiseksi kyljessä sykkivän kivun. Seuraavat aistimukset olivat turvonnut silmä ja ylähuuli, sellin antiseptinen, homeinen lemu, omasta vartalosta nouseva hapan haju sekä suolaisen ja veren ja vanhan oluen maku suussa. (Aloituskappale s. 7)

Kirja kertoo entisestä poliisista Zatopek van Heerdenistä. Van Heerden on pohjalla, sillä hänelle on tapahtunut jotakin, minkä takia hän on lähtenyt poliisista ja ratkennut ryyppäämään. Hänet kuitenkin houkutellaan yksityisetsivän hommiin ratkaisemaan kadonneen testamentin arvoitusta, johon liittyy myös antiikkikauppiaan ruumis. Van Heerdenillä on seitsemän päivää aikaa selvittää, missä testamentti on. Homma ei totta vie ole millään muotoa helppo. 

Kuolema päivänkoitteessa on melko tavanomainen trilleri, jossa on piirteitä myös kovaksikeitetystä dekkarista. Meyerin teksti kuitenkin rullaa hyvin ja koukuttaa lukijansa. Tarina siis lienee juuri sellainen kuin pitääkin. Varsinaisen juonen rinnalla kulkee tarina van Heerdenin elämästä. Se onkin kiintoisaa luettavaa, sillä se muuttaa lukijan käsityksen tuosta rentusta päähenkilöstä ja kertoo, mikä on johtanut renttuilevaan ja osin itsetuhoiseenkin käytökseen.

Harmillista, ettei antiikkikauppiaan jutun ja van Heerdenin elämän yhteensovittaminen ole onnistunut kovinkaan hyvin. Molemmat tarinat toimivat tavallaan hyvin, mutta kirjan rakenteessa on parantamisen varaa. Tarinat nimittäin vuorottelevat säännöllisesti: joka toinen luku kertoo toista tarinaa. Vähänkö ärsyttää, kun van Heerden on juuri saamaisillaan selville kadonneesta testamentista jotakin, hypätäänkin hänen seesteiseen opiskeluaikaansa. Aargh. No, näinhän lukijaa koukutetaan, mutta jos ärsyyntyminen on päällimmäisin tunne, niin se ei ole onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla.

Yhteiskunnallisuutta tai eteläafrikkalaista kulttuuria, elämää, maisemaa sen sijaan en teoksesta löytänyt. Sitä pidän melko suurena epäkohtana. Etenkin kun romaanin kuvauksessa (esim. takakannessa) tätä aspektia tuodaan esille ja se sai minutkin kirjasta alun perin kiinnostumaan.

Kyllähän tämän ihan mielikseen luki, mutta taidan satunnaisia syrjähyppyjä lukuunottamatta pysytellä kaukana jännityskirjallisuudesta. Se vain ei ole minua varten.

Meyerin teosta on luettu muutamassa muussakin blogissa: ainakin Elegiassa, Tarukirjassa ja Rakkaudesta kirjoihin -blogissa. Tällä muuten saan vihdoinkin avattua Afrikan tähti -haasteen.


Meyer, Deon: Kuolema päivänkoitteessa (Gummerus 2013)
Afrikaansinkielinen alkuteos: Orion (2000)
Englanninnoksesta suomentanut Marja Luoma

Arvostelukappale

13 kommenttia:

  1. Jotenkin tuosta aloituskappaleesta tuli Reijo Mäen Vares-sarja mieleen... Ei ollenkaan minunkaan juttuni. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Van Heerdenissä ja Vareksessa on tosiaan jotain samaa.. En ole kyllä Vareksia lukenut. Jonkun leffan olen joskus nähnyt.

      Poista
  2. Pidin kovasti tästä kirjasta, vaikka jäin minäkin haikailemaan kulttuuriin perään. Sitä ei tässä kirjassa tosiaan ollut kuin nimeksi.

    Minua ei tarinoiden vuorottelu haitannut, sillä van Heerdenin muistelot olivat melko lyhyitä. Itse en siis kokenut pääjuonen katkaisua häiritsevänä. Mutta makuasioita nämä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, onneksi on makuasioita ja eriäviä mielipiteitä. Mistäs me muuten täällä keskustelisimme?

      Poista
  3. Minuakin häiritsi tuo kahden tarinan limittäisyys. Ja sitä luvattua yhteiskunnallisuutta en löytänyt...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävinkin ennen kirjan lukemista kommentoimassa bloggaustasi. Ja tosiaan, kävi niin kuin ennalta pelkäsin, sillä odotin nimenomaan tuota yhteiskunnallisuutta ja toivoin jonkinlaista afrikkalaisen elämän/kulttuurin kuvaustakin. Aina ei voi ilmeisesti voittaa eikä mainoslauseisiin luottaa ;)

      Poista
  4. Ah, minultakin löytyisi tämän kirjan ennakkokappale, mutta jostain syystä kirja ei kiinnosta juuri lainkaan, joten saattaapa jäädä kokonaan lukemattakin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tämä nyt niin huono ollut. :) Puutteistaan huolimatta tarina veti ihan kivasti ja minun oli pakko lukea loppuun, jotta saisin tietää, mitä tapahtuu.

      Poista
  5. Mulla tulossa lukuun. Päätin nyt kaikista ennakkosuunnitelmista poiketen lukea dekkareita. Ei aivan mun genreä, mutta kesäkirjoina tahdon lukea =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tosiaan ihan munkaan genreä, mutta välillä on hyvä lukea vähän itselleen epätyypillisempääkin kirjallisuutta. :) Kesäisin varsinkin tulee luettua vähän eri tavoin kuin yleensä. Mä esim. luen kesällä (varmaan tänäkin kesänä) mieluusti hömppää ja kevyempää kirjallisuutta - etenkin reissussa.

      Poista
    2. Niin ja odotan toki mielenkiinnolla, mitä tykkäät Meyerista!

      Poista
  6. Muissa Meyerin kirjoissa on huomattavasti enemmän Etelä-Afrikkaa mukana. En ole mikään dekkarifani, mutta nimenomaan yhteiskunnan kuvaus on minuun tehnyt Meyerin kirjoissa vaikutuksen. Olen lukenut kaikki Meyerin kirjat englanniksi. Tämä käännös ei ollut ihan parhaimmasta päästä. Etenkin kirjan alkupuolella ajattelin, että tätä tuntui paljon hankalammalta lukea kuin englanninkielistä vastaavaa teosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No oho, pitääkin ehkä antaa Meyerille vielä toinen mahdollisuus. Jospa lukisin seuraavaksi hänen kirjojaan englanniksi. Minäkään en tosiaan ole mikään dekkarifani, mutta jos dekkarissa on jotain muutakin, niin sitten lukeminen on mielekkäämpää.

      Poista

Kiitos kommentistasi!