Jenny Kangasvuo: Sudenveri

Kuva: Teos

Näin paranormaalin (teini)kirjallisuuden kulta-aikana voisi kuvitella, että ihmissusimyytistä olisi saatu jo irti kaikki, mikä saatavissa on. Jenny Kangasvuo osoittaa kuitenkin esikoisromaanillaan Sudenveri, että näin ei ole. Alun perin ajattelin kirjan olevan jotakin Väristys-trilogiaan viittaavaa, mutta jo ennen kuin aloin kirjaa lukea oli harhaluuloni korjattu. En silti osannut odottaa näin vahvaa lukukokemusta, vaikka lähes poikkeuksetta viime aikoina lukemani (kotimainen) spefikirjallisuus on minuun kolahtanut.

Susi odottaa minua. (Aloituskappale s. 7)

Tarinan keskiössä on Lauma. Susilauma, johon kuuluu ihmissusia ja ihan tavallisia susia. Martta on Lauman johtaja, vanha nainen, naarassusi. Varga taas on Laumasta lähtenyt, tavallisen elämän suteuden sijasta valinnut taiteilija. Martan ja Vargan lisäksi oman äänensä saa kuuluviin Marraskuu, Vargan rakastettu, joten tarina siis kerrotaan näiden kolmen vahvan naisen kautta.

Naisten elämä muuttaa suuntaa, järkkyy, kun Laumasta karkaa nuori jäsen, epämuotoinen Rasmus. Rasmus ei pysty muuttumaan kokonaan ihmiseksi vaan muutos jää puolitiehen. Hän ei myöskään osaa olla susi ja niinpä Lauma hyljeksii häntä. Rasmuksen teko vaikuttaa jollakin tavalla kaikkiin kolmeen naiseen. Pelko Lauman paljastumisesta ajaa Marttaa, Varga taas haluaa auttaa Rasmusta, pitää tämän kaukana Martan vallanhimosta. Marraskuu joutuu mukaan Vargan tähden, mutta siksi että haluaa kuulua tämän elämään. Miten pitkälle kukakin on valmis menemään oikeaksi kokemansa asian puolesta?

Tässä romaanissa kolmen eri henkilön näkökulmasta etenevä kerronta toimii hyvin ja on perusteltua. Jotenkin ajattelin koko ajan, että Varga on päähenkilö, koska Martta ja Marraskuu liittyvät molemmat hänen elämäänsä. Myös tarinan rakenne on toimiva, vaikka sekä Martta että Varga kertovat menneistäkin tapahtumista. Ne eivät sekoita pakkaa liikaa vaan enemmänkin taustoittavat Lauman elämää. Samalla menneisyyden tapahtumat selittävät henkilöiden tekoja ja valintoja. Mielestäni ne olivatkin kirjan mielenkiintoisinta antia. Ainoastaan Marraskuu pitäytyy nykyhetkessä, mikä tietysti onkin järkevää, koska hän tuntee vain nykyisen Vargan. 

Sudenveri on esikoisteokseksi varsin eheä. Jäin miettimään oikeastaan vain Marraskuun pakanuutta ja sitä, kuinka tarpeellista sen korostaminen on esimerkiksi pakanallisten riittien kautta. Toisaalta se on osa Marraskuun elämää ja kirjassa mainittiinkin Vargan suulla, että Marraskuu arvostaa elämää, vaikkei aina ihan kaikkea ymmärräkään. Jonkin verran teoksessa selitetään liikaa. Mietin lukiessani esimerkiksi nimien merkitystä (Varga on Hanna ja Marraskuu Siiri) ja olisin mieluusti tullut itse jonkinlaiseen ratkaisuun, mutta sitten ne selitettiinkin tekstissä. 

Hanna tarkoittaa hepreaksi armoa. Se on vanha kristillinen nimi, se kertoo enemmän nimen antajasta kuin Vargasta. Minä olen yhtä aikaa Siiri ja Marraskuu, ne ovat eri aspekteja minusta. Varga ei ole enää Hanna, jos on koskaan ollutkaan. (s. 94)

Pienistä huomautuksistani huolimatta pidin kirjasta todella paljon. Se on niin paljon aikuisempi ja laadukkaampi kuin alussa mainitsemani Väristys-trilogia. Kangasvuon ihmissusimyytissä on samankaltaisuuksia Aino Kallaksen Sudenmorsiamen kanssa - etenkin Martan kertomuksissa, jotka sijoittuvat Lapin sodan aikaan. Hieno kirja!

Sudenverestä ovat blogeissaan kirjoittaneet ainakin Anki, Morre ja Kirsi.

Kangasvuo, Jenny: Sudenveri (Teos 2012)

Kannen suunnittelu: Ville Tiihonen